Tampereen Vapaa-ajattelijat ry
Uskovaisiin ryyppykavereihini verrattuna pääsin todella vähällä. Minua eivät uhanneet kaikkivaltiaan viha, taivaspaikan menetys eikä iankaikkinen kadotus.
Elämä on kova ja maailmassa on hyvin paljon ongelmia, luonnonkatastrofejakin tapahtuu paljon. Ihmisistä tuntuu siltä, ettei sille voi mitään, sen vuoksi ihminen turvautuu ajatusmaailmaansa, keksii yliluonnollisia syitä selittääkseen mutkallisen maailman asioita.Iranista Suomeen muuttaneen ajatuksia.
Kesäisenä päivänä / tihkusateen hiljaista / hyräilyä kuunnellen / kuljin haravoituja polkuja / pitkin / tuoksuvien puiden ja / hehkuvien kukkien peittämien / hautojen ohi / hyvästelemään Sinut / jota en ollut koskaan / nähnyt
Aistini välittävät minulle tietoa. Seinälläni olevasta kalenterista näen, että sen ajanlaskun mukaan on 2.5.2000. Tiistai ja Vuokon päivä. Maljakossa on vanha sininen vappuviuhka.
Jos ette tule kirkkoon, laskette matematiikkaa.Aura kertoo uskonnosta ala-asteella.
- - sateenkaaren kauneus hävisi, kun Isaac Newton selitti miten se muodostuu valon taipuessa sadepisaroissa. Dawkinsin pääajatus on vastalause tälle: kauneus ei tarvitse selittämättömyyttä tai mystiikkaa.Esittely Richard Dawkinsin kirjasta.
Lehden kuvitus on Katja Louhivuoren, Juha Seitzin ja Satu Siirtolan käsialaa.
Viime vuonna valmistautuessamme kesän viettoon saimme ajankohtaisongelmaksemme elämänkatsomustiedon opetuksen järjestelyn tamperelaisissa lukioissa. Tuolloinhan saavutimme jonkinlaisen torjuntavoiton, eli opetusta järjestettiin alun perin suunniteltua laajemmin. Yhteistyötä Tampereen koululaitoksen kanssa on harjoitettu myös siten, että ET-oppilaille on järjestetty kirjoituskilpailu. Joitakin kirjoittajia yhdistyksemme on palkinnut pienellä stipendillä, ja kilpailun satoa julkaistaan tässä ja tulevissa lehdissä. Kiitokset kaikille osallistuneille.
Tänä vuonna kesän kynnyksellä ovat taaskin nuorten asiat esillä, nyt vielä nuorempien. Kunta ei tarjoa pienille koululaisille iltapäivähoitoa siinä määrin kuin aikaisemmin. Tilalle ovat tulleet seurakuntien kerhot. Päiväkodeissa on lain mukaan annettava uskontokasvatusta, kuitenkin vanhempien vakaumusta kunnioittaen. Käytäntö saattaa vaihdella hyvinkin paljon, kumpi näistä toisinaan ristiriitaisista tavoitteista enemmän toteutuu. Toki tämä on ollut aikaisemminkin tiedossamme, mutta yhdistyksen vähäisten resurssien takia tähän ei ole riittävästi paneuduttu. Onneksi olemme saaneet uusia toimijoita, ja aktiivijäsentemme keskustelut lasten vanhempien kanssa ovat nostaneet tämän asian pinnalle. Kesän aikana tilannetta kartoitetaan ja etsiskellään kiinnostuneita, jotka voisivat ryhtyä yhdessä toimimaan tilanteen parantamiseksi. Vielä emme lupaa mitään tarkkaa toimintamuotoa, mutta jotakin yritämme tehdä.
