Tampereen Vapaa-ajattelijat ry
"Ihmisillä, joilla ei ole menneisyyttä, ei ole myöskään tulevaisuutta." Tämä arabialainen sananlasku tulee joskus mieleeni, kun kuulen jonkun vapaa-ajattelijan vakaumuksen syvällä rintaäänellä julistavan, että kristillisen kulttuurin aikaansaannoksilla ei ole hänelle mitään annettavaa ja että esimerkiksi kirkkorakennukset joutavat hänen puolestaan mätänemään, ellei kirkko kykene pitämään niitä kunnossa omin varoin.
Vanhimpia Suomessa säilyneitä rakennuksia ovat linnojen ohella keskiaikaiset kivikirkkomme. Voiko joku tosiaan olla sitä mieltä, ettei vaikkapa 1400-luvulta peräisin olevalla rakennuksella ole yleistä arvoa? Tai ettei Tampereen upea Tuomiokirkko Simbergin freskoineen kaikkineen kuulu kansallisiin taideaarteisiimme?
Useimmat myöntänevät, että kirkollisetkin merkkirakennukset ovat kansallista omaisuuttamme, jonka ylläpitämisestä yhteiskunnan - meidän kaikkien - tulee vastata, samoin perustein kuin yleensäkin kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi katsottujen rakennusten ylläpidosta. Myös arkkitehtuuriltaan vähämerkityksisemmät kirkot ovat usein keskeinen osa paikallista historiaa.
Kulttuurihistoriallisten arvojen lisäksi kirkkorakennuksiin liittyy inhimillisiä arvoja: kauneuskokemuksia, tunne-elämyksiä, muistoja... Kun esimerkiksi katselee vanhan kirkon porttiin ikuistettuja rakentajien nimiä tai puupenkkeihin kuluneita takamuksenkuvia, menneiden vuosisatojen ihmiset tuntuvat yhtäkkiä hyvin läheisiltä ja todellisilta. Sellainen kokemus antaa nykyajan ihmiselle terveellistä aikaperspektiivin tajua.
Vaikka emme hyväksykään aatetta, jonka kunniaksi kirkot on rakennettu, voimme vilpittömästi ihailla ja kunnioittaa rakentajien käden jälkeä. Kirkot eivät pudonneet taivaasta, vaan ne luotiin ihmisen työllä. Vuosisatoja kestäneet kiviseinät, tasaisesti veistetyt hirret, loisteliaat kattokruunut, värikkäät maalaukset, mielikuvitukselliset puuleikkaukset - työn jälki julistaa rakentajan kunniaa ja ihmisen luovaa voimaa.
Kun on seurannut uutisia maailman levottomuuksista, ei voi muuta kuin olla järkyttynyt siitä, miten paljon kärsimystä, vainoa ja jopa sotiakin ihmisiä riivaavat taikauskot uskontojen muodossa vieläkin aiheuttavat, vaikka yleisen tiedon taso ja maailmankaikkeuden tuntemus on aivan toista, mitä se oli hallitsevien uskonto-oppien syntyaikoina.
Pohjois-Intiaa ravistelee hindufundamentalismi, joka tavoittelee yhtenäistä Intiaa. Hindut haluavat tukahduttaa voimakeinoin 70 miljoonan muslimin itsenäisyystoiveet mm. Kashmirissa ja Panjabissa.
Burman hallituksen kenraalit haluavat tehdä maasta vankasti budhalaisen maan. Valtion itärannikolla Arakanissa asuvien kansalaisten pahin rikos tuntuu hallitsevan juntan mielestä olevan heidän uskontonsa, islam. Lyhyen ajan sisällä sieltä on joutunut pakenemaan noin 200 000 ihmistä taloudeltaan köyhään islamilaiseen Bangladeshiin - välttyäkseen vainolta ja kidutukselta.
Algeriassa hiljattain kielletty kiihkoislamilainen FIS-puolue varoittaa maan ajautumisesta sisällissotaan. Puolueen tavoitteena oli nostaa Koraani maan lakikirjaksi, jollaisessa asemassa se jo on mm. Iranissa.
