Kaikki kuvitus sarjakuvaa lukuunottamatta on Katja Louhivuoren käsialaa.
Tätä kirjoitellessa tuntuu todella talvelta. Eihän tämä parikymmentä pakkasastetta ole mitään verrattuna ns vanhojen hyvien aikojen talviin, mutta viime aikoina tällaisiinkaan ei ole tottunut.
Pakkaset eivät kuitenkaan ole hyytäneet toimintaamme, siitäpä osoituksena ainakin tämä kädessäsi oleva lehti. Muutenkin olemme yrittäneet ahertaa vapaa-ajattelun levittämiseksi.
Tänä vuonna kiinnitämme erityistä huomiota kasvavaan nuorisoon. Kartoitamme elämänkatsomustiedon opetusta Tampereen kouluissa, ja pyrimme vaikuttamaan opetuksen laadun ja määrän lisäämiseksi. Olemme silloin tällöin aikaisempinakin vuosina muistaneet muutamia elämänkatsomustiedon oppilaita stipendillä opettajien arvioiden perusteella. Nyt olemme lähettäneet aineen opettajille kirjeen, jossa pyydämme oppilaiden omia aiheeseen liittyviä kirjoituksia, joiden perusteella stipendejä keväällä jaetaan.
Kuluvana vuonna pidetään Vapaa-ajattelijain liiton liittokokous. Tämä aiheuttaa yhdistyksellemme hieman lisää töitä, mutta ennen kaikkea se antaa mahdollisuuden vaikuttaa koko liittomme pidemmän aikavälin linjauksiin. Liittokokousasioita käsitellään tarkemmin vuosikokouksessamme maaliskuussa.
Vuosikokouksessa valitaan myös oman yhdistyksemme johtokunta ja toivottavasti annetaan sille lisää eväitä toiminnan edistämiseksi. Lisäksi kokoukselle esitetään sääntöjen muuttamista käytännöllisemmiksi siten, että vastaisuudessa johtokunta valittaisiin jo loppuvuodesta siten, että sen toimikausi olisi sama kuin yhdistyksen tilikausi eli kalenterivuosi.
Kaiken kaikkiaan pyrimme tekemään tästä vuodesta entistäkin toiminnallisemman. Tähän tarvitaan sekä vanhojen aktiivien entistä suurempaa panostusta että uusia tuoreita voimia.
Prometheus-leirien tavoitteena on auttaa 14-15-vuotiaita nuoria etsimään ja löytämään eväitä oman maailmankatsomuksensa muodostamiseen. Leiriviikon aikana käsitellään nuoren elämän kannalta tärkeitä teemoja: ihmissuhteita, erilaisuutta, yhteiskuntaa sekä omaa ja maailman tulevaisuutta, sitoutumatta mihinkään tiettyyn maailmankatsomukseen tai ideologiaan.
Keskusteluissa kannustetaan itsenäiseen ajatteluun ja omatoimisuuteen sekä tiedon hankinnassa että oman elämän valinnoissa. Leiriviikon tunnelma rakennetaan lämpimäksi ja erilaisuutta sallivaksi - antamaan uskallusta vaikeiden ja vakavienkin aiheiden käsittelyyn. Tärkeää on myös pyrkiä antamaan usein kotipaikkakunnillaan pienenä vähemmistönä oleville nuorille tilaisuus tuntea olevansa osa suurempaa ryhmää.
Vakavien puheiden vastapainoksi leirillä pidetään hauskaa: leikitään, uidaan, saunotaan. Keskustelujakaan ei käydä pulpetissa istuen, vaan vaikka rantakalliolla loikoillen ja päiväteemoja puidaan myös näytelmien, ryhmätöiden ja erilaisten ajatusleikkien avulla.
Leirejä järjestetään leirikeskuksissa ympäri maata, Hangosta Inariin. Kesällä 1998 järjestettiin 37 leiriä, joille osallistui yli 500 leiriläistä. Perinteisten, paikallaan pysyvien leirien lisäksi mukaan mahtuu pari laivaleiriä sekä pyörä-, vaellus- ja telttaleirit.
Prometheus-leirin tuki ry on järjestö leirien takana. Se perustettiin vuonna 1990 huolehtimaan leiritoiminnasta, jonka filosofian- ja elämänkatsomustiedon opettajat ry (FETO) oli aloittanut vuotta aikaisemmin. Idea lähti elämänkatsomustietoa opiskelleilta nuorilta, jotka kaipasivat uskontoihin sitoutumatonta aikuistumisleiriä vaihtoehdoksi rippikoululle. Yhdistys on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton.