Kesäisin monet laitokset sulkevat ovensa. Me emme tee niin. Ainoastaan johtokuntamme kokoontuu hiukan harvemmin, mutta toimistomme on normaalisti auki. Kesäperinteiden mukaisesti kokoonnumme taas elokuulla Viikinsaaressa. Heinäkuun lopulla raisiolaiset vapaa-ajattelijat järjestävät vapaan ajatuksen päivät, joille Tampereeltakin osallistuu melkoinen joukko. Ideariihemme ideoivat, suunnitteilla on kesäistä ajanvietettä saunomisesta makkaranpaistoon, mutta aikataulut täsmentyvät vasta aivan tapahtumien alla. Kannattaa siis poikkeilla ja kysellä ja tulla mukaan ideoimaan. Tämän kepeämmän ohjelman lisäksi tietysti haudutellaan ideanpoikasia taas tuleviin ponnistuksiin.
Siispä virkistävää kesää, ja tervetuloa mukaan eri toimintoihimme.
Eräänä perjantai-iltana lähdin ystävieni kanssa kapakkaan. Minulla oli vakaa aikomus löytää vihdoinkin ratkaisut erinäisiin ihmiskuntaa piinaaviin ongelmiin, kuten sotiin, nälänhätiin, rikollisuuteen jne., sekä juoda samalla yksi, kaksi tai korkeintaan kolme tuopillista olutta. Olutta kului kuitenkin huomattavasti suunniteltua enemmän, ja innostunut puolihuutopuhuminen vaati paljon tupakkaa.
Koska olen keskivertojunttia kansainvälisempi henkilö, oli minun myös tarjottava savukkeita oikealle ja vasemmalle, joten jouduin käymään pariinkin otteeseen pankkiautomaatilla lisärahan haussa.
Aamulla heräsin takovaan päänsärkyyn ja hirvittävään tupakkayskään. Jääkaappi oli tyhjä ja aspiriinit lopussa. Pankkikortti oli onneksi tallella, ja koska olin nukkunut vaatteet päällä, suoriuduin nopeasti ulos ja lähimpään Leoniaan. Työnsin korttini automaattiin pyytäen satasta, ja odotin jännittyneenä vastausta. Se oli pelätynlainen, eli tililläni ei ollut tarvittavaa katetta. Palasin kotiin ja heittäydyin vuoteelle potemaan. Mikä nyt lohdutukseksi?
Kun
asiat ovat huonosti, pitää tietysti ajatella niitä, joilla on
vieläkin kurjempaa. Uskovaisiin ryyppykavereihini verrattuna pääsin todella
vähällä. Minua eivät uhanneet kaikkivaltiaan viha, taivaspaikan menetys eikä
iankaikkinen kadotus. Minun ei tarvinnut anella kaikkivaltiaalta anteeksi
sitä, että olin tärvellyt omaa terveyttäni ja tyhjentänyt oman pankkitilini.
Päänsärky ja parin päivän näkkileipäkuuri olivat tekoni ainoat seuraamukset.
Näistä aatoksista piristyneenä kävin suihkussa ja aloitin perinteiset ateistiset katumusharjoitukset siivoamalla asuntoni. Sitten lähdin pitkälle kävelyretkelle, hengitin syvään raitista ilmaa ja katselin kuinka aurinko laski Näsijärveen. Maailma oli jälleen kaunis ja ihmeellinen. Mennyt oli mennyttä ja huominen kirjoittamaton lehti.
Olen usein pakosta tekemisissä erään henkilön kanssa, josta en lainkaan pidä. Antipatia on melko syvää ja molemminpuolista.
Istuimme
kerran hänen autossaan matkalla jonnekin, kun tulin sanoneeksi
jotain hieman ilkeää, joka näytti osuvan hänen heikkoon kohtaansa todella
satuttaen. Olin loukannut häntä. Yllätyksekseni tunsin vahingonilon
asemesta palleassani, aivan kylkiluiden alapuolella voimakkaita,
epämiellyttäviä pistoksia. Olinko tulossa kipeäksi?
Ikävät pistokset tuntuivat vielä illalla. Asiasta ei ollut enää pienintäkään epäilystä. Minulla on kuin onkin omatunto, ja se oireilee pallean seudulla tuntuvina kipuina.
