Tampereen Vapaa-ajattelijat ry
Heidi Johansson on piirtänyt jutussaan olevan kuvan itse, muu lehden kuvitus on Juha Seitzin ja Katja Louhivuoren käsialaa.
Vuosi on lopuillaan
ja näihin aikoihin on kai tapana luoda jonkinlaista katsausta menneeseen
vuoteen, kuin myös suunnata katsetta tulevaisuuteen. Tämä on ilmeisesti
ensimmäinen vuosi, jona lehtemme - koko nimeltään Tampereen
Pakanasanomat -uskonnoton vaihtoehto - on ilmestynyt peräti neljästi.
Mikäli voimavaramme riittävät tällaiseen (tai tiheämpään) ilmestymiseen
jatkossakin, tätä alunperin jäsentiedotteeksi
tehtyä julkaisua voidaan pitää varsinaisena lehtenä.
Pitääkö lehdellä olla linja? Mitä lehden ensisijaisesti tulisi käsitellä? Näitä kysymyksiä on pohdittu ja mietitään varmasti jatkossakin. Kuten olemme aikaisemminkin ilmoittaneet, lehden yksittäiset kirjoitukset eivät välttämättä kuvasta julkaisijan, Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:n virallista kantaa. Onhan maailmassa paljon asioita, joihin yhdistyksellä ei edes ole kantaa, ja yhdistyksen luonteen mukaisesti moniin asioihin ei edes voi olla. Kuitenkin lukijat välttämättä jollain tavoin yhdistävät lehden ja sen julkaisijan, joten lehti väistämättä luo kuvaa myös yhdistyksestämme, ja näinhän pitääkin olla. Lehden tarkoituksena on mielestäni paitsi toimia tiedotuskanavana jäsenistöön päin myös kertoa ulospäin, millainen järjestö me olemme.
Kantavana
linjana pitäisi olla lähinnä uskonnottomien etuihin ja
oikeuksiin liittyvät asiat, samoin kuin uskonnottoman kulttuurin
edistäminen eri muodoissaan. Nämä ovat yhdistyksen toiminnan painopiste
ja sen pitäisi näkyä myös lehtemme sisällössä. Emme toki ole
tiukkapipoisia: lehdessämme on tilaa myös jutuille, jotka eivät
niin suoraan koske toimintaamme.
Näissä mietteissä, antakaapa taas tulla palautetta, juttuja ehdotuksia. Tehdään yhdessä vuodesta 2000 edellistä parempi.
Millainenko olen?
Ihan tavallinen.
Kotiäiti, jolla on vakaa usko parempaan maailmaan.
Maailmaan, jossa ei olisi sotia
Eikä ristiriitoja Ihmisten välillä.
Eikä mitään ylempiä instansseja,
Jotka sanelisivat kuinka ihmisen pitäisi olla.
Eikä varsinkaan mitään iankaikkisen vanhoja kirkkoja,
Jotka hakevat selityksensä jostain olemattomasta kirjasta
- 2000 vuotta vanhasta best selleristä.
Haluaisin vain olla ajatuksineni
Ja moraalikäsitysteni mukaan:
Tehdä hyvää muille ihmisille
Ja hyväksyä jokainen ihan tavallisena omana itsenään,
Ilman mitään naamioita.
Pitää omat, joskus muiden mielestä hieman korkealentoiset ideologiani,
Koska uskon, että itse olen itseni paras moralisoija.
Vaadin itseltäni niin paljon enemmän kuin
Raamattuun tukeutujat.
Elämäni on paljon rankempaa kuin uskovaisten,
Koska en voi pyytää anteeksi joltain Jumalalta tekemääni vääryyttä -
Minun täytyy anoa anteeksiantoa ihan oikeilta ihmisilta!
Parisuhteessani elän toista kunnioittaen,
Ymmärtäen, että mies on mies ja nainen on nainen
Ja jos he joskus henkisesti kohtaavat - se on elämän riemuvoitto.
Toiselta ei voi vaatia mitään - voi vaatia ainoastaan itseltään.
Mutta teemme ajoittain kuitenkin niin paljon hyvää toisillemme,
Ettei erillään eläminen kuitenkaan ole varteenotettava vaihtoehto.
Rakastan elämää.
