Talouslama, suurtyöttömyys ja pankkien kasinopelin jälkien siivoaminen pakottivat valtion ja kunnat kiristämään verotusta. Monenlaisia verovähennyksiä on poistettu, lainakorkojen vähennsoikeutta on kavennettu, lapsilisiä pienennetty, pakotettu autoilijat ostamaan veromerkit autojen tuulilaseihin ja nostettu työmatkojen matkakustannusten omavastuuosuutta jne.
Veronkorotukset vaikeuttavat kipeimmin pienituloisten toimeentuloa. Monet heistä ovat ilmaisseet syvän katkeruutensa hallituksen talouspolitiikkaa kohtaan. Mutta sitähän ei hetkessä korjata.
Kansalaisilla on kuitenkin yksi keino, jolla moni voisi helposti ja pienellä vaivalla pienentää verotaakkaansa. Nimittäin eroamalla kirkosta. Ei tarvitse muuta kuin marssia väestörekisteritoimistoon tai kirkkoherranvirastoon ja ilmoittaa kirkostaerohalunsa.
Jos esimerkiksi vuodessa 100 000 markkaa ansaitseva myyjä, konttoristi tai perushoitaja eroaa kirkosta viimeistään marraskuun aikana, hän saa ensi vuonna käteensä rahaa 1500 mk enemmän kuin nyt jos kirkollisveroäyri on 1,5. Siis säästöä 125 markkaa kuussa. 300 000 markkaa vuodessa tienaava johtaja kuittaa erollaan säästönä vuodessa 4500 markkaa eli 375 markkaa kuukaudessa. Hyöty on sitä suurempi mitä korkeampi kirkollisveroäyri on ja mitä suuremmat tulot verotettavalla on.
Kirkosta eroamisen ei pitäisi itseasiassa olla kovinkaan monille vaikea asia, sillä suomalaisista vain 38 uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan. Ja vain viidennes väestöstä uskoo ylösnousemukseen ja yhtä harva kadotukseen. Eli valtaosa suomalaisista on vain tapakristittyjä, jotka eivät ole todellisia uskovaisia.
Siksi olisikin hyvä, että valtio ja kirkko erotettaisiin toisistaan. Silloin seurakuntiin jäisivät vain ne, jotka tosissaan uskovat. Eikö se olisi seurakuntien ja oikeitten uskovaisten kannaltakin hyvä ratkaisu?
Sitä ennen, koska valtion ja kirkon erottamisprosessi vie aikaa, pitäisi kirkosta eroamista helpottaa sillä tavalla, että sen voisi tehdä pelkällä kirjallisella ilmoituksella (jossa kaksi todistajaa) väestörekisterikeskukseen. (Tämä vaatimus on myöhemmin toteutunut, ks. www.eroakirkosta.fi [Webmasterin lisäys 2003])
Olin aikeissa kirjoittaa tähän lehteemme kirkon epäoikeudenmukaisesta verotuksesta yrityksiä kohtaan. Liikeyritykset eivät edes ole ihmisiä, mutta kirkko verottaa niitä sittenkin. Rahaa, rahaa pitää saada. Se näyttää olevan kirkollekin pääasia.
Luovuin kuitenkin edellä olevasta aiheesta, kun silmiini osui Ilta-sanomissa ollut kirjoitus samasta asiasta. Se oli paremmin tehty kuin mitä minä olisin osannut kirjoittaa. Sen vuoksi lainaan sen kokonaisuudessaan yhdistyksemme jäsenten luettavaksi tässä lehdessämme.
Kirjoituksen otsikko oli "Vihdoinkin eroon pakkokirkosta". Muu teksti jatkui seuraavasti:
"Missään muualla koko maailmassa ei yritysten tarvitse maksaa veroa kirkolle kuin täällä meillä pohjolassa. Ajatelkaapa: Vaikkei yrityksessä olisi yhtään kirkkoon kuuluvaa henkilöä kirkollisvero peritään. Aivan sama kuin jos autoton joutuisi ostamaan verotarran kengänkantaansa.Alla oli teksti "Järkeä kieltojen sijaan".Poistetaan siis koko systeemi, Ruotsissa sitä jo harkitaan. Yritysten kannattavuus paranisi ja työpaikkoja syntyisi sen mukana. Lukuisa määrä tarpeettomia pappeja voisi siirtyä vaikkapa myyntimiehiksi, kun heidän palkkansa maksaisivat vain ne, jotka todella haluavat kirkkoon kuulua. Koko kallispalkkainen hallinto piispoineen ym. siirtyisi pois valtion palkkalistoilta.