Yhdysvalloille myötämielisessä Saudi-Arabiassakin yritetään maalle saada oikea perustuslaki, joka antaisi puhelin- ja postisalaisuuden ja turvaisi satunnaisilta pidätyksiltä ja vainoilta. Kuitenkin vanhoillisten piirien tyynnyttämiseksi laissa on ollut pakko vahvistaa Koraanin pysyvän Saudi-Arabian perustuslakina, joten uskonnollinen poliisi, mutawein, saa edelleen ahdistelevasti valvoa, että Koraanin määräyksiä noudatetaan tarkasti heidän tulkintansa mukaan.
Turkin muslimit ovat vaatineet kristittyjen armenialaisten rankaisemista ja tuen antamista heidän mielestään oikeauskoiselle Azerbaidzhanille Nagorno-Karabahin ongelmien ratkaisemiseksi.
Pohjois-Irlannin levottomuudet ovat vuodesta 1969 vaatineet lähes 3000 uhria. Siellä riitojen takana on kristinuskon kaksi haaraa. Katoliset vastustavat englantilaisten hallintoa ja haluavat irrottautua Isosta-Britanniasta, kun taas protestantit vastustavat katolisten tällaisia hankkeita.
Entisen Jugoslavian alueella Bosnia-Hertsegovinassa olojen rauhoittumista hidastaa väestön uskontojen kirjavuus, sillä sen 4.3 miljoonaisesta asukasjoukosta 44% on islaminuskoisia, 31% ortodokseja (serbejä) ja 17% katolilaisia (kroaatteja).
Pohjois-Koreassa on yli 40 vuotta hallinnut presidentti ja "suuri johtaja" Kim II Sung, jonka ympärille on luotu samanlainen mahtava henkilökultti kuin Neuvostoliiton Josef Stalinille, Kiinan Mao Tsetungille tai Romanian Nicolae Ceausesculle. Pohjois-Koreassa, Kuubassa ja Kiinassa sosialismista on tehty kansoille uskonto eikä uskonnonvapautta ole. Sosialismiuskonnon tulos on nähtävissä hajonneessa neuvostoliitossa ja sen entisissä satelliittivaltioissa.
Maailman kriisipesäkkeet näyttävät kehittyvän ihmisten erilaisista uskonnoista. Uskonnot ovat vieläkin monien selkkausten ja sotien syitä, vaikka kristittyjen ristiretkistä on jo päästy eroon. Ne ovat aiheuttaneet koko ihmiskunnalle paljon tuskaa ja kärsimystä eikä mikään niistä ole kyennyt osoittamaan olevansa oikeassa edes perusväittämissään. Eettiset ohjeet ja arvot eivät tarvitse seurakseen satuja.
Tiedon puute ja katoavaisuuden pelko ovat saaneet ihmiset turvautumaan uskontoihin, joiden totuudellisuus on pelkkien itsekkäiden toiveiden varassa. Luulen, että ihmisen kehitys tieteellisten tosiasioiden ansiosta on kulttuurievoluutiossa lähestymässä sitä vaihetta, jolloin uskonnot voidaan siirtää historiallisiksi muistoiksi ja jolloin ihmiskunta jo rohkenee katsoa totuutta silmiin ja uskaltaa luopua kuolemattomuuden toiveesta ja varsinkin iankaikkisen kadotuksen pelosta.
Kun valistuneet ihmiset näkevät uskontojen aiheuttamat vaarat, eikö silloin olisi järkevää luoda maailmanlaajuinen järjestö, vaikka YK:n alaisuuteen, jonka tarkoituksena olisi saada uskonnot sivuun valtioiden hallinnosta ja puoluejärjestelmistä. Sen avulla avarrettaisiin koko ihmiskunnan tietämystä tieteen tuloksista ja eri uskonnoista ja samalla lisättäisiin keskinäistä suvaitsevaisuutta. Uskonnon- ja uskonnottomuuden vapautta korostettaisiin, mutta samalla uskonnoista tehtäisiin jokaisen yksityisasia. Jokainen haluava saisi vapaasti harjoittaa uskontorituaalejaan ja todistelujaan astrologien lailla.