Varsinkin sen vaikeuksia ja vastoinkäymisiä.
Opin uutta joka päivä, enkä voi tuudittautua arkipäiväiseen.
Minulla on näet haave, että pystyn yhden ihmisen tärkeimmistä
Ihmissuhteista - suhteen aviopuolisoon - pitämään kasassa
Kaikista eroavaisuuksista ja vaikeuksista huolimatta
Suhde lapsiin on jatkuvassa muutostilassa ja
Siksi ehkä vaikeampi haaste elämässä.
Mutta olen päättänyt selvitä siitäkin,
Uskoen ja luottaen, että lapseni minua seuraillen
Oppivat elämästä ne tärkeimmät prioriteetit.
Kuinka muita ihmisia pitää kohdella ja kuinka
Asennoitua kaikkeen uuteen mielenkiinnolla.
Siis tällainen olen - tavallinen - mutta kuitenkin hyvin ainutlaatuinen.
Minä - vapaa-ajattelija
![[Joulukoriste]](joulu.gif)
Meidän perheen jouluna viemme aamusta lahjat kuusen alle. Päivän olemme ihan tavallisesti, paitsi menemme joulusaunaan aikaisin. Illalla minä ja isosiskoni jaamme lahjat.
Joulua voi viettää uskonnollisten lisäksi myös ne ihmiset, jotka eivät usko. Joulua voi viettää eri tavalla. Jotkut menevät aamulla joulukirkkoon, jotkut taas puolestaan nukkuvat pitkään. Joulua voi periaatteessa viettää kuka vain eri tavalla. Joidenkin uskontoon kuuluu vain se, etteivät he vietä lainkaan joulua.
Minun perheeseen kuuluu se tapa, ettei meillä käy joulupukkia emmekä mene joulukirkkoon. Perheessämme ei ole ketään kirkkoon kuuluvaa. Joulu on tärkeä juhla niillekin jotka eivät kuulu uskontoon.
Heidi
Johansson,
3.a, Nekalan koulu
![[Salaman valokuva]](salama.jpg)
Onnistuin saamaan haastateltavakseni itsensä kirjailija Hannu
Salaman marraskuun alussa. Juttu julkaistiin marras-joulukuun vaihteessa
kahdeksassa paikallislehdessä, muun muassa Kurun Sanomissa ja Nokian
Uutisissa. Seuraava lyhennelmä saattaa kiinnostaa Pakanasanomien
lukijakuntaa.
Salama on vapusta saakka asunut Kurussa lääkärin määräyksestä. Keuhkoputkentulehdus kun pakotti hänet etsiytymään maaseudun terveelliseen ympäristöön. Parissa viikossa oireet helpottivat.
Jumala häipyi Salamalta jo kansakoulun ensimmäisellä luokalla vuonna 1944.
- Meillä oli suorastaan uskovainen opettaja, joka hakkasi päätäni seinään.
Kristillinen laupeus näyttäytyi minulle siihen aikaan toisessa valossa,
kertoo Salama.
Kristillinen laupeus kohtasi Salamaa uudelleen vuonna 1965, jolloin häntä
syytettiin Juhannustanssit-teoksestaan jumalanpilkasta ja hänelle vaadittiin
neljän vuoden tuomiota. Tuomio oli lopulta kolme kuukautta ehdollista
vankeutta ja lähes 30 000 markkaa korvauksia.
- Joissakin yhteyksissä on mainittu, että kustantaja maksoi korvaukset.
Näin kävikin, mutta maksu perittiin minulta seuraavien kirjojen
tekijäpalkkioista.
Salaman mukaan aina on olemassa vaara, että vielä nykypäivänäkin voi
joutua kärsimään jumalanpilkasta. Samalla tavalla se ei kuitenkaan
tulisi esiin.
- Se tulisi esiin hiljaisuutena. Esimerkiksi kustantaja voisi jossakin
hyvä veli -tilaisuudessa tulla tökkäämään, että tuollainen kirjailija
ei ole välttämätön kestävälle kehitykselle.
Jumalanpilkka- ja uskontorauhasyytteisiin ei viime vuosina ole
toistaiseksi turvauduttu, koska asemat koetaan vahvoiksi.
