Kohtapa huokaisen helpotuksesta. Tätä Pakanasanomien numeroa on valmisteltu viime syksystä lähtien, ja nyt se näyttää valmistuvan. Vihdoinkin!
Yhdistyksen vuosikokouksessa maaliskuun lopulla uusittiin johtoa. Teuvo Kantola sai pyytämänsä vapautuksen puheenjohtajuudesta jääden kuitenkin asiantuntemuksineen johtokunnan jäseneksi, minut valittiin hänen seuraajakseen. Kiitän luottamuksesta omasta ja koko valitun johtokunnan puolesta.
Tavoitteenani on saada yhdistyksemme entistä näkyvämmäksi ja toimivammaksi sekä perinteitä kunnioittaen että uusia toimintamuotoja etsien.
Tehokkaaseen toimintaan kuuluu mielestäni, että tehtävät eivät kasaudu yksiin käsiin, jotka eivät kuitenkaan ehdi tehdä kaikkea. Ensimmäisenä esimerkkinä tästä on uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessa nimetty tiedotustyöryhmä: joukkona saamme aikaan enemmän ja parempaa (toivottavasti).
Tiedottamiseen on kuluneena talvena kiinnitetty aikaisempaa enemmän
huomiota, pieniä ilmoituksia on ollut lehdissä ja ilmoitustauluilla.
Tiedonvälitys myös kehittyy: Kuluneen talven aikana olemme saaneet
jäseneksi ilmoittautumisia, jotka on toimitettu Internetin
välityksellä liittoon. Nyt yhdistyksellä on omakin
sähköpostiosoite: vapatre@sci.fi [ Lisäys vuonna 2002:
vanhentunut, uusi osoite on yhdistys@tampere.vapaa-ajattelijat.fi]
Sitäkin kautta saa siis tiedon kulkemaan.
Seuraava operaatio on yhdistyksen kotisivun rakentelu,
jonka jälkeen haluamamme tiedot ovat aina verkkosurffaajien luettavissa.
Opintotoiminta yritetään myös pitkän tauon
jälkeen saaada käyntiin. Toimistolla kokoontui jo kerran joukko
asiasta kiinnostuneita, ja tämä toivottavasti laajeneva joukko
kokoontuu pitkin kesää suunnitellen opinto-, keskustelu- yms
tilaisuuksia ja muutakin toimintaa.
Kannattaa poikkeilla ja kysellä.
Vielä kerran uskomattoman hyvää kesää
Ennen vanhaan erityisen vihainen isä saattoi kieltää oman poikansa. "Vai niin? No mennäänpäs geenitestiin", oli pojan turha sanoa, koska ensiksikin isä hyvin tiesi torjuvansa biologisen tosiasian eikä välittänyt siitä ja toiseksi ennen vanhaan ei vielä ollut geenitestejä.
Nykyään perhesiteet eivät enää ole niin vahvoja, että jälkeläisensä kieltäminen toimisi tehokkaana pelotteena tai rangaistuksena. Jossain kieltämisen henki silti elää: tietosanakirjassa. Ateismi määritellään siellä jumalankieltämiseksi. Ateisti siis on henkilö, joka vastoin parempaa tietoaan kieltää jumalan. Tuntuu siltä, että teistit ovat määritelleet ateismin. Päin honkia tietysti, omaa etuaan ajaen.
Intiassa jumalankieltäjälle riittäisi hupia loppuelämäkseen. Hindulaisuudessa on satoja miljoonia jumalia. Jos jokaisen kieltämiseen käyttäisi pari sekuntia tyyliin "Minä kiellän Shivan, minä kiellän Vishnun, minä kiellän..." kahdeksan tuntia päivässä, saisi kiellettyä viitisen miljoonaa jumalaa vuodessa. Asia erikseen on se, että raivostuneet äärihindut kivittäisivät jumalankieltäjän hengiltä jo ennen ensimmäisen viikon loppua.