Leirien
ohjaajina toimii eri ikäisiä, vapaaehtoisia aikuisia opettajista
opiskelijoihin ja sähköurakoitsijoista lääkäreihin.
Heitä yhdistää kiinnostus elämänkatsomukselliseen
pohdintaan ja keskusteluun ja halu toimia nuorten kanssa. Ohjaajiksi tarvitaan
ensi kesänä yli 80 aikuista. Siksi Protu etsii kuumeisesti uusia
ohjaajia.
Ohjaajan tehtävänä ei ole opettaa, tuputtaa eikä antaa oikeita vastauksia, vaan toimia keskustelujen luotsina. Ohjaaja kuuntelee, kertoo tarvittaessa oman näkökulmansa ja viskelee keskusteluun uusia ajatuksia.
Hyvä ohjaaja uskaltautuu laittamaan itsensä ja omat ajatuksensa likoon ja olemaan esimerkkitapauksena: näinkin voi aikuinen ajatella.
Ohjaaja ei ole yksin. Jokaiselle leirille lähtee kaksi ohjaajaa, ensikertalaisen tueksi yleensä joku kokeneempi. Mukaan lähtee myös neljä tai viisi apuohjaajaa, 15 - 18- vuotiaita edellisten kesien leiriläisiä. Ruokapuolesta huolehtii kokki ja käytännön asioiden hoitamiseen saa opastusta ja tukea yhdistykseltä. Yhdistys kouluttaa kaikki ohjaajat ja apuohjaajat kevään aikana.
Palkkaa ohjaajille ei makseta, mutta matkat leiripaikkaan korvataan ja taatusti täyttävät ruuat tarjotaan. Muita luontaisetuja on luvassa runsain mitoin: uusia ihmisiä, herkullisia keskusteluja, auringonlaskuja, lämpimiä halauksia ja yllättäviä ajatuksia.
Juuri sinä voit olla se tuleva ohjaaja, jonka leiristä puhutaan pitkään ja haikeudella. Se, joka osasi ja uskalsi. Oli vielä mukavakin, luotettava aikuinen, jolle oli helppo kertoa ajatuksiaan. Tärkeä ihminen, joka avarsi omaa ajattelutapaa.
Saavu siis ohjaajainfoon. Tampereen ohjaajainfo järjestetään sunnuntaina 7.2. kello 11 alkaen Vanhalla kirjastotalolla. Tilaisuudessa on mahdollisuus tavata ohjaajanhommalle sydämensä menettäneitä aktiiveja ja kuulla lisää leireistä Lisätietoa saa myös Protun toimistosta (puh: 09-2257622) tai vaikkapa allekirjoittaneelta (puh: 040-7023917)
(Prometheus-leirin Tuki ry:llä on myö seittisivusto. -webmaster)
Oletko kiinnostunut kuulemaan elämänkatsomustiedon opetuksen tavoitteista?
Mietityttävätkö ET-oppilaan oikeudet?
Haluatko tietää aikuistumisleiristä, joka ei ole kirkon järjestämä?
Prometheus-leirin Tuki ry:n Tampereen paikallisryhmä järjestää Vanhalla Kirjastotalolla mahdollisuuden kysyä ja saada tietoa näistä asioista. Tilaisuus järjestetään 4.2.1999 klo 18.30-20.30. Paikalla ovat puhumassa opetushallituksen ylitarkastaja Pekka Elo ja Prometheus-leirin Tuki ry:n puheenjohtaja ja Karkkilan yläasteen lehtori Eino Huotari sekä lisäksi muita Prometheus-leirin Tuki ry:n aktiiveja.
Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita.
Toissa
syksynä yhdistyksemme sai valituksen, että Tampereen aikuislukion
elämänkatsomustiedon ja filosofian opetus on kovin uskonnollista.
Tästä lähetimme kouluvirastolle kyselyn, ja aihe innoitti
minutkin vielä näin vanhoilla päivilläni koulun
penkille. Viime talvena osallistuin kahdelle filosofian kurssille.