Tiedonvälitys on jo niin pitkälle kehittynyt, että tämä YK:n valistusjärjestö voisi kehitellä mm. televisio-ohjelmia, jotka toteutettaisiin koko maapallon kattavina. Järjestön aiheuttamat kulut peittyisivät moninkertaisesti vältetyillä sodilla ja loppuneilla mellakoilla. Kulttuurievoluution eteneminen vaiheeseen, jossa ihmiskunta luopuu uskonnoista ja samalla suursodista, antaa pienen toivonmurenen maailmanlaajuisesta yhteistyöstä ympäristötuhojen torjumisessa, jotta ihmislaji voisi täällä säilyä.
Ajatusmaailmaamme hallitaan ja ohjaillaan monista meistä itsestämme riippumattomista lähteistä. Tärkeimmät tekijät ympäristössämme, jotka vaikuttavat ajattelumme itsenäisyyteen ja mielipiteiden muodostumiseen, ovat varmaankin varhaislapsuuden kasvatus, perhe ja suku, koulu sekä tiedotusvälineet.
Kun sanotaan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, se pitää melko pitkälle paikkansa. Siksi on nytkin paikallaan lähteä tyvestä puuhun eli elämämme alkutaipaleille, joista ajattelumme lähtee muodostumaan. Kasteen jälkeen useisiin meistä tartutetaan tauti, jonka myöhemmin saamme tietää uskovaisuudeksi. Tätä tautia vuosien saatossa sitten hoidetaan kuin kukkaa puutarhassa monin eri kastelukerroin. Huolen tästä pitää ensin koulun uskonnon opetus, rippikoulu ja moni muu yhteiskunnastamme riippuen melko huomaamaton keino. Tarkoituksena on aina pitää uskonnollisuus tautina kuvassa. Kaikki tämä siksi, että näin on aina ennenkin tehty - ilman kriittistä ajattelua - vuosisataisten perinteiden ja vanhempien kunnioituksesta. Vain harvoilla on aivan viime vuosikymmeniin saakka ollut tietoa ja rohkeutta, jolla pystytään irtautumaan tästä henkisen rasitteen kurimuksesta. Heille on nostettava hattua.
Tällainen kyky irtautua uskonnosta on ollut henkisen kypsyyden osoitus. Uskonnollisuuden kasvatus on aloitettava kehdosta siksi, että myöhemmät kasvu- ja kehityskaudet eivät saisi liian tehokasta otetta ajattelun kehityksessä itsenäiseen suuntaan. Uskonnollisella kasvatuksella on päämääränä hallita ihmistä.
Yksilön ajattelun kehittymisessä tärkeällä sijalla on myös perhe. Perheen sisäinen kasvatushenki muokkaa ihmisen ajattelua kuin luonnostaan kenenkään huomaamatta tai tiedostamatta. Ei edes isä tai äiti voi tietoisesti suunnata kasvatusmetodejaan, vaan se tapahtuu jokapäiväisen toiminnan ja käytännön kielen tuloksena. Tähän liittyy läheisesti koko suvun läheisyys, henkinen panos ja ilmapiiri. Tämä rajoittaa osaltaan ajatteluamme ja sen kehittymistä. Suvun vaikutteiden tärkeys on siinä, että suvun perinteisiin kasvetaan kiinni jo lapsuudessa kenenkään pystymättä itse muuttamaan kehityksen suuntaa ja sen tunnepitoista rytmiä.