Kohtele muita, niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, on yhä käyttökelpoinen, kristinuskoakin vanhempi ohje. Olin rikkonut sitä vastaan, mutta koska olen ateisti, en ollut kuitenkaan tehnyt niin sanottua syntiä. Minun ei tarvinnut tuhlata aikaani rukoilemiseen eikä syntini anteeksianelemiseen, joten aloin välittömästi miettiä, miten voisin parhaiten hyvittää tekoni.
Se oli lopultakin hyvin yksinkertaista. Kun seuraavan kerran tapasin loukkaukseni kohteen, sanoin hänelle pari ystävällistä, arvostavaa sanaa. Yllättävältä taholta saatu tunnustus selvästi ilahdutti häntä, ja kaltaistemme vihahenkilöiden suhteissa tapahtunut liennytys sai ihmiskunnan tulevaisuudenkin näyttämään suorastaan ruusuiselta, eikä täydellinen maailmanrauhakaan enää tuntunut utopialta.
Siinä missä uskonto peittää jumalilla sun muulla hölynpölyllä ihmisen "puutteellisuuden ja kykenemättömyyden" ymmärtää abstrakteja sekä konkreettisiakin asioita, niin ateismi antaa luvan ja oikeastaan vaatii sitä, että totuutta haetaan ja tutkitaan järjellisin ja kriittisin menetelmin.
Uskonto on jäänne, taantumuksellinen ja irrationaalinen, joka ei ole missään tekemisissä todellisuuden kanssa. Se myös usein kieltää todellisen aseman maailmassa sekä tämän elämän ainutkertaisuuden. Itseasiassa se on aivan loogista eri uskonnoilta, sillä niin useat niistä tietävät kertoa paljonkin maailmoista (paratiisi, helvetti..jne.) joita ei ole, tarinoita, joidenka tarkoitus on houkutella tai pelotella. Uskonto on "tuonpuoleista" mutta niin ovat sen tavoitteet ja päämäärät. Ei se mitä voi käsittää, tuntea, ei ihminen sinänsä, eivät maanpäälliset tavoitteet. Tai jos, niin ne palkitaan siellä tuonpuoleisessa.
Mihin
perustuu se, että (lähes) kaikissa kulttuureissa, aivan piskuisista
korkeakulttuureihin on ollut ja on vieläkin sijansa uskonnoilla tai
vastaavilla? Tietämättömyyteen. Uskonnoilla oli sijansa silloin, kun ei
voitu muuten käsittää maailmaa ja silti tahdottiin saada siitä jollain
(nurinkurisella) tavalla käsitettävä kokonaisuus. Uskonnolla ja
uskomuksilla peitettiin todellinen tiedon vajavaisuus ja puute ja se
korvattiin "tiedolla", joka kertoi kuka tekee ja miksi tekee ts. tiedän,
että sataa, ja jumalalla on siihen syy.
Uskonnot ovat syntyneet aikansa tarpeisiin, olosuhteisiin, lievittämään maailman tuskaa lupauksilla paremmasta tulevaisuudesta (tosin ne on jo eletyt moneen kertaan), joten en ymmärrä miksi niiden annetaan yhä säilyttää paikkansa nyky-yhteiskunnassa! Kun ne eivät enää täytä "omaa paikkaansa" tarpeellisuudellaan. Uskonnot ovat olleet aikansa aatteiden heijastumia ja ehkä aatteitakin, mutta mikä on niiden paikka nykyään? Ne ovat uhmanneet ja vastustaneet kehitystä ja niin ne ovat jämähtäneet tarpeettomiksi instituutioiksi, jotka eivät tahdo väistyä edes uusien uskontojen tieltä.
Ehkä ateismi saattaa edustaa jollekin itsekeskeistä elämäntapaa, omaan napaansa tuijottelua tyyliin: "olen oman elämäni herra" (ihme, etteivät oikeistopuolueet ole niitä, jotka ajavat valtion ja kirkon eroa. Sopisi yksityistämislinjaan.), sillä luullaan ihmisten olevan rappiolla ilman sitä "suurta auktoriteettia". Älyttömiä sekaannuksia aiheuttaa myös se, että kirkkoa pidetään kaiken hyvän lähteenä, moraalisena, lähimmäisen rakkautta puolustavana vartijatornina, aivan kuin ne eivät lähtisi yksilöstä!