Ketä kiinnostaa jumalankieltäminen? Minua ei. Miksi kieltää olematonta? Yhden yhtä tieteellistä todistetta yhdenkään jumalan olemassaolosta ei ole esitetty ja siksi sellaiseen uskominen on silkkaa ajanhukkaa. Olemattoman jumalan rukoilu on itsekseenpuhumista. älä koskaan salli vastustajiesi määritellä, millainen sinä itse olet. "Ateistit kieltävät ilmiselvän tosiasian, jumalan olemassaolon.", "Ateistit uskovat jumalan lemassaolemattomuuteen.", "Ateistit tekevät täsmälleen päinvastoin kuin raamatussa neuvotaan." Teistitkään eivät myönnä olevansa kritiikittömiä ja lapsellisia aikuisten iltasatujen kuuntelijoita. Miksi sinäkään muovautuisit heidän sinulle tekemäänsä muottiin?
Ateisti ei kiellä olematonta eikä usko edes olemattomuuteen. Hän suhtautuu raamattuun kuin mihin muuhun tahansa hyviä ja huonoja elämänohjeita sisältävään kirjaan.
Ateisti määrittelee itse itsensä.
Uskonnollisuutta propagoivat niiden kauppamiehet, kuten papit ja heitä lähellä olevat henkilöt. He puhuvat vakavasti 2000 vuoden takaisista asioista, mutta jo nykyisten tiedemiesten ja tutkijain mukaan ns. alkurajähdyksestä on kulunut noin 15 miljardia vuotta, joten näkyvän maailmankaikkeuden "reuna" on tämän matkan päässä, koska sen valo ei ole vielä voinut ehtiä meille saakka.
Ihminen on jo vuosia tutkinut avaruutta olemalla henkilökohtaisesti avaruusasemilla ja hänen etäisyytensä meistä täällä maapallolla tuntuu kaukaiselta, mutta todellisuudessa etäisyys on mitätöntä verrattuna jo tiedossa oleviin maailmankaikkeuden etäisyyksiin.
Erilaisia uskontoja on maailmassa paljon (n. 160), mutta mikään niistä ei puutu tiedemiesten konkreettisiin tiedetuloksiin. Uskontojen kauppamiehet puhuvat vain, että ihmisten pitäisi uskoa heidän kertomuksiinsa maailman luomisesta ilman mitään tieteellisiä todesteita. Nämä kertoilevat uskontojen propagandistit ovat aivan samanlaisia ihmisiä, kuten mekin, mutta hepä korostavat itsensä puvuillaan ja ympäristöillään sekä olemalla vakavan arvokkaina, jotta heidän uskottavuutensa korostuisi kaikissa tilanteissa. Eivät uskontojen eteenpäinviejät tiedä näistä asioista yhtään enempää kuin mekään tavalliset ihmiset. Heidän puheitaan vaan pitäisi uskoa.
Koska mikään tieto ei voi edetä valoa nopeammin, ei voida puhua, mitä on tuon 15 miljardin valovuoden tuolla puolen, ja oli siellä mitä tahansa, niin se ei voi vaikuttaa täällä maapallolla eläviin ihmisiin. Uskonnot ja tieteet ovat kaksi eri asiaa, mutta miksi niistä ei puhuta yhdessä?
Esittelin eräässä lehdessä Kari Cantell'in kirjan Tiedemiehen mietteitä uskosta. Palautteesta päätellen ainakin yksi henkilö on tekstini lukenut. Kohta lehden ilmestymisen jälkeen posti toi minulle paketin. Joku, todennäköisesti huonomuistinen lähimmäinen, lähetti minulle amerikkalaisen Bruce E. Olsonin kirjan "Tämän ristin tähden tapan sinut". Arvelen lähettäjän huonomuistiseksi sen vuoksi, että hän ei ollut muistanut kirjoittaa lähetykseensä nimeään. Liimapaperia hän sen sijaan oli muistanut käyttää. Liimapaperilla oli peitetty kaikki mahdolliset viittaukset postin alkuperään.
Ehkä tämä tuntematon ystäväni kuitenkin halusi, että esittelisin Olsonin kirjan Kipunoita lehden lukijoille. Luinkin kirjan kohta sen saatuani, ja se oli oivallista junamatkaluettavaa. Matkakirjastahan tässä oikeastaan kyse onkin.