Kun katselemme mielipiteen ja ajattelun muotoutumista ulkoisten vaikutteiden pohjalta, törmäämme tällöin suureen vaikuttajaan - tiedotusvälineisiin. Lehdistö, radio ja televisio ovat viime vuosikymmeninä tulleet voimakkaasti koteihimme muokkaamaan ajatteluamme ja kotien henkistä ilmapiiriä. Nämä tiedotusvälineet on perustettu kansalaisten mielipidettä muokkaamaan. Yhteiskuntakehityksen tuloksena ne ovat kuin pakon sanelemina joka kodissa. Nykyaikana ei voida edes kuvitella perhettä, jolla ei olisi näitä teknisiä välineitä. Nekin, jotka ovat tietäneet radion ja television haitalliset vaikutukset mielipiteen vapauteen, ovat joutuneet antamaan periksi kansalaismielipiteen vuoksi ja leimautumisen välttämiseksi. Näiden tiedonvälittäjien manipuloivaa vaikutusta tuskin kukaan kiistää, vaikka tiedotusvälineet kytkeytyvätkin puolueettomuuden verhoon. Todellisuus on kuitenkin se, että kaikilla tiedotusvälineillä on johtonsa, jolla on aatteelliset päämääränsä. Lukija, kuuntelija ja katselija on aina se uhri, johon pyritään vaikuttamaan ja jota muokataan samansuuntaiseen ajatteluun. Jos vielä pyrit tämän kiistämään, olet jo joutunut tietolähteesi pauloihin. Sinun itsenäisessä ajattelussasi on jo tapahtunut käänne massa-ajatteluun päin - ajatteluun, jossa ei enää tarvitsekaan ajatella. Joku toinen ajattelee puolestasi. Tässä voin lainata kuin varoitukseksi B. Pascalin toteamusta, että "Ihminen on tehty selvästi ajattelemista varten. Ihmisen suuruus on hänen kyvyssään ajatella". Tästä toteamuksesta on kulunut jo kauan, mutta miksi emme käytä tätä suuruuden mittaa, ajattelua, ratkoessamme elämän monia ja itsellemme niin tärkeitä kysymyksiä. Vai onko perustiedon löytäminen tullut vaikeaksi nykyisen tiedon tulvassa. Olisi ehkä aika uuden Pascalin syntymiselle, joka sanoisi: "Ajatelkaa tänään hyvän elämän kysymyksiä ja toimikaa; kuoleman jälkeen se on jo myöhäistä."
Ajattelemisen mahdollisuutena on sen kriittisyys kaikkea tietoa kohtaan ja tämän kriittisyyden avulla elämänläheisen tiedon löytäminen. Ihmisen ajatteluun liittyviä tekijöitä on paljon ja paljon on myös tapoja, joilla ajatteluamme johdatellaan. Usein tämä tapahtuu niin perin hienolla tavalla, etteivät kaikki sitä edes huomaa. Ajattelevat ihmiset ovat kuitenkin tietoisia ajasta ja siinä liikkuvista muoti-ilmiöistä. Yleisesti ottaen: varokaa ajattelun yhdenmukaisuutta ja massa-ajattelua.
Maanviljelijä sai kovalla työllä laihan pellon kukoistamaan. Hän pyysi kylän pappia katsomaan aikaansaannostaan. Pappi oli ällistynyt: "Suurempia tähkäpäitä en ole koskaan nähnyt. Nuo ovat kyllä mehevimpiä sokerijuurikkaita, mitä olen nähnyt. Kunnia Herralle!" Jokaisen lajikkeen kohdalla pappi lateli ylistyksensä Herralle. Lopulta maanviljelijä sai tarpeekseen. "Kuulkaahan nyt, pastori", hän tiuskaisi, "olisittepa nähnyt tämän pellon silloin, kun se oli Herran huomassa."
Uskonnonopettaja kertoo lapsille hyvin seikkaperäisesti Pyhän Sebastianin kärsimyksistä - miten tämä nuolen lävistämänä joutui kokemaan sietämättömiä tuskia. Lapsia tämä kertomus liikuttaa aivan kyyneliin asti. Opettajan käy heitä sääliksi ja hän koettaa parhaansa mukaan lohduttaa: "Ei teidän tarvitse noin itkeä, hyvät lapsoset. Kuka sen nyt niin varmasti tietää, onko tämmöisissä jutuissa mitään perää."
Kirkkoherra tapasi rouva Syrjäkylän maantiellä: "En nähnyt eilen miestänne ehtoollisella." - "Sillä on kotona nyt."
"Ihmiset riitelevät uskonnon puolesta, kirjoittavat sen puolesta, taistelevat sen puolesta, kuolevat sen puolesta; tekevät mitä tahansa paitsi elävät sen puolesta."
- Charles Caleb Colton, 1800-luvulla elänyt englantilainen pappi
" - - ja niinkuin ennenkin on havaittu ovat Opin ja Uskon tähden syttyneet sodat julmempia kuin muut."