Vielä huvittavampaa on se, kun ateistit käsitetään saatananpalvojiksi tai vapaakirkkolaisiksi! Eikös kirkkoa sun muita vastusteta parhaiten hyppäämällä kokonaan pois sen kelkasta ja parantamalla uskonnottomien etuja?
Jos uskonnottomilla olisi korvaavat oikeudet ja edut kuten kirkkoon kuuluvilla (hautapaikat, mahd. seurakunnan tarjoamat (kesä)työpaikat jne.), olisi joukkomme taatusti suurempi ja kirkosta eroaminen helpompaa. Sillä niin usein olen ihmisten kuullut perustelevan kirkollisverojen maksamista noilla "etuuksilla", en sielunhoidolla tai muilla uskonnollisilla verukkeilla.
Näin ajattelen uskonnosta, joka perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin ja näkemyksiin. Mielestäni kaikki uskonnot ovat ihmisten tekoa. Uskonto on syntynyt pelosta ja tietämättömyydestä. Uskonto on jonkinlainen selitys elämästä, kuolemasta, maailmankaikkeudesta, ja mielestäni se on hyvin yksinkertainen ja perusteeton käsitys. Uskonto ei pysty selittämään luonnollisia ja yhteiskunnallisia asioita sellaisina kuin ne ovat.
Elämä
on kova ja maailmassa on hyvin paljon ongelmia,
luonnonkatastrofejakin tapahtuu paljon. Ihmisistä tuntuu
siltä, ettei sille voi mitään, sen vuoksi ihminen turvautuu
ajatusmaailmaansa, keksii yliluonnollisia syitä selittääkseen
mutkallisen maailman asioita. Ihminen lohduttaa itseään
uskonnon avulla. Ihminen keksii myös paremman elämän kuoleman jälkeen.
Hän ummistaa silmänsä todellisuudelta ja pakenee uskontoon (niin kuin
alkoholisti pakenee murheitaan alkoholiin).
Uskon inhimilliseen suhteeseen, mutta uskonto on este tähän asiaan. Uskonto erottaa ihmiset toisistaan, sillä on ollut taantumuksellinen rooli historiassa (varsinkin keskiajalla). Tällä hetkellä Iranissa keskiaikainen, uskonnollinen systeemi hallitsee elämää. Minä uskon tieteeseen ja uskonto on tieteen vastakohta, sitä ei voi todistaa tieteen avulla. Kun tiede edistyy ja tiedot lisääntyvät, uskonto perääntyy. Uskonto ei merkitse minulle mitään. Jumala on syntynyt ihmisten ajatuksissa, ja olen varma, että se kuolee jossain vaiheessa. Tulevaisuudessa jossain sen vaiheessa uskonnollisena oleminen on häpeä. Ethel Voynich, englantilainen kirjailija, on sitä mieltä, että "uskonto on sielun tauti". Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Minusta ilman uskontoa voi elää paremmin ja välittää ihmisistä parhaiten.
PS. Kaupunkimme lähellä on pieni kylä, siellä ihmiset eivät usko jumalaan ja koko alue ihmettelee, kun ei ole moskeijaa. Heillä on tunnettu lause "Luota itseesi, turvaudu itseesi, koska jumalaa ei ole olemassa". Heidän vanhempansa, joskus kauan sitten, olivat olleet todella hyviä taistelijoita feodalismia ja tavallaan myös pappeja vastaan.
