Tässä lehdessä oli myös Mari Onnisen juttu "Koulua ilman isäjumalaa?" Uudelleenjulkaisuun internetissä tarvitaan lupa, mutta tekijää ei ole tavoitettu. Ilmoita meille, jos tiedät jotain Marista
Vapaa-ajattelijain liiton tarkoituksena on edistää tieteellisen ja humanistisen elämänkatsomuksen leviämistä. Vapaa-ajattelijoiden liitto on meidän kaikkien uskonnottomien etujärjestö, joka puolustaa etujamme nykyisen valtiovallan hyväksymän hiljaisen syrjinnän aikana.
Meitä uskonnottomia on tässä maassa jo satoja tuhansia, mutta siitä huolimatta olemassaoloamme ja näkökantojamme ei ole paljon otettu huomioon edes nimenomaan meitä koskevia päätöksiä tehtäessä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että me itse olemme välinpitämättömästi alistuneet tilanteeseen emmekä ole käyttäneet vaikutusmahdollisuuksiamme tarpeeksi tehokkaasti hyväksi. Se ei ole oikeutta saanut, joka ei sitä ole itse hankkinut.
Järjestö sinällään ei ole meille mikään itsetarkoitus. Se on vain yksi väline ajaa hyviä asioita ja yksi sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Mitä vahvempi ja aktiivisempi järjestö, sitä paremmin kanavoituvat uskonnottomien näkökannat poliittiseen todellisuuteen. On täysin turha luulo, että jotkin kirkkoon kuuluvat poliitikkoretkut ajavat meidänkin asioita (ainakaan parempaan suuntaan).
Niinpä vetoamme Sinuun, villi vapaa-ajattelija, että heräisit vetelästä uneliaisuudesta ja rupeaisit vaatimaan ja käyttämään oikeuksiasi. Ensinnäkin on jo pelkästään lukemattomia arkielämän tilanteita, joissa valinnoillasi voit vaikuttaa. Sinä esimerkiksi voit erota uskonnollisesta yhteisöstä melko vähällä vaivalla, sinä voit laittaa lapsesi opiskelemaan koulussa elämänkatsomustietoa (mikäli et kuulu mihinkään uskontokuntaan) ja sinun tai lapsesi ei ole useimmiten pakko kuunnella uskonnollista pakkosyöttöä.
Erityisen tärkeää on yhteyksien ylläpito toisiin vapaa-ajattelijoihin, sillä pienenkin mutta itsensä tiedostavan ryhmän yli ei noin vain kävellä. Tampereen vapaa-ajattelijat ry. voi auttaa näiden yhteyksien muodostamisessa.
Tärkeä tehtävä vapaa-ajattelijoille on oman elämänmuodon puolustamisen lisäksi myös sen levittäminen. Nyt olisi meidän kaikkien aika käydä jo hyökkäykseen. Tilastojen valossa näyttäisi siltä, että koulutuksen lisääntymisen myötä perinteinen irrationalismi olisi väistymässä rationaalisuuden tieltä. Valitettavasti on kuitenkin käynyt niin, että uskonto on löytänyt uusia muotoja. Niille on usein ominaista, että ne näyttävät päällisin puolin tieteellisiltä. Tarkempi perehtyminen osoittaa kuitenkin, että niiden kantavina voimina ovat mystiikka ja irrationaalisuus. Monet vapaa-ajattelijatkaan eivät esimerkiksi tiedä lapsiaan Steiner-kouluun laittaessaan, mitä näiden koulujen ideologia, henkitieteellinen antroposofia, oikein pitää sisällään. Siksipä tiedon levittäminen ja huijauksen paljastaminen ovat Tampereen vapaa-ajattelijoidenkin toiminnan olennaisia tavoitteita.
Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori Jouko Sihvo esitteli Aamulehdessä 23.5. hätkähdyttäviä tilastoja. Hänen mukaansa v. 1952-80 kirkon jäsenten avioliitoista purkautui 16%, mutta kirkkoon kuulumattomien avioliitoista 49%, ja että tällä hetkellä kirkkoon kuulumattoman avioeroriski on lähes kolminkertainen kirkkoon kuuluvan riskiin verrattuna. Sihvon johtopäätös oli, että "kirkon jäsenyys tukee edelleen kansalaisten ihannekäyttäytymistä, kodin pysyvyyttä" - onneksi hän ei sentään väittänyt, että kirkkoon kuulumattomuus heikentäisi avioliittoa ja "kodin pysyvyyttä".
Sihvon esittämät tilastot ovat epäilemättä olemassa, mutta ennen kuin niitä ryhdytään tulkitsemaan, on otettava huomioon muutamia seikkoja.