- Kirkon ei tarvitse käydä nitistämässä ketään Karkkilassa. Luulisin
myös, että monien kirkon aktiivisten jäsenten mielestä kirkko on
maallistunut. Onko se meille enemmän tai vähemmän uskonnollisille
ihmisille hyväksi vai pahaksi, sitä on vaikea sanoa.
Vuoden 1965 tapahtumat lisäsivät Salaman rohkeutta kirjoittaa. Ja hän
on omasta mielestään saanut sanoa sen, minkä on halunnutkin sanoa. Hän
tuntee oikeastaan voittaneensa tuomiosta huolimatta.
- Ainoa asia, josta olen vihainen on se, että perheenikin kärsi
rullaamisesta asian ympärillä.
Salaman tietämän mukaan Suomessa on käyty kaksi muutakin oikeudenkäyntiä jumalanpilkka-asiassa. Toinen on Oskari Kiiraksen tapaus ja toinen Demari-lehden uutinen, jossa kerrottiin salaman iskeneen ulkohuoneeseen ja pirstoneen sen palasiksi. Uutinen oli otsikoitu: "Herra hajoitti huoneensa", mistä uskovaiset eivät saavuttaneet nirvanaa.
Salaman juuri ilmestynyt teos on nimeltään Elämän opetuslapsia II. Se kuuluu neliosaiseen sarjaan, josta kolmas osa on hänellä jo tekeillä. Kriitikot ovat nimittäneet hänen teossarjaansa vaihtoehtoevankeliumiksi, mutta Salama itse pitää tuota nimeä hieman virheellisenä. Oikeampi nimi olisi rinnakkaiskertomus.
Tarkoituksena ei Salaman mukaan ole pilkata vakavia kristittyjä, kuten
ei ollut myöskään vuonna 1965. Kohteena on ollut pikemminkin tekopyhyys.
- Pilkattava asia on vain kristittyjen vallanhalu ja halu määrätä toisia
ihmisiä. Jos ihminen pyrkii elämään Jeesuksen oppien mukaisesti, hän on
vilpitön, eikä siinä mitään pilkkaamista ole. Sellainen elämä on lopulta
hirveän vaikeata. Mahdotonta.
Rinnakkaiskertomuksessa seikkailee Salaman eräistä muistakin kirjoista tuttu kirjailija Harri Salminen, joka nimeää työnsä jumalan kaadoksi. Salama toteaa, ettei hän vielä tiedä, kuinka asiassa käy. Kirjasarjahan on kesken.
Salmista on usein pidetty Salaman alter egona, toisena minänä. Hän
muistuttaa, ettei romaani ole dokumentti.
- Salminen esiintyy minä-muodossa, mutta hänellä on ominaisuuksia, joita
minä en ole toteuttanut käytännössä. Jonkin vaiheen olen elänyt, joka
muistuttaa romaanihenkilön elämää, mutta ei niitä yksi yhteen voi
laittaa koskaan, selvittää kirjailija Hannu Salama.
Linkkivinkki: Kiellettyjen kirjojen luettelosta löytyy maininta myös Salaman kirjasta Juhannustanssit.
Oletpa viipurilainen katulapsi, venäläisen nuorisovankilan asukki, työttömänä tai sairaalassa, tai heräät vain firman juhlien jälkeen putkassa, niin eipä hätää, apu on lähellä seurakunnan työntekijän keskusteluavun muodossa.
On perustettu työryhmä, lohduttavat ministerimme huolestuneita kansalaisia
asiassa kuin asiassa. - Nyt näyttää siltä, että vaikutusvaltainen
kansankirkkomme antaa kädet ristissä hyväksymisensä kovien arvojen
politiikalle, kuten sosiaaliturvan heikennyksille, mielenterveyspotilaiden
ja päihdeongelmaisten heitteillejätölle, ja tarjoaa syrjäytyneille
lohdutukseksi keskusteluapuaan yhtä auliisti ja kerkeästi kuin ministerit
työryhmiään. Olen kuullut on kaupunki tuolla... kultainen puku... loistava
taivainen suku... siellä kerran ah olla ma saan... ei kuitenkaan
uskonnotonta, kurjassa, vetoisessa huoneenrähjässä asustavaa köyhimystä
innosta, sen tiedän kokemuksesta. En suinkaan väheksy keskusteluapuideaa
sinänsä enkä väitä, että kaikki seurakuntien työntekijät haluaisivat
pakkosyöttää uskontoa ystävätoiminnan varjolla. On vain niin, että
uskonnottomille, keskustelu- ja tukihenkilöpalvelujen tarpeessa
oleville tulisi olla seurakunnista ja uskonnollisista järjestöistä
riippumaton vaihtoehto.