Kesäisenä päivänä
tihkusateen hiljaista
hyräilyä kuunnellen
kuljin haravoituja polkuja
pitkin
tuoksuvien puiden ja
hehkuvien kukkien peittämien
hautojen ohi
hyvästelemään Sinut
jota en ollut koskaan
nähnyt
näin sukulaistesi
painuneet päät
ja itkuiset silmät
ja tiesin että
Sinua oli rakastettu
ja että olit
rakastanut
tiesin sinusta vähän
mutta se vähä oli
suurta
olit elänyt pitkän
työteliään elämän
vaatimattomasti ja
säästäväisesti kitsastelematta
kuitenkaan koskaan
kun piti tukea tärkeää
asiaa tai aatetta
Sinut hyvästeltiin
arvokkaasti
uskonnottomin menoin
talvisena päivänä
lajittelin
asunnollasi ullakollasi
loputtomasti vaatteita
pieniä esineitä
kirpputoreille kierrätykseen
lumppuihin
enkä koskenut yhteenkään
säästämääsi huiviin tai rukkaseen
ilman kunnioitusta
kaduilla ja toreilla
pubeissa hokevat
ihmiset noiduttuina
mikään ei kannata
ei kannata
taistella rauhan ihmisoikeuksien puolesta
on hävitty olemme tuomitut häviämään
ihmisoikeudet on viety tai tullaan viemään
lopullisesti polkemaan murskaamaan
ei kannata
muuta kuin juoda lisää keskittyä
jääkiekkoon aerobickiin
laihduttamiseen lottoon
Sinun pienet
kierrätykseen lähtevät esineesi
puhuvat minulle
toisenlaista kieltä
kertovat sinusta
ihmisestä joka kuljit
loppuun asti rohkeasti
valitsemallasi tiellä
Viime numerossa pyysin lukijoilta ehdotuksia yhdistyksen logoksi, ja ideoita tulikin mukavasti. Nyt kaipaan kommentteja, tutkikaa logoehdokkaita ja sanokaa mielipiteenne. Toki vieläkin saa ehdottaa myös aivan uudenlaista logoa.
Ensimmäinen ehdotus koostuu koskesta, vasarasta ja liekistä, joiden värit ovat vastaavasti sininen, harmaa ja keltainen.
Sähköpostilla sain mielenkiintoisen ehdotuksen. Tästä logosta on kaksi versiota, joista värillinen on muodoltaan sama, mutta vasen puoli T-kirjaimesta on punainen ja oikea puoli sekä liekki keltainen.
T-kirjain ja liekit olivat tosiaankin suosittuja. Tässä ehdotuksessa liekki on "tavanomaisesta" poikkeava ja T-kirjain on käännetty.
Kahdellakin liekillä pärjää, kuten kuvasta näkyy.
Viimeinen vaihtoehto on käyttää liiton vaakunaa, johon liitetään paikkakunta tekstinä.
Voit lähettää kommenttisi joko suoraan sähköpostina osoitteeseen
Jori.Mantysalo@uta.fi tai
käyttää alla olevaa lomaketta:
Minun
on mahdoton totella käskyjä, kieltoja, kehotuksia, suostutteluja
tai vaatimuksia ja pakotteita toisten taholta. Jos ne ovat vastoin omia
tarpeitani, tunteitani, kokemuksiani ja ajatuksiani eli vastoin minun
totuuttani, niin en pysty uskomaan niitä minun totuudekseni. Saatan
joskus epävarmana ja hämmentyneenä tai hienotunteisuudesta olla
uskovinani, että nuo sadut, joita minulle tarjoillaan, ovat oikeita.
Mutta pajunköysi on pajunköyttä. Valheita on eri lajia. On herttaisia ja
viattomia ja on julmia ja sadistisia ja kaikkea siltä väliltä.
Jumalalla ja Jeesuksella ja Pyhällä Hengellä ja Raamatulla ja uskolla perustellaan kaikenlaisia tekoja ja hierarkioita ja alistamisia ja ylistämisiä ja tunteita, rooleja ja näytelmiä ja filmaamista. Ja paitsi kristinusko ja juutalaisuus on mahdottomasti muita uskontoja.
Aistini välittävät minulle tietoa. Seinälläni olevasta kalenterista näen, että sen ajanlaskun mukaan on 2.5.2000. Tiistai ja Vuokon päivä. Maljakossa on vanha sininen vappuviuhka. Kirjoitan tätä mekaanisella kirjoituskoneella. Sormenpäät tuntevat kirjainnäppäimet painaessani. Miettiessäni, miten jatkan, nostan käden tukemaan leukaa. Se ja poski on lämmin. Näen myös banaanin pöydällä. Muistan banaanien makean pehmeän maun. Tiedän biologisen ikäni ja vuosikerrokset yhdistyvät kokonaiseksi minäksi. Tiedostan itseni. Jossain mielessäni uskon itseeni, tietoihini, aisteihini ja elämänkokemuksiini. Olen ihminen, nainen ja sinkku tässä hetkessä ja tällä paikalla.