Yhdysvaltalainen Bruce Olson kokee kristillisen herätyksen nuorena lukiolaisena. Hänet on vanhempiensa toimin kasvatettu luterilaiseksi. Bruce ei kuitenkaan tunne luterilaisten keskuudessa olevansa kotonaan. Hän kokee olevansa pilkan kohteena seurakuntanuorissa, kun hän kertoo löytäneensä uskon ja oman henkilökohtaisen vapahtajansa. Luterilaisethan eivät uskoa näin henkilökohtaisena asiana pidä. Bruce meneekin toverinsa Kentin kanssa helluntailaiseen seurakuntaan, jossa Kentin isä on pappina.
Bruce saa vapahtajaltaan lähetyskäskyn, mutta ei rahaa, ja vanhempiensa antamilla vähillä rahoilla hän matkustaa Etelä-Amerikan viidakoihin kertomaan kristittyjen evankeliumia villeille intiaaniheimoille. Hän tekee tämän tietoisena siitä, että kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä tunnustaa muuta kuin kristillistä uskoa, tai on tunnustamatta mitään uskoa.
Bruce joutuu moniin hengenvaarallisiin tilanteisiin, ja olosuhteet tuntuvat kääntyvän häntä vastaan. Hän ei kuitenkaan lannistu, ja yritysten ja erehdysten jälkeen työstä alkaa näkyä tuloksia. Bruce ystävystyy monien vaikeuksien jälkeen raakalaismaisen ja pakanallisen intiaaniheimon kanssa.
Hänen pyyteetön auttamishalunsa puhuttelee intiaaneja jo ennen kuin hän oppii edes heimon kieltä kunnolla. Brucen ajattelutavan mukaan he ovatkin kuin pieniä lapsia, joilla ei ole paremmasta tietoa, ennen kuin valkoihoinen mies on tämän paremman käynyt heille kertomassa. Bruce on se valkoinen mies, jonka tehtävänä on saattaa intiaanit kristillisen sivistyksen piiriin. Muutenhan he saattaisivat turmella elämänsä tietämättömyydellään.
Bruce Olson kyllä näkee ympärillään, mitä sivistys on viidakoiden intiaaniheimoille tuonut. Hänen tehtävänsä ei kuitenkaan ole vastustaa ylikansallisten yhtiöiden tunkeutumista intiaanien maille. Ei hän myöskään vastusta suurmaanomistajien tai kaivosyhtiöiden teettämiä murhia. Hänen tehtävänsä on kertoa kristillistä ilosanomaa, ja se on kaikki mitä Brucella matkassaan on.
Niinpä elämän on kai sitten oltava tällaista, ajattelin. Siinä on oltava taistelua ja itkua, jopa kuolemaa. Kaikki tapahtuu tämän ristin tähden. Näin ajattelee ja sanoo Bruce Olson kirjan viime lehdellä.
On ihmeellistä, että vielä nykyäänkin ihmiset lahjoittavat kirkoille kaiken omaisuutensa. Näin vain tapahtuu. Ja sitten he joutuvat puille paljaille, yhteiskunnan avustettaviksi.
Uskontojen uhrit ry yrittää tehdä parhaansa näiden ihmisten auttamiseksi mutta eihän heilläkään ole riittävästi mahdollisuuksia ja varoja tähän työhön. Ja mikä pahinta, järjestön puoleen käännytään vasta siinä vaiheessa kun peli on jo menetetty, rahat ovat häipyneet huijareiden taskuihin ja jopa Amerikan Yhdysvaltoihin saakka. Sieltä niitä ei kukaan saa takaisin. Jehovan todistajat rakentavat herranhuoneita talkootyöllä ja lahjoituksilla, skientologit välittävät rahaa Yhdysvaltoihin kuten mormonitkin, ja taikausko voi hyvin täällä suloisessa Suomessamme. Järkipuhe ei tunnu tehoavan.