Asenteiden korttipakkaa voisi mielestäni myös joskus sekoittaa ja heittää villasukkia pakanalapsille- mentaliteetin romukoppaan. Ehkä joku, joka on joutunut pakosta pysähtymään sairaalaan tai vankilaan joutumisen vuoksi, voisi antaa arvokasta keskusteluapua meille, jotka tärkeinä paikasta toiseen, puhumme yhteen ääneen ja riitelemme turhista.
Ehdotan, että perustamme työryhmän uskonnottomien ystäväpalvelujen ideoimista varten. Pidetään toisistamme huolta myös nimiäisten, häiden ja hautajaisten väliin jäävinä aikoina.
Terve, täysveriset pakanat!
Nyt on taas kaikilta uskovilta huoli pois. Lutherilaiset ja katolilaiset
ovat viimeinkin päässeet konsessukseen siitä, että vanhurskauteen
pääseminen riippuu ainoastaan ihmisen uskosta eikä siihen vaikuta
mitenkään ihmisen maan päällä tekemät työt.
Olen iloinen niitten monien uskovien ystävieni puolesta, joiden tiedän kumminkin monenlaista filunkia elämässään harrastaneen, että he voivat nyt puhtain sydämin ja Herraa kiittäen odottaa taivaan iloihin pääsyä ilman, että koko ajan tarvitsee ajatella sitä, onko minulla kumminkaan oikeus sinne taivaan iloihin päästä.
Erkki Saloranta
Hakemalla ekumeenista linjaa kirkko on myöntänyt, että kirkko ei ole hyvien ihmisten paikka eikä taivas myöskään. Jospa Hitlerkin uskoi Jumalaan... Kirkko ei enää vaadi hyvyyttä, mikä on hyväksi meille, koska he eivät enään voi väittää olevansa moraalin kehto.
Sanna Pudas
Kieli muuttuu aikojen kuluessa. Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat puhutun ja kirjoitetun kielen kehitykseen. Niin kehittyy ja muuttuu myös suomen kieli.
Esko Koivusalo toimi Suomen kielitoimiston toimistopäällikkönä vuosina 1974-1990. Hän käsitteli monissa esitelmissään ja artikkeleissaan raikkaasti ajan ilmiöiden heijastumia kielessä. Kielen aika -kirjaan on koottu Esko Koivusalon artikkeleita lähinnä 1980-luvulta. Uskonnottoman kannalta mielenkiintoinen on kirjan alussa julkaistu kirjoitus suomen kirjakielen synnystä. Siitä voi sitten edetä kirjan muihin teksteihin.
Suomen kirjakielen syntyä kuvatessaan Koivusalo purkaa pois henkilömyyttejä, joita tämän kielen syntyyn on liitetty. Kirjakielen muotoasun kehitykseen ja uudissanojen syntyyn yksilöillä onkin ollut kiistaton osuus. Kirjakielen kohtaloihin ovat kuitenkin vaikuttaneet enemmän kulloisenkin hallitusvallan ratkaisut, eri yhteiskuntaryhmien intressit ja yhteiskunnan rakenteen muutokset. Eri aikoina ne ovat vaikuttaneet suuresti siihen, miten vapaasti ja mihin suuntaan kirjakieli kehittyy.
Suomen kirjakielen luojaksi on mainittu Mikael Agricola, joka toimi Turun piispana 1500-luvulla. Kirjakielemme läpimurron taustalla onkin luterilainen uskonpuhdistus. Esko koivusalo kirjoittaa, että usko ei Pohjolassa kuitenkaan puhdistunut sen vuoksi, että täkäläiset hengenmiehet olisivat sisäisestä vaatimuksestaan lähteneet sitä puhdistamaan. Tahdin ja suunnan määräsi Kustaa Vaasa, joka halusi luoda Ruotsiin keskitetyn kansallisen kuningasvallan. Ja kun sodankäynti maksaa ja kuninkaalla ei ollut riittävästi varoja, piti Kustaa Vaasan rahoittaa unionikuningas Kristian II:ta vastaan käymänsä sota Lyypekin hansakauppiaiden rahoilla.