Olo tuntuu kuitenkin ilmavalta ja avoimelta. Olen yksilö ja haluan kyllä toteuttaa itseäni, mutta olen halukas yhteistyöhön ja ottamaan huomioon toisetkin. Luonnon huomioonottaminen on minulle myös tärkeää eikä vain hyväksikäyttömielessä. Toivon harmoniaa luonnon ja ihmisten kesken. Yhteiskunnalliset, sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja uskonnolliset rakenteet eivät voi olla itsetarkoitus, vaikka ne paljolti näyttävät jauhavan ihmisiä rattaissaan olemattomiin. Sademetsistä, makeasta vedestä ja otsonista ja monista muista asioista puhumattakaan.
Uskon pieneen mäntypuistikkoon ikkunamaisemassani. Uskon, että kirjoituskone tekee tekstistäni helpposelkoista. Arvelen, että syksyksi saan puhtaaksikirjoitettua romaanini, jonka työnimi on "Wiinerimuistelmat" ja että kuuden vuoden kuluttua väitöskirjani on valmis ja minusta tulee tohtori. Väitöskirjaa teen suomen kielestä teemana erikoisten ihmisten noteeraaminen puheessa, tekstissä. Niin sanottujen kahjojen ja niin sanottujen fiksujen kielellisen vuorovaikutuksen tai -vaikutuksettomuuden analyysi ja synteesi. Minun johtopäätökseni elämästä. Mutta näistä minun totuuksistani ei ole uskonnoksi eikä ole tarkoituskaan. Tietoni, hankkeeni ja päätelmäni hengittävät ja ovat avoimia elämään päin.
Korvani aistivat kirjoituskoneen rätinän. Ulkoa kuuluu raollaan olevasta ikkunasta lintujen ääntelyä. Kirjoitan viimeisen lauseeni tähän kokonaisuuteen lopettaen pieneen pisteeseen.
Tässä
koulussa on mielestäni liikaa uskontoa. Päivänavauksissa lauletaan
virsiä ja joskus rukoillaan. Minun ei onneksi tarvitse mennä sinne, koska
olen ET:ssä. Eräs opettajistani, joka vaihtoi ammattia vuoden 1999
syksyllä, sanoi minulle ja kaverilleni aina: "Jos ette tule kirkkoon,
laskette matematiikkaa." Ihan niin kuin siitä, että ei tule kirkkoon ja
kuuluu ET:seen, pitäisi rangaista. Päinvastoin, mielestäni on hyvä, jos
ei anna kristinuskolle liikaa valtaa. Sitäpaitsi ET:ssä puhutaan
muistakin uskonnoista, joskaan ei uskovaiseen, vaan arvioivaan sävyyn.
Päivänavauksiin ei mielestäni pitäisi sotkea uskontoa, päivänavaushan on vain herätys: Hellou, nyt pitää tehdä töitä ja käydä koulua eikä rukoilla!
Koulussa oli pari päivää sitten rockibändi nimeltä Kolmen kopla. Silloinkin puhuttiin ja laulettiin Jumalasta. Lopuksi rukoiltiin. Ekaluokkalaisetkin lauloivat innoissaan. Minusta se on uskontoon pakotusta. Eivät ekaluokkalaiset tajua välttämättä, että se on uskonnollista. He saattavat laulaa niitä ulkona, ja sitten joku voi kuulla ne, ja laulaa niitä lauluja, ja taas joku voi kuulla ja niin edelleen. Niin se uskonto leviää.
Muistattehan,
hyvät jäsenet, että yhdistyksen toimistolla on liki 200
teoksen kirjasto käytettävissänne. Kirjastoon kuuluu tietokirjallisuutta,
asiaa vapaa-ajattelusta, muutamia uskonnollisia teoksia ja joukko muita
sekalaisia opuksia. Lisäksi toimistolle tulee pari lehteä. Joitakin
lähinnä Vapaa-ajattelijain liiton kustantamia teoksia on myös myytävänä.