Kansaan on juurrutettu niin syvään oppi Helvetistä, kostosta ja vanhurskaiden palkitsemisesta. Voit ryöstää kanssaihmiseltä kuinka paljon tahansa kunhan sitten menet kirkkoon, kadut syntejäsi, teet kirkolle lahjoituksia, niin pääset Taivaan iloihin. Näin kirkko on opettanut kansaamme satoja vuosia, ja opetukset näkyvät vahvoina vieläkin. Ei uskalleta liittyä vapaa-ajattelijoihin. Minulle on sanottu: "En uskalla sitoutua". Mihin ihmeeseen he katsovat sitoutuvansa? Jäsenmaksunko maksamiseen? Emme tule ulosmittaamaan maksamattomia jäsenmaksuja niin kuin kirkot tekevät. Emme tuomitse alimpaan helvettiin maksujen laiminlyöntien tähden kuten kirkot tekevät. Mikä sitten on syynä siihen, että ihmiset eivät halua ajatella vapaasti. Takana on pelko. Pelko siitä, että taivaaseen meno estyy vapaa-ajattelijajäsenyyden takia. Portilla Pyhä Pietari löytää nimen vapaa-ajattelijarekisteristä ja käännyttää tulijan portaita alaspäin.
Piruillessaan jotkut taiteilijat ovat sanoneet, että taivaassa on niin helvetin tylsää etteivät he sinne haluakaan. Kaikki kivat ja mielenkiintoiset ihmiset ovat heidän mukaansa helvetissä.
Kyllähän aina piruilla voi mutta loppujen lopuksi asia on hyvin vakava. Ihmisen täytyy oppia ajattelemaan ja toimimaan järkevästi. Vääräuskoista ei saa ampua, ihonvärin perusteella ei saa hyljeksiä, on pyrittävä ajattelemaan järkevästi kaikissa tilanteissa.
Mä en kuulu mihinkään uskontokuntaan, eli olen kai pakana. Jos jumala tulisi itse mulle kertomaan, että hän on olemassa, uskoisin hänet. Mutta niin kauan, kuin kirkot ja muut yhdistykset hänen itsensä puolesta häntä julistaa, niin mua on aivan turha tulla käännyttämään lappusilla, joissa lukee "miten pääsen taivaaseen" tai jotakin vastaavaa.
Jos jumala olisi olemassa hän tuskin tahtoisi, että ihmiset tekevät itsemurhia hänen vuokseen ja testamenttaavat omaisuuksiaan uskonlahkoihin sitä ennen. Enkä myöskään uskoisi hänen haluavan, että te köyhät ihmiset täällä Suomessa jotka kuulutte evankelisluterilaiseen kirkkoon, maksatte ensin kirkolle veroa n. 1000 mk. Ja sitten haette jotakin kirkon avustusruokakasseja, vaikka sillä tonnilla saisitte makaronia ja kaurahiutaleita moninkertaisesti!!
Jos jumala olisi olemassa, hänen täytyisi olla aika julma tai kieroutunut, koska tämä maailma on tällainen tai sitten hän ei olekaan kaikkivoipa.
Ei mulla periaatteessa mitään sitä vastaan olisi, jos tuolla jossain olisi joku ukkeli, joka koittaisi suojella mua ja muita, mutta osaan uskoa siihen yhtä paljon kuin Joulupukkiin.
Pakanatar 17 v
Pariisissa 50 vuotta sitten hyväksytty YK:n ihmisoikeuksien julistus puhuu oikeudesta työhön ja suojaan työttömyyttä vastaan sekä pakosta nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan.
Ranskassa työttömät kapinoivat. Joka kurjuutta kylvää, se raivoa niittää , huutaa yksi heidän iskulauseistaan.
Ranskalainen Nobel-kirjailija Albert Camus kirjoittaa kapinoivasta ihmisestä: Kapina on valistuneen, oikeuksistaan tietoisen ihmisen toimintaa... Kapina on yksi ihmisen keskeisiä ulottuvuuksia... ollakseen olemassa ihmisen on kapinoitava... Minä kapinoin, siis me olemme olemassa.
Raamattu tyrmää kapinallisuuden. Muistuta heitä kaikkia, että heidän on toteltava esivaltaa ja viranomaisia ja oltava näille kuuliaisia (Tit.3:1). Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen (Room 13:1). Taipukaa Herran vuoksi kaiken maallisen järjestyksen alaisuuteen (Piet.2:13).