Rahat velkojen maksuun Kustaa Vaasa sai verottamalla kirkkoa. Ja tämän veronkannon tehostamiseksi hän nimitti piispaksi niitä, jotka eivät hänen politiikkaansa vastustaneet. Kirkon omaisuus ei tullut kansan omaisuudeksi, vaikka luterilainen käsitys tuolloin tätä olisi tukenutkin.
Kun Mikael Agricola sai Kustaa Vaasalta piispanistuimen, hänestä tuli paitsi kirkon myös valtion uskollinen palvelija. Maallisen omaisuuden suomaa valtaa ei Agricolalla ollut, kirkon omaisuushan oli Kustaa Vaasan omaisuutta.
Agricola kehitti suomen kirjakielen, joka tuolloin palveli erinomaisesti kirkon tarpeita. Tämä kirjakieli soveltui pitkälle myös valtion tarpeisiin. Ruotsin suurvaltakauden alkuvuosikymmeninä suomalaiset saivat omakielisen Raamatun. Tämä tapahtui vuonna 1642.
Esko Koivusalo on kirjoittanut kielipakinoitaan useisiin lehtiin ja radio-ohjelmiin. Kielen aika -kirja pitää sisällään 32 kielenkäyttöön liittyvää kirjoitusta. Niissä on ohjeita pörssifingliskan suomentamisesta alkaen, ja päättyen kertomukseen siitä, "miksi lukkari oli valmis sotaan".
Koivusalo selittää lukkarin sotaisuuden, lukekaa se tästä kirjasta.
Kielen aika, ESKO KOIVUSALO, 1997 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielenkäytön oppaita -sarja
Pirkanmaan lausujat: Canterburyn tarinoita - eroottinen komedia Tampereen Teatterissa 24.10.
Geoffrey Chaucerin kirjoittama "Canterburyn tarinoita" osoittaa
hersyvästi, kuinka ihmisen luontainen "älykkyys" riehui valtoimenaan
keskiajallakin. Canterbury oli tuolloin suosittu pyhiinvaellusmatkojen
kohde. Valta keskittyi entistä enemmän kirkolle ja kansalaisia riepoi
pappien kaksinaismoralismi ja epärehellisyys.
Seppo Heinolan ohjaama näytelmä sisältää ajoittain jopa hengästyttävän tiivistä vuoropuhelua. Pirkanmaan lausujat selviytyvät vanhahtavan tekstin tulkinnasta kiitettävästi.
Papit ja pyhyyden symbolit saavat sanan säilästä kylmää kyytiä. Herkullisimmillaan asetelma on Kalevi Hakalan esittämän pastorin hahmossa, joka hekumoi itsensä tärviölle.
Raikas näytelmä puoltaa paikkaansa. Sen ajankuvaus tekee selväksi, että vaikka ajat muuttuvat, ihmisen turhamaisuus pysyy ihmeteltävän sitkeässä.
Seinäjoen lukion tuntiopettaja Jorma Hietamäki on menettänyt puoleksi
vuodeksi papinvirkansa kun ei uskonut riittävän vahvasti Jumalaan.
Lapuan hiippakunnan piispa Jorma Laulaja joutaisi myös panna viralta,
koska hortoilee uskossa niin pahasti. Hän lausuu, että kyllähän pohtia
ja epäillä saa, mutta täydellinen epäusko on jo liikaa. Mitä ihmeen
pohtimista ja epäilyä tulisi sallia? Joko uskot tai et usko, näin
selvää se on. Vai onko niin, että voi olla hiukan raskaana, kuten
se entinen nainen. Ajattelun vapaus ei kuulu kirkkoon. Sitten piispa
Laulaja vaikeroi sitä, että ei ole käytettävissä ankarampaa
rangaistusta. Hänen kannattaisi mennä lähimpään kirjastoon tutustumaan
kirkkojen käyttämiin rangaistuksiin. Esimerkiksi ristiinnaulitseminen,
roviolla polttaminen, kehon venyttäminen, veteen upottaminen ja muut
kirkojen käyttämät keinot saattaisivat hyvinkin tehota vielä tänä
päivänäkin. Kirkkohan ei koskaan ole keinoja kaihtanut.