Entäpä mikä hyöty tästä olisi kouluille? Täysin tarpeettoman uskonnonopetuksen sijaan voitaisiin tunnit käyttää vaikkapa matematiikkaan, Atk:hon ja vieraisiin kieliin..."
Tällainen oli siis lehtikirjoitus. Mielestäni kirjoittaja iskee nasevasti juuri tämän laman ja työttömyyden aikana. Kirkosta verottajana ei julkisesti nykyään kuule puhuttavan, vaan ollaan laupiaan näköisinä ja tietämättöminä. Muusta verotuksesta ovat lehdet nykyisin tulvillaan. Herättäkäämme ja selostakaamme tuttavillemme, jotka vielä maksavat tällaisena aikana veroja kirkolle, että siitä voi helposti erota ja liittyä Tampereen Vapaa-ajattelijoihin.
Monen suomalaisen uskovan käsityksen mukaan kristinusko on lähtöisin Jumalalta, mutta ei kuten muut uskonnot ihmisiltä itseltään. Heidän totuutensa on vain Raamattu. Uskon oikeellisuudesta ollaan kovin varmoja.
Mutta entä jos uskon perusta ei olekaan totta? Oikeuttaako luja usko sinällään muiden tuomitsemisen? Kristittyjä on maailman väestöstä tuskin neljännestä ja heistäkään kaikki eivät pidä kristinuskoa lopullisena totuutena. Ehdottoman oikeassaolemisen ongelma koskee kristittyjen lisäksi kaikkia muitakin uskontoja, samalla tavoin lähes 900 miljoonaa muslimia kuin 500 miljoonaa hindua ja 350 miljoonaa buddhalaistakin.
Jospa onkin niin, että kaikki uskonnot perustuvat vain ihmisten kuolemattomuuden toiveeseen, ei totuuteen? Silloin maailman uskovaisille voi olla kova paikka myöntää, että ihmisellä on vain tämä elämä, jota elämme, ei muuta. Lujinkaan usko ei tuota taivaspaikkaa eikä edes toista elämää sielunvalelluksessa. Ihmisen elämänkierto on aivan samanlainen kuin kaikkien muidenkin maapallon eläinten. Kun näin on, eikö silloin jo kannattaisi olla hieman suvaitsevaisempi kaikkia muitakin uskontoja kohtaan?
Ihmisten aika maapallon liki viisimiljardisessa historiassa on kovin lyhyt ja maapallon koko jo oman linnunratamme sisällä perin olematon puhumattakaan koko muusta maailmankaikkeudesta miljardisine galakseineen. Ajallisestihan uskontojen historia kattaa vain muutamia tuhansia vuosia ja etäisyyksien suuruutta kuvaa hyvin se, että valolta menee satatuhatta vuotta linnunratamme laidasta toiseen kulkemiseen.
Kun näin todistettavasti on, eikö silloin kaikkien eri uskontojen olisi parempi hieman hillitä oikeassa olemisen varmuutta ja ainakin toisten uskontojen tai uskonnottomuuden tuomitsemista? Uskonsotien ja vainojen aika pitäisi olla jo ohi.
Minusta kristinusko, kuten monet muutkin uskonnot, perusteettomasti syyllistävät perisyntiopeillaan ihmiset. Jokainen lapsi syntyessään on viaton. Vasta elettävä elämä tuo mukanaan joidenkin kohdalla tuomittavia tai paheksuttavia tekoja, mutta ne eivät ole synnynnäisiä eivätkä perittyjä. Muutenkin eri uskontojen oppeihin tulee suhtautua kriittisesti, sillä millään niistä ei ole kannatta jaenemmistöä maapallolla. Siksi uskovaisten ei pidä olla niin kovin varmoja oman uskonnon ehdottomuudesta, sillä kaikki maailman uskonnot eivät voi olla oikeassa - väärässä kyllä.