Ensinnäkin mainitut tilastot sisältävät virheen, jonka Sihvokin mainitsi. Suuri osa väestörekisteriin kuuluvista on eronnut kirkosta aikuisiässä, joten usea on ollut jo valmiiksi naimisissa. Tällöin tilastot laskevat toisaalta heidän vihkimisensä kirkon eduksi ja toisaalta mahdollisen avioeron väestörekisterin tappioksi; tilastoharha on siis kaksinkertainen. Jotta tilasto olisi luotettava, tällaiset ihmiset pitäisi ilmeisesti jättää vallan pois laskuista.
Toiseksi, jotta voitaisiin perustellusti sanoa jotain esim. kirkkoon kuulumisen tai kuulumattomuuden yhteydestä avioeroalttiuteen, olisi eliminoitava "kolmansien tekijöiden" vaikutus. Vaikka kaksi asiaa näyttäisi tilastojen perusteella olevan yhteydessä toisiinsa, kyse voi olla siitä, että jokin huomiotta jäänyt kolmas seikka vaikuttaa niihin kumpaankin; tilastoja yksioikoisesti lukemalla voidaan päätellä, että jäätelön syönnin lisääntyminen lisää hukkumisonnettomuuksia.
Koska väestörekisteriin usein siirrytään aikuisiässä, ilmeisesti kirkkoon kuulumattomien avioliitoista on toisia, kolmansia jne. avioliittoja suhteellisesti suurempi osa kuin kirkon jäsenten liitoista - ja uudelleen avioituneiden eroriskihän on melkoinen riippumatta siitä, kuuluvatko puolisot kirkkoon vai eivät. Jotta saataisiin selville, vaikuttaako kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus todella avioeroriskiin, olisi valitettava vertailuryhmät, joiden ulkoiset lähtökohdat muuten olisivat mahdollisimman samanlaiset; meneillään yhtä mones liitto, koulutus ja sosiaalinen asema samanlainen jne.
Jos tällä tavoin sitten saataisiin selville, että kirkkoon kuuluminen tai siihen kuulumattomuus vaikuttaa avioeroalttiuteen, voitaisiin ryhtyä pohtimaan syitä. Luulen, että tilastollisesti merkitsevä ero saattaa tosiaan olla olemassa, vaikkakin pienempi kuin Sihvon esittämä.
Arvatenkin meidän kirkkoon kuulumattomien kansalaisten käsitys "ihannekäyttäytymisestä" poikkeaa keskimäärin jonkin verran kirkon jäsenten näkemyksestä. Me emme ehkä ole yhtä valmiita pitämään huonoa avioliittoa koossa hammasta purren, kun taas kirkon pyhä kirja opettaa, että avioeron ottaja "tekee huorin". Moni kirkkoon kuulumaton on aikanaan joutunut tekemään tietoisen yleisestä mielipiteestä poikkevan ratkaisun erotessaan kirkosta; ehkä me olemme jonkin verran tottuneempia aktiivisesti valitsemaan oman tiemme, rohkeampia poikkeamaan normeista ja vähemmän taipuvaisia alistumaan "kohtaloon".
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, miten Sihvon esittämään tilastoon on sijoitettu ne lukuisat avioparit, joissa toinen puoliso kuuluu kirkkoon ja toinen ei.
Liittokokous katsoo lisäksi näiden tavoitteiden palvelevan kaikkien ihmisten ja yhteisöjen etua ja parantavan oleellisesti yksilöiden hyvinvointia nykypäivän Suomessa.
Helsingissä 7.6.1987
Vapaa-ajattelijain liitto r.y:n XVII liittokokous
Vapaa-ajattelijain liitto on perusteellisen valmistelun jälkeen saanut itselleen vaakunan. Sen vaakunaselitys kuuluu: "Hopeakentässä sininen, laakea malja, jossa palaa kolme punaista liekkiä." Vaakuna noudattaa väreiltään vapaa-ajattelijaliikken kansainvälisiä värejä, jotka ovat punainen, sininen ja valkoinen (vaakunaheraldiikassa hopea korvaa valkoisen).
Valmistelutyötä on liiton puolelta johtanut Kimmo Sundström ja vaakuna on suunniteltu yhteistyössä Suomen Heraldisen Seuran kanssa. Vaakunan on piirtänyt tamperelainen taiteilija Harri Rantanen. Liittohallitus hyväksyi 8.2.1987 vaakunan luonnosten perusteella ja se korvaa liiton nykyisen merkin.
Vaakunakuvaa tullaan käyttämään täysin mustana myös vapaa-ajattelijoiden ja ateistien yleisenä kuolinilmoitusmerkkinä. Oleellisesti tässä ei tapahdu mitään muutoksia, koska vapaa-ajattelijat ovat tähänkin asti käyttäneet kuolinilmoituksissa malja ja liekki -merkkiä.
Myös liiton jäsenmerkki sekä hopeinen ja kultainen ansiomerkki uudistetaan uuden vaakunan pohjalta. Myöhemmin on uudistuksen kohteena liiton lipusto. Vanhoja rintamerkkejä ja lippuja voi tietenkin käyttää edelleen.