- Reinhold von Becker Turun Viikko-Sanomissa 30.6.1821
"Uskonto on yksi ihmiskunnan merkillisimmistä sivistyskeksinnöistä: kukaan ei tiedä uskonasioiden lopullista, oikeata totuutta - mutta siitä huolimatta joka ainoa meistä katsoo olevansa oikeutettu tuomitsemaan ne jotka jumalajattelevat toisin."
- Vesa Majanen "Maailman sivu"-pakinassa Aamulehdessä 3.12.1991
Toistakymmentä prosenttia suomalaisista, eli lähes 600 000 ihmistä on pystynyt irrottautumaan kirkkojen opeista ja varsinkin talouslaman aikana kovin rasittavasta veroikeestä. Maan suurimmat kaupungit ovat olleet kirkkojen jäsenuskollisuuden kannalta hankalimpia paikkoja, sillä esim. helsinkiläisistä 125 000 ja Tampereen asukkaista yli 30 000 ei kuulu kirkkoon.
Suomen uskonnottomat henkilöt muodostavat määrällisesti huomattavan vähemmistön, jonka oikeuksista tässä valtiossa ei tunnuta kovinkaan paljon välitettävän. Esimerkiksi ruotsinkielisten kansalaisten, joiden prosenttiosuus koko väestöstä on 5.9 prosenttia, oikeudet on turvattu perustuslaissa ja heillä on omat ohjelmakanavat radiossa ja televisiossa. Näin ei ole uskonnottomien kohdalla.
Meidät on alistettu mukautumaan uskovaisten moniin, lähinnä taikauskoisuuteen perustuviin juhlapyhiin joka vuosi. Radiossa ja televisiossa lähetetään säännöllisesti uskonto-ohjelmia ja jumalanpalveluksia, mutta ei juuri lainkaan sellaisia ohjelmia, joissa ihmisille rehellisesti kerrottaisiin maailman eri uskonnoista ja niiden oppien mielettömyyksistä. Ilmeisestikin kirkot papistoineen pelkäävät, että kriittinen ja totuuteen pyrkivä suhtautuminen uskontoihin vähentää kirkkojen jäsenmääriä ja samalla niiden verotuloja.
Uskontoja arvosteleva ajattelu eli ateismi on kirkon taholta innokkaasti haluttu kytkeä kommunismiin ja sen kannattamiseen. Näillä asiollahan ei ole mitään tekemistä keskenään. Kommunismi on Karl Marxin ennen 1800-luvun puoliväliä kehittämä talousjärjestelmäoppi ja ateismi on filosofiaan kuuluva totuuteen pyrkivä elämänkatsomuksellinen uskonnoton ajattelutapa. Nyt kun kommunismi on Euroopassa romahtanut, toivoisi, että kirkkokin lopettaisi virheelliseksi tietämänsä kytkennän. Ei ole ateismin vika, että sosialistisissa valtioissa kommunismi nostettiin uskonnon asemaan eikä siellä sallittu uskonnonvapautta.
Uskonnottomuus on täysin politiikan ulkopuolella oleva, epäpoliittinen, totuudelliseen, realistiseen näkemykseen pyrkivä ajattelutapa. Siinä halutaan tietää totuus ihmisenä olemisesta, syntymisestä ja kuolemasta, ihmislajin kehityshistoriasta ja maailmankaikkeudesta monine muine kasvi- ja eläinlajeineen ilman kuvitteellisia uskontokytkentöjä. Samalla pyritään totuudellisen tiedon avulla vapauttamaan muita ihmisiä uskontojen kahleista.
Viime aikoina huimasti kehittynyt avaruustutkimus on vakuuttavasti osoittanut maapallon ja ihmisen pienuuden maailmankaikkeudessa ja samalla paljastanut uskontojen suhteellisuudentajun puutteen ja itsekkyyden. Ei voi olla mitään maailmankaikkeuden ja ihmisen luojaa ja hänen ajatustensa seuraajaa eikä kuoleman jälkeistä elämää. Jos ihminen on ajattelussaan rehellinen, hän ymmärtää, ettei mikään uskonto voi olla totta ja että kaikki uskonnot ovat vain ihmisten itsensä kehittämiä oppeja.