Monia vuosisatoja elimme kristinuskon, islamilaisuuden, hindulaisuuden, buddhalaisuuden hallitsemassa maailmassa, joiden yhtenä muka kiistattomana totuutena pidettiin maailmankaikkeuden maakeskeisyyttä. Nyt sentään maailman lukemattomat uskonnot ovat joutuneet luopumaan tuosta itsekkäästä ja virheellisestä tähtitieteellisestä näkemyksestään, mutta silti ne yhä julistavat ihmiskeskeisiä oppejaan väittämällä Jumalan luoneen ihmisen omaksi kuvakseen ja kuvittelemalla että ylipäänsa on olemassa joku ihmisen lailla ajatteleva Luoja. Tällaisilta opeilta puuttuu suhteellisuudentaju ja siksi niille tikittääkin aikapommi. Samalla tavalla kuin oli luovuttava maakeskeisyydestä yhtä väistämättömästi joudutaan luopumaan ihmiskeskeisyydestä, joka perustuu pelkkään toiveeseen kuolemanjälkeisestä elämästä iänkaikkisuuksineen, mutta ei mihinkään todelliseen tietoon.
Uskonnot ovat aiheuttaneet maapallolla jo aivan tarpeeksi sotia ja vainoja ja aiheuttavat valitettavasti vieläkin (Bosnia-Hertsegovina, Pohjois-Irlanti, Intia, Algeria, entisen Neuvostoliiton muslimienem mistöiset valtiot jne.). Siksi meidän on henkisessä kehityksessä, kulttuurievoluutiossa jo aika päästä sille tasolle, jossa uskallamme myöntää pienuutemme ja jättää uskonnot muistoksi menneestä taikauskon kaudesta. Uskontojen luomat tavat ja eettiset ohjeet voidaan hyväksyttäviltä osilta säilyttää, mutta jumalien ja muiden taruolentojen palvonnasta ja toisten ihmisten vainoamisista uskontojen takia on paras nopeasti päästä eroon. Se luo toivon, että ihmiskunta voi ohjata voimavaransa uskontojen ja mielettömän sotateollisuuden sijasta lajien säilymisen kannalta tärkeämpien ongelmien poistamiseen kuten väestöräjähdyksen taltuttamiseen ja saasteiden torjuntaan.
Vapaa-ajattelijoiden piirissä on elänyt sinnikkäästi ajatus kehittää nuorten toimintaa. Erityisesti on ollut tavoitteena tarjota aikuistuville nuorille mahdollisuus kokoontua yhteen keskustelemaan heitä yhdistävistä asioista sekä myös muodostamaan omaa näkemystä ja maailmankuvaa peilaamalla sitä muiden esittämiin näkökulmiin. Tällaisia kohtaamispaikkoja olikin tarjolla joko nuorten omina leirimuotoisina tapaamisina tai vapaa-ajattelijoiden kesäpäivien yhteydessä 80-luvulla. Varsinaiseen vauhtiinsa leiritoiminta on päässyt ET-opettajien tartuttua asiaan. He perustivat Prometheus-leirin tuki ry:n, jonka puheenjohtajana on toiminut Eino Huotari Karkkilasta, vapaa-ajattelijoita hänkin.
Prometheus-leirit ovat siis ensisijaisesti tarkoitettu uskontokuntiin kuulumattomille nuorille aikuistumisleireiksi. Ne ovat noin viikon mittaisia, minkä aikana käsitellään eri aiheita keskustellen, pohtien ja myös väitellen. Kullakin leirillä on omat ohjaajat, jotka koordinoivat toimintaa ja hankkivat paikalle myös tarvittavia asiantuntijoita. Päivittäin käsitellään myös yhtä tai kahta aihetta, joita ovat mm.
Leiri huipentuu yhteiseen juhlaan, johon sukulaiset ja ystävät ovat tervetulleita.
Leiripaikkojen valinnoissa on jo otettu huomioon muu mahdollinen ohjelma, eli ne pidetään useasti järvimaisemassa, jossa on mahdollisuus ulkoiluun, peleihin, musisointiin jne.
Leirit ovat tulleet yhä tunnetuimmiksi nuorten parissa, mitä kertoo leirimäärien kasvu. Kesällä -92 toteutui viisi leiriä, joilla oli noin 60 nuorta osallistujina. Viime kesänä järjestettiin 31 leiriä, joissa on mukana seniorileiri niille, joilta leiri 15-vuotiaana jäi käymättä. Ilmoittautuneita oli 420. Merkillepantavaa on se, että nuoret yleensä haluavat osallistua sellaiseen leiriin, mikä ei ole oman paikkakunnan lähettyvillä.
Koska leiritoiminta on vilkastunut huomattavasti, uusia leiriohjaajia otetaan mielellään mukaan. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä Tampereen Vapaa-ajattelijoihin tai suoraan Prometheus-leirien tuki ry:hyn, jonka osoite on PL 33, 03601 Karkkila.