Koulussa olikin opettaja vaihtunut, papin sijasta opettajana oli Tuukka Tomperi. Hän johdatteli meidät ansiokkaasti filosofian lähteille antiikin ajoista nykypäivään. Filosofiasta saimme kuvan tutkivana ja pohdiskelevana tieteenä. Opetus oli keskustelevaa ja pohdintoihin innoittavaa. Havaitsimme, etteivät asiat ole itsestäänselvyyksiä; maailman hahmottamisessa on käytettävä päättelyä ja havaintoja, jokin yksittäinen asia ei ole tosi siksi, että joku on niin sanonut, vaan sen pitää olla myös perusteltavissa.
Syksyllä osallistuin elämänkatsomustiedon kurssille. Sitä opetti pastori Reijo Ylimys. Kurssi keskittyi lähinnä humanismiin. Sokrateehen palattiin yhä uudelleen. Opetuksesta en saanut irti oikeastaan mitään, paljon keskusteltiin siitä, mitä ylioppilastutkintolautakunta edellyttää katsomusaineiden vastauksilta. Syvimmin mieleeni jäi hänen lausumansa, jonka mukaan tieteellinen maailmankatsomus on käsitteenä mahdottomuus. Tähän hän lupasi palata myöhemmin kurssin kuluessa, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Pitänee ottaa yhdistyksessämme seuraavan opintokerhon aiheeksi juuri tieteellinen maailmankatsomus.
Muuten olen sitä mieltä, että elämänkatsomustiedon opetus ei sovi uskonnon opettajalle eikä varsinkaan papille. Mikäli tällainen henkilö opettaa, opetus joko ei ole uskonnosta riippumatonta tai opettaja menettää uskottavuutensa opettaessaan toisille oppilaille kristinuskoa totena ja toisille kertoessaan, ettei se välttämättä niin olekaan. Elämänkatsomustiedon pitää olla selkeästi uskonnoton oppiaine.
Hervannan seurakunnan jäsenmäärä väheni taas viime vuonna. Hervannan 25000:sta asukkaasta enää 15000 kuuluu ev.lut. kirkkoon. Siis kirkkoon kuulumattomia on täällä jo 40%.
Kirjoittelen tätä muuttokiireiden keskellä, joten juttu jää tällä kertaa näin lyhyeksi.
Tule mukaan kehittämään toimintaamme. Mielekästä tekemistä kyllä riittää jokaiselle. Seuraava Pakanasanomat muuten ilmestyy touko - kesäkuussa. Ja tietysti vain mikäli aktiivisia tekijöitä riittää. Siispä: APUA hyvät ihmiset! Kirjoituksia otetaan vastaan kuten kaikkea muutakin tavoitteitamme edistävää.
Hyvää jatkoa kaikille vapaille ajattelijoille sekä muille ystäville ja tutuille. Joko muuten olet tutustunut nettisivuihimme: www.sci.fi/~vapatre [HUOM! WWW-sivun osoite on vanhentunut, uusi osoite on http://tampere.vapaa-ajattelijat.fi (muutos 2002-07-31) ]
![[Jos maailmankaikkeudessa on 125 miljardia galaksia...]](ruutu1.gif)
![[...ja jokaisessa niissä on miljoonia
elämälle suotuisia planeettoja...]](ruutu2.gif)
![[...joissa jokaisessa joku miettii samoin kuin minä,...]](ruutu3.gif)
![[...on paras olla ajattelematta koko asiaa!]](ruutu4.gif)
Pakanasanomien musapalstalla on tarkoitus analysoida enemmän tai vähemmän pakanallisia äänitteitä ja musiikillisia tapahtumia. Palstan pitäjän omista tulkinnoista voi ja on suotavaa tarvittaessa käydä keskustelua.
Englantilainen rock/folk/proge-yhtye Jethro Tull (joka muuten sai nimensä eräältä kuuluisalta hevosenkengittäjältä) on yksi niistä yhtyeistä, jotka kirkko julisti hetkeksi pannaan kostealla 70-luvulla. Syynä tähän toimenpiteeseen oli vuonna 1971 julkaistu pitkäsoitto "Aqualung", jolla Jethro Tullin johtohahmo, hulluksi huilunsoittajaksikin mainittu Ian Anderson kyseenalaisti kirkon vallankäyttöä ja asemaa yhteiskunnassa. Anderson ei todennäköisesti ole ateisti, mutta hänen jumalakuvansa on äärettömän kompleksinen.
Rockin eittämätön klassikko "Aqualung" jakaantuu teemallisesti kahteen osaan, "Aqualungiin" sekä "My Godiin". Ensiksi mainitussa Anderson kertoo räkätippa nenässä kulkevasta kulkurista, joka muistuttaa hyvin paljon lyyrikkoa itseään. Tämä kokonaisuus ansaitsisi sekin tulla laajasti analysoiduksi, mutta keskitymme kuitenkin tällä kertaa yhtä kiehtovaan ja monitahoiseen "My Godiin".