Minuakin harhaoppinen ajattelu on vaivannut yli puoli vuosisataa. Uskovainen äitini pakotti minut rippikouluun uhkailemalla, että en pääse naimisiin. Hän ei vaan tiennyt tai ei halunnut tietää mitään siviilivihkimisestä. On hirveätä joutua opettamaan sellaista, mihin ei itsekään usko vähääkään. Jorma Hietamäki pystyi tähän kaksikymmentä vuotta mutta sitten tuli loppu. Leipäpapeille nauretaan mutta asia on äärimmäisen vakava. Mielisairaala on ollut monen uskonsa kanssa kamppailevan kohtalo.
Jo pienenä epäilin kielioppien preesensin mahdollisuutta. Jotta preesens olisi mahdollinen pitäisi ajankulun pysähtyä. Käsittääkseni aika kuluu jatkuvasti, siis mennyt ja tuleva aika ovat vain mahdollisia. Vain joissain romaaneissa aika pysähtyy vertauskuvallisesti. Mutta opettejanhan ei tule kyseenalaistaa tai miettiä mitään. Tulee vain opettaa mitä ylhäältä määrätään. Jos kerran piispa jotain sanoo, niin se on uskottava, tai leipä menee.
Tampereen kaupungin 220-vuotispäiviin liittyen järjestettiin lokakuun
alussa Kongintorilla erilaisten yhdistysten esittelytilaisuus. Mukana
tosiaan oli kaikenlaisia yhdistyksiä, kuulinkin erään kävelijän toteavan
"Ufoista vapaa-ajettelijoihin - kaikenlaista" - pöytäämme vastapäätä
nimittäin jokin ufotutkijajärjestö myi Ultra-lehteä.
Minun lisäkseni yhdistystä esittelivät pääpakana Simo sekä epäuskonveljeni Kalevi, Miikka ja Sakari. Sää ei ollut suosiollinen: ilma oli jatkuvasti kostea ja iltapäivällä satoi niin, että lopetimme jo puoli kahdelta. Ihmisiä oli kiertelemässä aika vähän, ilmeisesti juuri huonon sään vuoksi.
Kävijöitä oli laidasta laitaan. Parhaiten mieleeni jäi nuorehko mies, joka kertoi lukeneensa Raamatun läpi ja eronneensa sen jälkeen kirkosta. Uskovia oli aika paljon paikalla, sain usemman kerran vastata kohteliaasti "kunnioitan vakaumustasi", kun kuulin että Jeesus on herra. Varsinaisia väittelyitä ei kuitenkaan syntynyt.
Ilmeisesti meidät tunnetaan jo melko hyvin, lähes kaikki tiesivät mikä on Vapaa-ajattelijain liitto ja Pakanasanomiinkin moni sanoi tutustuneensa jo aiemmin. Lehteä entuudestaan tuntemattomat hymyilivät sen nimelle. Toivotaan, että myös sisällöstä kiinnostutaan. Lehden hintaa kysyi moni, tulevaisuudessa kannattaa selvästi ilmoittaa lehden olevan ilmainen.
Yhdistyksemme tarkoitusta ihmeteltiin jälleen mm. sanoilla "Miksi vastustatte sellaista mihin ette usko?" ja "Osaan ajatella vapaasti ilman mitään yhdistyksiäkin." Ihmettelijät myönsivät kuitenkin yhteiskunnallisen päätavoitteemme, kirkon ja valtion eron, hyväksi asiaksi. Muut yhteenliittymisen syyt ansaitsevatkin ihan oman juttunsa.
Vapaa ajattelu vaipuu surrealistisessa maailmassamme ajoittain turhaan
synkkyyteen, joten lienee syytä esitellä rock-yhtye, joka on levyillään
löytänyt elämästä sen humoristisen puolen. Englantilainen 10cc sai
vuosina 1973-1978 aikaan hyvin ainutlaatuista musiikkia, joka
monitahoisuudellaan ja erityisesti omalaatuisella asenteellaan
pölytti tehokkaasti konservatiivisia arvoja. Yhtyeen hitit "Rubber
Bullets", "I'm Not in Love" sekä "Dreadlock Holiday" ovat taatusti
omaperäisintä taidetta, jota listoilla on nähty.