(Latojan huomautus: nykyään Prometheus-leirin
Tuki ry:llä on myös seittisivusto osoitteessa
http://www.protu.fi)
Evankelisluterilainen kirkko on päässyt Suomessa niin suureen valta-asemaan, että se ulottaa lonkeronsa joka puolelle. Sillä on myös suuret veroilla kerätyt omaisuudet, joten se voi valvoa ihmisten elämää kehdosta hautaan.
Itse tiedostin kirkon vaikutuksen vasta kansakoulussa, koska siihen aikaan ei ollut päiväkoteja, tarhoja tai esikoulua. Muistan hyvin ne hirveät uhkailut, joita uskovaiset opettajat latelivat: Jos ette tee juuri näin, niin helvettiin joudutte! Piti veisata ja rukoilla aamulla, päivällä ja illalla. Sitten olisi pitänyt käydä vielä sunnuntaina kirkossakin. Mutta minähän en käynyt kuin joulukirkossa, jonne uskovainen äitini vei koko perheen. En voinut kapinoida äitiäni vastaan, koska hän olisi heti ruvennut itkemään. Hän oli kovia elämässään kokenut suuren talon tytär, jonka hurskaat vanhemmat olivat laittaneet pennittömänä maailmalle.
Lutherin Vähäkatkismus piti opetella ulkoa, vaikkei siitä juuri mitään ymmärtänytkään. Mitä se on? No se on hullun hommaa. Ja jos et osannut, niin Tikanoja poltti proppunsa ja tuli jälki-istuntoa. Helvetin tulella ja karitsan verellä uhottiin niin paljon, että näin painajaisia yölläkin: veri valui tapetteja pitkin seinillä. Mutta uskontoa oli opiskeltava, vaikka olisi ollut tärkeämpääkin tekemistä. Ja jo oppikouluaikana näin, millaisia kettuja uskovat ovat. Pettävät ihmisiä minkä ehtivät, ja sitten sunnuntaina menivät kirkkoon saamaan syntinsä anteeksi. Ja sitten taas huijaamaan. Eräskin tunnettu kuopiolainen uskovainen lupasi isälleni määräalan niittämisestä määräsumman. Mutta kun maksun aika tuli, hän vain totesi, että teit sen niin nopeasti, että maksankin sinulle vähemmän. Isäni oli kovasti pahoillaan, sillä hänelle suullinen sopimus oli yhtä pitävä kuin kirjallinenkin. Näin oli silloin ennen. Nythän ei kukaan enää tee suullisia sopimuksia, kaikki pitää olla paperilla.
On ihmeellisistä, että uskovaiset pompottelevat hallitusta ja eduskuntaakin mielensä mukaan. Tulevatkohan ne pian minuakin ympärileikkaamaan? Aseita minulla ei ole, mutta kirveitä on, joten kyllä siinä muutama ympärileikkaaja kellistyy ennen minua. Rituaaliteurastus on jo hyväksytty eduskunnassa ja seuraavana on sitten tietysti vuorossa ympärileikkaus. Voi helvetti!
Vielä armeijassakin kirkolla oli huomattava vaikutus, mutta ei enää sellainen kuin koulussa. Kirkon vaikutus peittyi yleisen kiroilun ja huutamisen alle. Oli sekin ihmeellistä; kaikki kommunikointi pelkkää huutamista ja kiroilua. Järkevät kouluttajat olivat poikkeuksia.
Yliopistossa ei tarvinnut palvoa jumalaa, riitti se, kun kunnioitti rehtori Edwin Linkomiestä. Oli suurenmoista, kun ei tarvinnut palvoa jumalaa, vaan saattoi harrastaa tieteitä. Oli valittavana mitä mielenkiintoisimpia aloja ja professoreja. Niinpä sitten kuljinkin kuuntelemassa vaikka minkä alan edustajia niin paljon, että se haittasi varsinaisia opiskelujani. Mutta mitään en kadu.
Opettajan työssä sain sitten kuulla, että jos eroan kirkosta, niin samalla saat sanoa hyvästit opettajantyöllesi. Vaimoni käski unohtamaan sellaiset ajatukset perheen turvallisuuden takia. Niinpä sitten kävikin niin, että ensin erosin vaimostani, sitten pääsin eläkkeelle ja uskalsin jo erota kirkostakin. Odottelin kyllä vähän aikaa pelolla tietoa, että myönnetty eläke on peruutettu kirkkoon kuulumattomuuden takia. Toivottavasti hihhulit eivät tulevaisuudessakaan saa sellaista valtaa Suomessa.