Toisen osion aloitus on hätkähdyttävän raju. "My God" -sävellys iskee suoraan englantilaisen kirkon suoneen: "People what have you done, locked Him in His golden cage. Made Him bend to your religion. (Mitä olettekaan tehneet, lukinneet Jumalan kultaiseen häkkiin. Ja tehneet hänestä uskontonne.)" "The bloody church of England in chains of history. (Englannin verinen kirkko historian kahleissa.)"
Ihmisten innokas uskonnon valjastaminen omiin tarpeisiin pakottaa Andersonin puimaan
epäkohtaa myös seuraavassa sävellyksessä "Hymn 43", joka on lievästi sanottuna erilainen virsi:
"If Jesus saves, well, He³d better save Himself from the glory seekers who use His name in death...His cross was rather bloody, He could hardly roll His stone. (Jos Jeesus pelastaa, pelastakoon itsensä vallantavoittelijoilta, jotka käyttävät hänen nimeään tappamiseen...Jeesuksen risti oli hyvin verinen, ja hän tuskin sai pyöritettyä kiven hautansa edestä.)"
Kirkon oppien aiheuttama sekamelska ja epäloogisuus aiheuttaa Andersonissa turhautumista. Hän kuvailee "Slipstreamissa" allegorisesti sanoutuvansa irti koko systeemistä: "And you press on God³s waiter your last dime as he hands you the bill. And you spin in the slipstream, timeless, unreasoning, paddle right out of the mess. (Annat Jumalan tarjoilijalle viimeisen lanttisi, kun hän ojentaa sinulle laskun. Ja pyörit pyörteessä ajattomasti, päämäärättä, ja melot ulos koko sotkusta.)"
Seuraavaksi Ian Anderson vertaa Jumalaa junankuljettajaan, joka vain kiihdyttää junan kulkua, naureskellen ja tarkkaillen, kuinka matkustajille käy. Kielikuva "Locomotive Breathissa" on äärettömän herkullinen:
"Old Charlie stole the handle and the train won³t stop going, no way to slow down. (Vanha Charlie (Jumala) varasti jarrukahvan, ja juna jatkaa kulkuaan pysähtymättä.)"
Andersonin jumalakuva selkiytyy levyn päättävässä sävellyksessä "Wind Up". Hän keskustelee kahden kesken Jumalan kanssa ja saa mieltään rauhoittavan vastauksen:
"So I asked this God a question and by way of firm reply, He said ³I³m not the kind you have to wind up on Sundays³. (Siispä heitin tälle Jumalalle kysymyksen, ja hän vastasi tiukkaan sävyyn: ³Minun takiani ei tarvitse vaivautua pelkäämään joka sunnuntai³.)"
"Aqualung" on hallittu kokonaisuus, josta löytyy aspekteja moneen muunkin laiseen syvälliseen perehtymiseen. Se on sekä musiikillisesti että lyriikaltaan erittäin sovelias lisä jokaisen ennakkoluulotonta vapaata ajattelua kannattavan yksilön äänitehyllyyn.
Näet hänet jo kaukaa kävelykadulla seisoskelemassa. Hän puristaa kädessään traktaattia ja pälyilee ohikulkijoita. Saavut hänen kohdalleen ja väistät hänen avausrepliikkiään mutisemalla, ettet ole kiinnostunut ja jatkat matkaasi. Sepäs kävi näppärästi. Mutta entäs jos hän olisikin osunut istumaan viereesi täpötäydessä junassa? Tai jos hän olisi työtoverisi tai opiskelukumppanisi? Miten silloin välttyisit kiusalliselta saarnalta? Et siinä vaiheessa juuri mitenkään.
Useimmiten keskusteleminen käännyttäjien kanssa on silkkaa ajanhukkaa. Te puhuisitte eri asioista. Sinä painottaisit järjen käyttöä, tieteellisiä kriteereitä ja vertailua. Hän paasaisi henkilökohtaisista kokemuksista, ratkaisuista ja tunnetiloista. Kumpaakaan eivät kiinnostaisi toisen puheet.
Käännyttäjä on hyväksikäyttäjä.