Uskontojen oikeellisuuden mahdottomuus paljastuu myös maapallon uskontojen kannattajatilastoista. Millään uskonnolla ei ole kannattajaenemmistöä, vaan maapallo on täynnä hyvin monenlaisia uskontoja erilaisine uskontokuntineen. Niistä kaikki pitävät omaa uskontoaan ainoana oikeana ja muita kadotukseen vievinä harhaoppeina. Jo tämä hajanaisuus paljastaa, ettei mikään niistä voi olla oikeassa. Yksikään uskontojen jumalista ollessaan totta ei jättäisi ihmiskunnan enemmistöä heitteille.
Kaikki uskonnot ovat ihmiskeskeisiä. Vain ihminen on niissä tärkeä, vaikka maailmankaikkeudessa ja maapallollakin on paljon muuta. Samoin uskontojen tapahtumat ja kytkennät on kehitetty ihmisten maailmasta liikkeelle lähtien. On luotu Jumalalle poika, on annettu hänelle ihmisten vihan ja rakkauden tunteet, on uskottu hänen suosivan ihmisyhteisöjen kehittämiä hallitsemistapoja kuninkaineen, keisareineen ja orjineen ja on muutenkin kuviteltu hänen kiinnostuneena seuraavan ihmisten jokapäiväisiä askareita kaikkine ongelmineen. Näinä vuosimiljoonina vain homo sapiens maapallolla, ja vain hän, on voinut sellaisia uskonto-oppeja luoda.
Nyt maapallolla vallalla olevat uskonnot ovat myös hyvin nuoria ihmisen kehityshistoriassa. Niiden synnystä on kulunut vain muutamia vuosituhansia, kun taas nykyisenkaltaisia ihmisiä on ollut maapallolla ainakin neljäkymmentätuhatta vuotta ja heidän kehittymättömämpiä esi-isiään muutama miljoona vuotta. Ei tosijumala jättäisi aiemmin eläneitä huomiotta.
Uskontojen paikkansapitämättömyys paljastuu myös siinä, että mitään niiden perusväitteitä ei ole pystytty osoittamaan todeksi.
Ei kukaan ole pystynyt todistamaan, että ihmisellä olisi kuoleman jälkeistä elämää.
Ei kukaan ole kyennyt osoittamaan, että kristinuskon väittämä neitseellisestä syntymisestä olisi totta tai että todella kuollut voi herätä henkiin tai että yksikään kirjoitetuista Jeesuksen ihmeteoista olisi totta.
Ei ole mitään todisteita hindujen eikä buddhalaisten väittämistä sielunvaelluksista.
Ei ole yhtäkään syytä uskoa uskontojen luomiskertomuksiin.
Kaikki väitteet ihmisten rukousten kuulemisista ja palvontamenojen hyödyllisyydestä kirkoissa ja moskeijoissa ovat todistuskelvottomia. Niillä vaikutetaan vain toisiin ihmisiin ja samalla omaan itseen itsesuggestion kautta.
Tarinat ihmisiä suojelevista enkeleistä ja heidän olemassa olostaan ovat täysin ihmisten oman mielikuvituksen tuotteita. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Lapsella uskonto on oppimisen ja kasvatuksen tulos. Hänellä ei vielä ole kykyä ajatella itsenäisesti, joten hänelle voi opettaa lähes mitä tahansa. Ja jos opetettu asia on kuvitteellinen ja todellisuuden ulkopuolella oleva, siitä on vaikea päästä irti aikuisenakaan. Tästä ovat loistavana esimerkkinä maapallon kaikki uskonnot, astrologia ja parapsykologia.
Ei mikään uskonto tule todeksi vaikka kuinka kovasti ja sinnikkäästi uskoo, koska niiden perusväittämät eivät ole totta.
Aikuisella uskovaisena pysyminen johtuu usein siitä, että hän ei kykene realistisesti (kylmästi, ilman tunteita) ajattelemaan uskonnon väittämiä. Hän työntää epäilyksen sivuun ja kiltisti uskoo sen, mihin hänet on lapsena kasvatettu. Häneltä puuttuu itsenäisen ajattelun kyky.