Katkismus opettaa suomalaisia työttömiä olemaan kuuliaisia köyhiä ja heikkoja sortaville leipäjonohallituksille ja pitämään niitä rakkaina ja kalliina.
Minä pidän kapinaa, vastarintaa ja kansalaistottelemattomuutta tärkeänä ihmisoikeutena, joskus jopa kutsumuksena ja velvollisuutena. Miten pahasti olen eri linjoilla Raamatun ja kirkon opetuksen kanssa? Tekevätkö ranskalaiset työttömät syntiä?
Suomi on kaukana Ranskasta ja lähellä Venäjää. Aivan kuin F.M. Dostojevski kirjoittaisikin meistä suomalaisista työttömistä: Kunnon ihmisen täytyy olla pelkuri tai orja, eikä vain nykyaikana eikä joidenkin satunnaisten seikkojen vaikutuksesta vaan yleensä, kaikkina aikoina.
Ovatko Raamattu ja markkinavoimille antautuneet leipäjonohallitukset onnistuneet puolittamaan työttömien järjen, tunteen ja rohkeuden?
Kauko Tuovinen
työtön opettaja, Tampere
On perin ihmeellistä, että nykyisen valistuksen aikakautena niin monet taikauskot saavat laillisesti kilpailla ihmisten mielistä. Näistä jäykkä valtionkirkkomme saa valtion ahkeralla avustuksella kerätä pennosia vaivihkaa yleisen verotuksen yhteydessä jäseniltään ja jopa kaikilta yhteisöiltä yhteisöverolla. Viime aikoina tosin kirkko on tekopyhästi ilmaissut voivansa luopua osasta yhteisöveroa, mutta vain siinä tapauksessa, jos sen sotu-maksuja vähennetään. Eli jo alunperin perusteeton vero unohdetaan, jos voitelua riittää. Omalla sarallaan varsin nerokasta.
Kun jumalanpilkkapykäläänkin arvovaltaisen eduskunnan suostumuksesta kirjataan persoonallinen Jumala, herää kysymyksiä, mihin suuntaan ollaan kulkemassa. Pykälissä ei mainita esimerkiksi Mikki Hiirtä, vaikka Aku Ankka -lehdelläkin on ollut fanaattisia lukijoita Suomessa jo pitkään. Tietysti on hulvattomampaa uskoa korkeimpiin voimiin kuin pitäytyä rationaalisessa ja loogisessa ajattelussa, mutta päättäjien arvomaailman kyseessä ollessa odottaisi hieman hillitympiä ratkaisuja. Ihanteenamme oleva täydellinen uskonnonvapaus antaa odottaa itseään, joten sen puolesta kannattaa elämöidä.
Tampereen Vapaa-ajattelijoiden toiminta on jonkin aikaa viipyillyt horroksen rajamailla, mutta viime aikoina aktiivisuus on mukavasti lisääntynyt. Mukaan on tullut muutama uusi jäsen (allekirjoittanut mukaan lukien), ja ideoita pursuilee ilmassa runsaasti. Olemme suunnitelleet mm. keskusteluryhmiä, yhteisiä kokoontumisia ja muita rientoja, joiden mielekkyys tietysti riippuu siitä, kuinka aktiivisesti niihin halutaan ottaa osaa. Yhdessä meillä on enemmän sanansijaa, joten ketään kiinnostunutta ei käännytetä pois toiminnasta.
Vapaa-ajattelijoiden yliopistoa vastapäätä sijaitsevassa toimistossa voi vierailla aukioloaikoina heittelemässä toimintaideoita. Toimistossa on myös lainattavaa ja ostettavaa aiheeseen liittyvää mielenkiintoista kirjallisuutta, jota ei juuri muualta löydä (esimerkiksi oiva opas väittelyyn teistin kanssa).
Kehitteillä lisäksi on nettisivu, johon tutustuminen varmasti kannattaa. Vapaita ajatuksia löydät osoitteesta www.sci.fi/~vapatre [Lisäys vuonna 2002: vanhentunut, uusi osoite http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi].
Juha Seitz
free lance -toimittaja, tuore jäsen