10cc:n parhaimpiin levytyksiin kuuluva "The Original Soundtrack" (1975) osoittaa mainiosti bändin luovan hulluuden voiman. Jo levyn nimessä on ironiaa; kyseessä ei ole minkään elokuvan teemamusiikki, vaikka muusikot puristeen kansissa filmikameroiden keskellä poseeraavatkin. Elämä on jo itsessään absurdia elokuvaa.
Albumi pyörähtää käyntiin 9-minuuttisella mammuttiteoksella "Une nuit a Paris", joka polveilee herkullisesti englantilaisen turistin kauhunkokemuksissa pariisilaisessa todellisuudessa. Piikit sinkoilevat varsin terävinä:
"One night in Paris is like a year in any other place. One night in Paris will wipe the smile off your pretty face. One girl in Paris is like loving every woman. One night in Paris may be your last! (Yksi yö Pariisissa on kuin vuosi missä muualla tahansa. Yksi yö Pariisissa pyyhkii hymyn pois sieviltä kasvoiltasi. Yksi tyttö Pariisissa on kuin rakastaisi kaikkia naisia. Yksi yö Pariisissa voi olla viimeisesi!)"
Oma outo viehätyksensä löytyy myös raidalta "I'm Not in Love", joka ensi kuulemalta vaikuttaa olevan antirakkauslaulu. Syvemmältä kaivettaessa laulun lyriikasta löytyy riipaisevia kohtia, jotka muovaavat tunnelmaa kohti itsepetosta kiihkeässä rakkaudessa. Ihmisen ylpeys tunteissaan on joskus hyvin koomista kerrontaa:
"I keep your picture upon the wall. It hides the nasty stain that's lying there. So don't you ask me to give it back. I know you know it doesn't mean that much to me. I'm not in love so don't forget it. It's just a silly phase I'm going through. (Pidän kuvaasi seinällä, koska se peittää ilkeän tahran. Älä siis pyydä minua antamaan kuvaa takaisin. Tiedän sinun tietävän, ettei se merkitse minulle niin paljon. Älä unohda, että en ole rakastunut. Tämä on vain tyhmä vaihe, jota käyn läpi.)"
10cc:n "The Original Soundtrack" sisältää niin vahvan sosiaalipoliittisen
kannanoton, että on ihme, ettei thatcherilainen konservatiivinen
valvontakoneisto yrittänyt sensuroida levyä. Ehkä se ei ymmärtänyt
ironiaa. Sävellys "Brand New Day" alkaa kuulokuvalla ihanasta aamusta,
mutta aurinkoisuus vaihtuu hiljalleen tylsän työn orjuuteen. Se laittaa
miettimään, mikä päivittäisen kärsimyksen merkitys loppujen lopuksi on.
"Here boy, there boy, the boss got you running everywhere, boy. "Ya got no money and ya got less sense and you ain't going nowhere". But there below your body will go. (Tänne, poika, tuonne, poika, pomo saa sinut juoksemaan joka paikassa, poika. "Sulla ei oo rahaa eikä järkeä, eikä susta oo mihinkään". Mutta kuitenkin kehosi jatkaa työntekoa.)"
Tämän oivaltavan äänitteen analysointi on hyvä päättää hulvattomaan "Life Is a Minestrone" -lauluun, jossa kiteytetään elämä vastaanpanemattoman originellilla tavalla:
"Life is a minestrone served up with parmesan cheese. Death is a cold lasagne suspended in deep freeze. (Elämä on parmesan-juuston kanssa tarjoiltua minestrone-keittoa. Kuolema on syväjäädytettyä, kylmää lasagnea.)"
Ainakin minua tämä äänite on auttanut löytämään huumoria harmailta tuntuvista asioista. Elämän ajoittainen takkuisuus saa aivan uutta ilmettä, kun kykenee nauramaan vapautuneesti ongelmilleen. Ja myös itselleen.
Linkkivinkki: 10cc Fan Club (englanninkielinen)
Arvostelu kirjasta Stefan Gustavsson: Perusteltu usko (1999, Uusi Tie).