Hän ei pääsisi sanomaan
avausrepliikkiäänkään, ellei hän voisi
käyttää hyväkseen ihmisten luontaista kohteliaisuutta ja
toisten huomioonottamista. Alkuun päästyään hän
tarkkailee sinua ja pyrkii käyttämään omia tunteitasi
sinua vastaan. Jos hänen hyökkäävyytensä saa sinut
suuttumaan tai naurettavuutensa pilkkaamaan häntä, hän vetoaa
omaantuntoosi: sinun pitäisi hyvittää huono
käytöksesi hänelle kuuntelemalla hieman lisää,
ottamalla esitteitä tai jopa antamalla yhteystietosi.
Pysy tyynenä. Nyökkäile hänen puheilleen, hymyile hiukan ja äännehdi myöntelevästi. Lopuksi voit jopa kiittää häntä siitä, että hän tuntee huolta sinusta ja sielustasi, vaikket itse jälkimmäisestä niin piittaakaan.
Mutta mutta... eikö pitäisi olla avoin vaikutteille ja olla tuomitsematta ketään hätiköidysti valehtelijaksi? Eikö häntä sittenkin olisi pitänyt kuunnella? Mietipä tätä: kuinka todennäköistä on, että juuri hänellä olisi sattunut olemaan se ainoa tieto, jonka sinä kelpuutat uskon perusteeksi eli tieteellinen todiste uskon kohteen olemassaolosta? Niinpä niin. Ei erityisemmin.
Vapaa-ajattelijoiden teksteissä harvemmin vedotaan raamatunkohtiin, mutta yksi jae sopii tähän asiaan kuin nyrkki silmään: "he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle." (Ps. 129:2)
Toimistomme on edelleen avoinna maanantaista perjantaihin klo 13 -17, keskiviikkoisin periaatteessa klo 18 asti. Käytännössä ovi on useimmiten ollut avoinna myöhempäänkin, ja keskiviikoistahan on jo tullut perinne: aina täällä jotakin tapahtuu iltamyöhään. Johtokunta kokoontuu parillisina viikkoina klo 17.45, parittomina viikkoina on joka toisella kerralla opintokerho, siis 17.2., 17.3. jne., ja jäljelle jäävät keskiviikot (3.2., 3.3. jne) ovat ideariihen käytössä. Muistathan, että kaikki nämä tilaisuudet ovat avoimia, ole siis tervetullut.
Toimistotyöntekijä on palkattu osapäiväiseksi yhdistelmätuella. Nykyinen työsuhde päättyy huhtikuun lopulla, mutta meillä on hyviä toiveita saada uusi työntekijä samalla systeemillä. Toimiston puoleen voit kääntyä aina kohdatessasi uskonnottomuuteen liittyviä ongelmia, keksiessäsi uusia ideoita toiminnan kehittämiseksi, halutessasi auttaa toimintamme pyörittämisessä tai poiketa ihan muuten vain juttelemassa ja mahdollisesti tuttuja tapaamassa. Myös EU:n ruoka-apua on luultavasti saatavilla taas myöhemmin keväällä.
Toimistomme on myös Tampereen Pakanasanomien toimitus. Siispä, jos (kun) Sinulla on hyviä aiheeseen sopivia juttuja tai jutun aiheita, tuopa niitä tänne. Valmiita juttuja ei vielä kertaakaan ole ollut liikaa, ja toivotuista aiheista yritämme saada tekstiä aikaiseksi. Mikäli olet muuten lehdestä kiinnostunut etkä vielä kuulu jäsenistöömme, voit sopia lehden toimittamisesta kotiisi.
Nagurt on sanonut: "Joka askeleella, minkä tiede astuu eteenpäin, perääntyy jumala askeleen taaksepäin." Tieteen historiassa tuo väite on monesti pitänyt paikkansa. Uskonto on myös usein yrittänyt estää tieteen askelia, siinä kuitenkaan lopulta onnistumatta.
Keskiajan maakeskeistä maailmankuvaa horjutti ensimmäisenä Nikolai Kopernikus 1500-luvun alussa. Yleisemmin esille aurinkokeskeinen maailmankuva nousi Galileo Galilein julkaisemassa kirjassa. Tästä selvästi Raamatun vastaisesta (mm. Joos. 10:12 "Aurinko, pysy paikallasi Gibeonissa!", siis aurinko liikkuu, ei maa) kirjastaan Galileo joutui inkvisitiotuomioistuimen eteen, jossa hänet tuomittiin loppuelämäkseen kotiarestiin ja julkaisukieltoon. Myöhemmin katolinen kirkkokin on myöntänyt maan kiertävän aurinkoa - Galileon kirja poistettiin kiellettyjen kirjojen listalta 1822.