Monella uskovaisena oleminen tai ainakin seurakunnan ja uskon yhteydessä pysyminen johtuu toiveesta, että kuoleman jälkeenkin olisi vielä elämää ja että joskus vielä voisi kohdata rakkaimpansa. Elämä on koettu niin miellyttäväksi, että sen ei toivota päättyvän kuolemaan.
Joidenkin uskovaisten elämä taas on ollut niin raskasta ja kurjaa, että he toivovat, että kuoleman jälkeen heitä odottaisi uusi elämä, jossa heidän kärsimyksensä palkitaan.
Joillekin kuolemanjälkeisestä elämästä helvetteineen on tullut pelko, jota he yrittävät poistaa tai välttää monenlaisilla uskontomenoilla. He koettavat mahdollisimman paljon tehdä niitä tekoja, joilla uskontojen oppien mukaan estettäisiin kadotukseen joutuminen.
Kuoleman jälkeisen elämän toive tai sen pelko saa aikaan, että monet eivät uskalla tyytyä totuuteen. He eivät uskalla luottaa siihen, mitä he omilla aisteillaan ja järjellään havaitsevat.
Monet suomalaiset pysyvät kirkon veroa maksavina jäseninä, vaikka myöntävätkin uskontojen mahdottomuudet. He ovat kuitenkin uskontokielteisessä vakaumuksessaan kovin epävarmoja. Epävarmuutta lisää vielä se, että kuitenkin niin monet ihmiset kuuluvat kirkkoon. Kirkollisveroa he pitävät jonkinlaisena kuoleman jälkeisen ajan vakuutusmaksuna.
Jotkut pysyvät kirkossa siksi, että he eivät halua kuulua kirkostaeronneiden vähemmistöön. He saattavat kuvitella, että kirkosta eroaminen heikentää heidän mahdollisuuksiaan edetä urallaan tai saada uutta työpaikkaa. Monet todellisuudessa uskonnottomat maksavat kirkollisveroja lastensa takia. He pelkäävät, että pienet lapset, jotka eivät vielä kykene ymmärtämään uskonnottomuuden perusteita, joutuvat opettajien tai koulukavereiden taholta syrjityksi.
On myös sellaisia uskontojen totuudellisen mahdottomuuden myöntäviä, jotka pysyvät kirkon jäseninä vain sen vuoksi, että heidän sukujensa jäsenet kymmenien sukupolvien ajan ovat olleet mukana kirkon toiminnassa. Onko tämmöinen menettely oikein edes itseä tai jälkipolvia kohtaan? Minusta ei ole. Ennen ruotsalaisten tänne väkisin levittämää kristinuskoa täällä tultiin toimeen, joten kyllä täällä pärjätään uudelleen ilman sitä. Varsinkin kun tiede on tuloksillaan järkyttänyt uskontojen maailmankaikkeuden hallintaväitteitä. Uskonnot ovat vain pelkkiä maanosakohtaisia, itsekkäiden ihmisten taikauskon kaltaisia oppirakennelmia.
Kun ihmisten tietoisuus uskontojen taikauskoisuuden luonteesta tieteellisten tutkimustulosten ansiosta vähitellen kasvaa, joutuvat uskonnot ennenpitkää historiaan merkiksi kummallisesta taikauskon ajasta. Käy samalla tavalla kuin aikoinaan kaikkien totuutena pitämälle opille, että maa on litteä.
Jotta maapallolla vältyttäisiin enää joutumasta uskonsotiin, voi kuitenkin olla parasta, että uskonnoista yritetään irtautua vaivihkaa ihmisten tietoa lisäämällä.
Silti niiden, jotka ymmärtävät uskontojen oppien mahdottomuuden, ei ole syytä alistua uskontojen mahdin alle, vaan meidän on rohkeasti tuettava toisiamme ja edistettävä tiedon leviämistä. Erityisesti Suomessa on toimittava niin, että valtio ja kirkko mahdollisimma nopeasti erotetaan toisistaan ja koulujen tunnustuksellinen uskonnonopetus saadaan siirrettyä uskontokuntien omaksi tehtäväksi.