Ihme on tapahtunut! Suuri pelastaja ja vapahtaja on löytynyt! Nimittäin ruotsalaisen Credon pääsihteeri Stefan Gustavsson. Nykyisenä stressaavan ahdistuksen aikana, jolloin jopa pakinat pakkaavat itkettämään, hän on onnistunut luomaan teoksen, jota lukiessa alkaa naurattaa hervottomasti. Ihan mahanpohjasta ottaa. Niin väkevästi heiluu hänen humoristinen säilänsä. Stefan siis vapahtaa ahdistukselta ja pelastaa päivän.
Jo kirjan nimi, "Perusteltu usko", saa ensimmäiset hytkymiset aikaan.
Koska Stefan ei näe Jumalaa, hänen on perusteltava, miksi hän uskoo, ja
miksi uskovaisten höpötykset ovat olevinaan totta. Tämä on erikoista
siksi, että tavallisestihan olemattomiin uskovat hakevat uutta uskoa
loogisuuteensa lähimmästä lataamosta.
- Tarkoituksenani on esittää kristinuskon puolesta puhuvia todisteita. Perimmäisenä tavoitteena on kuitenkin totuus, naurattaa Stefan.
Hah hah haa! Niin kuin uskovaisten perimmäisenä tavoitteena muka olisi totuus. Hehän elävät ainaisessa satujen maailmassa. Ja entäs ne todisteet sitten!
- Valistusajattelun valta-asema länsimaissa on nostanut ateistisen näkökulman neutraaliksi ja itsestäänselväksi lähtökohdaksi. Jumalan olemassaolo täytyy todistaa, ei sitä, että hän ei ole olemassa, anekdoottailee Stefan.
Hoh hoo hark hark! Eihän tätä mahanahka repeämättä kestä. Stefan saisi varmasti pankistakin lainaa peeaana ja ilman vakuuksia. Kyllä hän osaisi asiat niin päin selittää. Hän jatkaa kuitenkin muina miehinä lukijoidensa huvittamista.
- Onko Jumala olemassa? Kysymystä lähemmin tarkasteltaessa käy ilmi, että tähän kysymykseen on lähes mahdotonta vastata kieltävästi.
Stefan heittää esimerkiksi metsän. Jos sieltä löytyy jostakin kohtaa
sieniä, voidaan vastata, että kyllä siellä on sieniä. Jos yhdessä kohtaa
ei ole sieniä, ei silti voi sanoa, etteikö jossain muussa kohtaa metsää
kasvaisi sieniä.
- Tämä esimerkki muistuttaa, että ehdottoman kielteinen väite edellyttää ehdottoman varmaa ja tyhjentävää tietoa. Myös väite "Tiedän, ettei Jumalaa ole" edellyttää tyhjentäviä tietoja.
Heko heko honk honk! Stefan on todellinen huumormies. Hän ujuttaa todisteiden hankinnan muille, vaikka kauppaakin tuotettaan itse. Todellisuudessa hänen itsensä pitäisi mennä etsimään merkkejä Jumalastaan joltakin muulta planeetalta, koska maapallolta niistä ei löydy ensimmäistäkään.
Stefan on samanlainen vitsiniekka kuin vaatepuoskarit "Keisarin uudet vaatteet" -sadussa. Paitsi, että Stefan panee paremmaksi. Hän näyttää ihmisille tyhjää estradia ja vakuuttaa todistellen, että siinä seisoo keisari ilman rihman kiertämää. Melkoinen huuliveikko tuo Stefan.
"Perusteltu usko" -teos kannattaa lukea pieninä pätkinä. Nauraminen tekee mahalihakset muutoin sietämättömän kipeiksi.
![[Ja kukas se sinä sitten olet?] [Aki-apina, esi-isäsi. Eikös sen jo ulkonäkö kerro?]](1.gif)
![[Et kyllä ole yhtä komea kuin minä...] [Ainakin fiksumpi. Ehdin tuhota elinympäristöäni vain murto-osan siitä, mihin sinä olet kyennyt!]](2.gif)
![[Minulle taitaa nyt riittää tämä pelleily!] [Totuus sattuu, saisi sattua useampiinkin...]](3.gif)
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvomme jälleen kirjapalkinnon. Ratkaisuaikaa on tammikuun loppuun.
Edellisen ristikkomme oikein ratkaisseista arpa suosi Kimmo Jääskeläistä Tampereelta.