Johannes Kepler huomasi planeettojen liikkuvan täsmällisiä ratoja ja kehitti näitä ratoja kuvaavat lait. Kepler ennusti hyvin tarkasti planeettojen sijaintia taivaalla, mikä osaltaan auttoi aurinkokeskisen maailmankuvan hyväksymistä. Isaac Newton taas oivalsi saman voiman joka maan pinnalla saa omenan putoamaan ohjaavan myös taivaankappaleiden kulkua. Monet muut ovat myöhemmin jatkaneet näiden suurten tiedemiesten työtä ja lopullisesti poistaneet maapallolta erikoisaseman maailmankaikkeudessa. Nykyään tiedämme että aurinko on vain yksi tavanomainen tähti linnuradassamme, joka puolestaan on vain yksi galaksi monien muiden joukossa.
1800-luvun
alkupuolelle asti oli vallalla vitalismi, käsitys jonka mukaan
elävissä olennoissa on jotain salaperäistä "elonvoimaa",
jolla ne tekevät epäorgaanisista aineista orgaanisia. Vuonna 1828
saksalainen kemisti
Friedrich
Wöhler onnistui kuitenkin valmistamaan virtsa-ainetta synteettisesti
koeputkessa. Virtsa-aine sai pian seuraajia ja nykyään valmistetaan
teollisesti tuhansia erilaisia orgaanisia aineita. Tämä osoittaa
ettei mitään "elonvoimaa" tarvita selittämään
elävien olentojen toimintaa. Elävässä luonnossa
tapahtuvat kemialliset reaktiot ovat kyllä huomattavasti
epäorgaanisia reaktioita monimutkaisempia, mutta mitään
periaatteellista eroa niillä ei ole, vaan molemmat noudattavat samoja
kemian lakeja.
Charles Darwin esitti evoluutioteorian perusteet 1859 kirjassaan "Lajien Synty". Darwinia vastustettiin ankarasti erityisesti papiston taholta, sillä evoluutioteorian mukaan ihminen on vain yksi eläin muiden joukossa. Darwinin teoria oli aikanaan myös lukemattomien pilapiirrosten aiheena, mutta nykyään vain harvat fanaatikot kiistävät sen paikkansapitävyyden. Myöhemmin kristityt ovat selittäneet Raamatun luomiskertomuksen ja evoluutioteorian välisen ristiriidan - ei suinkaan myöntämällä Raamatun olevan virheellinen ja nykyihmiselle tarpeeton - vaan toteamalla luomiskertomuksen olevankin symbolinen kuvaus ihmisen ja Jumalan suhteesta.
Evoluutioteoria on saanut vahvistusta perinnöllisyystieteen kehittyessä. Tsekkiläinen munkki Gregor Mendel tutki 1800-luvun puolivälissä mm. herneiden ominaisuuksien periytymistä. Tärkein lopputulos oli, että periytyvät ominaisuudet koostuvat joukosta erillisiä "paketteja" joiden sisällöt eivät sekoitu keskenään. Nykyään kutsumme näitä "paketteja" geeneiksi. Vuonna 1953 kaksi nuorta miestä, Francis Crick ja James Watson, saivat Nobelin palkinnon eräästä nykyajan tieteen hienoimmasta saavutuksesta: he selvittivät DNA:n rakenteen ja osoittivat että juuri DNA on geenien rakennusmateriaalia. Näin elämän arvoituksista kenties kaikkein suurin sai luonnontieteellisen selityksen.
Nykyään siis tiedämme maapallon olevan eräs aurinkoa kiertävistä planeetoista, auringon olevan eräs keskikokoinen tähti linnunradan eräässä haarassa ja linnunratammekin olevan vain yksi galaksi lukemattomien muiden joukossa. Me tiedämme että elämä toimii samojen luonnonlakien mukaan kuin koko muukin maailmankaikkeus, eikä sen selittämiseen tarvita mitään "elonvoimaa". Darwin ja hänen seuraajansa ovat osoittaneet ihmisen olevan ainoastaan yksi eläinlaji muiden joukossa. Kaikkialla tieteen edetessä on selvinnyt ettei maailmaa selittämään tarvita minkäänlaisia jumalia tai henkiä. Viimeistään nyt ihmiskunnan olisi aika hylätä kuvitelmat yliluonnollisesta!