Tamperelaisten yli 30 000 uskonnottoman yhteisenä järjestönä toimii Tampereen vapaa-ajattelijat ry. Olisi hyvä, jos yhä useammat kaupungin uskonnottomista, jotka ovat ymmärtäneet uskontojen valheellisuuden ja jotka ovat uskaltaneet erota kirkon vaikutuksesta, tulisivat mukaan seuran toimintaan. Se antaisi mahdollisuuden kertoa laajemmin muillekin kaupunkilaisille kirkolle kiusallisia totuuksia uskonnoista. Tämä olisi tärkeä vastapaino kirkollisveroilla rahoitettavalle kirkon lehtityölle ja julkisilla varoilla (siis myös meidän veromarkoillamme) kustannetuille radion ja television hartaus- ja jumalanpalvelusohjelmille. Liittykää siis jäseniksi, olkaa hyvä! Puollamme uskonnonvapautta, mutta vaadimme samalla uskonnottomuuden vapautta.
Me, kuten muutkin luontokappaleet, kunnioitamme elämää omalla kohdallamme. Vaikka maailmamme on todellinen teurastamo, puolustamme kuitenkin omaa henkeämme ja "isänmaata" viimeiseen veripisaraan. Sillä mitä on kukaan meistä silloin, kun elämä on kehomme jättänyt? Mahdollisimman syvälle maahan on tapana haudata. Omaiset keräävät vielä kiviä päälle painoksi.
Kunnioittaessamme oman elämämme arvokkuutta suhtaudumme silti kuin selvänä tavallisuutena teurastamomaailmamme menoon.
Miksi mm. maailmamme sikakansat ovat tuomittuja kuolemaan jo nuorina? Mikä on sian todellinen kuolemansynti? No, se on yksinkertaisesti sen liha, jota ihmiset himoitsevat syödäkseen. Ihmisen ja sian liha on niin saman makuista, että asiantuntijatkaan (ihmissyöjät) eivät mausta erota "pitkää sikaa" ja tavallista sikaa toisistaan.
Ihmissyöntimenot ovat aina olleet suuresti arvostettuja herkkujuhlia. Suurin ja arvostetuin herkku on aivot. Tämän herkun syönti oli sallittua vain lauman johtajille, jotka yleensä ovat koiraspuolisia.
Antiikin ja Vanhan maailman tarinoissa on yleensä juonena naisen viekkaus tämän herkun hankinnassa. Raamattu esittää, saman toistamista välttääkseen, yhden VT:n ja yhden UT:n puolella.
VT:n Juudit oli kaunis juutalainen leski, joka viekkaudella vikitteli assyrialaisen sotapäällikön, Holoferneen, saadakseen tuon himoitun herkkuaterian.
UT:ssa olemme ehkä ihmetelleet, miksi eräs kuninkaalliseksi mainittu naaraspuolinen ihminen halusi Johannes Kastajan pään juuri hopealautaselta. Siksi, että silloin ja siinä valtakunnassa ainoastaan koiraspuolisilla kuninkaallisilla oli oikeus vastaanottaa sellainen herkkuateria kultalautaselta. Vieläkin on eteläisissä, "eksoottisissa maissa" erittäin arvostettu ruokalaji nimeltä Apinan aivot. Apina tuodaan puukehikkoon sidottuna ja mukana asiaan kuuluvia työkaluja, mm. hopeavasara.
Ihmiskunta ei ole päässyt "alkukantaisuudestaan". Villi-ihmisen arvot ja ajattelu johtavat yhä ihmiskuntaa. Ns. länsimaisen sivistyksen korkeimmin kunnioitettuja tapoja on edelleen ihmissyöntimenoista peritty rituaali, jossa uskonnollinen poppamies vakuuttaa potilaittensa syövän ihmislihaa ja tarjoaa "verta juotavaksi". Haaskajumalan kuvapatsas on näyttävästi esillä muistuttaen: "Joka on nähnyt minut, hän on nähnyt isän".
(Voi luontokappaletta, joka nimittää itseään viisaaksi ihmiseksi!).