Syntyjä syviä miettivä voi aloittaa lukemalla maailmankaikkeuden synnystä ja rakenteesta Hawkingin kirjasta Ajan lyhyt historia, jatkaa Lajien synty -kirjan kommentoidulla suomennoksella ja lopuksi lukea vielä Richard Leakeyn Ihmisen jäljillä. Toki muitakin tietokirjoja on, ydinfysiikasta Guinnesin maailmantietoon saakka.
Hyötytietoa julkijumalattomalle tarjoavat muunmuassa Anneli Aurejärvi-Karjalaisen Perheen omat juhlat ja Raimo Toivosen Uskonnottoman oikeusopas.
Vapaa-ajattelun ystävälle sopivat mainiosti Jumalan puolustus ja muut Väinö Voipion teokset. Väittelyyn uskovien kanssa taas voi valmistautua lukemalla Näin väittelet teistin kanssa ja voitat -teoksen. Ihmeparantumisten ollessa taas ajankohtaisia Nokian torstaikokousten vuoksi on hyvä lukea myös Matti Miettisen kuuluisa väitöskirja Uskonnolliset ihmeparanemiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta.
Raamattu ja Mormonin kirja ovat jostain kirjahyllyymme tulleet, niitäkin sopii lukea. Uskovien kirjoituksia edustaa mm. Tapio Nousiaisen Yksi ainoa elämä.
Kaunokirjallisuuttakaan ei ole unohdettu. Portaat on Toivo Lyytikäisen mainio teos, jonka novellit kuvaavat 1930-luvun tuntoja Suomesta pienen pojan silmin. Uskonnottomiin hautajaisiin voi etsiä runoja Jäähyväiset -runokokoelmasta ja iloisempiin tunnelmiin sopii kokoelma ateistista lehtirunoutta, jollainen löytyy hyllystä nimellä Vapauden kaipuu.
Toimistolle tulee mm. Skeptikko, Tiede 2000 ja Tieteessä tapahtuu -lehdet, sekä tietenkin Vapaa Ajattelija. Vapaata Ajattelijaa voi viedä mukanaankin muutamia kappaleita, muut lehdet ovat lainattavissa.
Kirjoja olen yrittänyt esitellä yhdistyksen WWW-sivustolla. Olisi hyvä, jos kaikista kirjoista olisi parin lauseen esittely mahdollisia kiinnostuneita varten. Sellaisia siis vastaanotan mielihyvin.
Muutamia kirjoja varmaan saadaan hankittua pyyntöjen mukaan. Erittäin mielellämme myös otamme vastaan lahjoituksena kirjoja, jotka saattavat kiinnostaa jäseniämme.
Yläasteella minulla oli onni saada kunnon vapaa-ajattelija et-opettajakseni. Et-tunnit olivat todella antoisia, eivätkä mitään vakinaista "ajantappoa pakanapennuille". Tuntien laadukkaan sisällön lisäksi kirkottomille tarjottiin aina vaihtoehto lukuisille uskontoa tyrkyttäville koulutapahtumille. Vaihtoehtotapahtumiin (kuten myös et-tunneille) osallistuminen oli tehty helpoksi, niin ettei osannut edes kuvitella joutuvansa puolustamaan oikeuksiaan uskonnottomana. Valitettavasti aktiivinen et-opettaja joutui sairaseläkkeelle ja vähitellen pelkästään et-tuntien ottaminen koitui ongelmaksi. Pahimmillaan jouduin istumaan uskonnon tunneilla, koska hyppytunneiksi ei ollut muuta paikkaa.
Todellinen jysäys koitti, kun vaihdoin koulua. Et-tunneille osallistuakseni minun olisi täytynyt mennä toiselle puolelle kaupunkia! Tajusin ettei vanha kunnon et-opettajani ole puolustamassa oikeuksiani siellä, missä olin, vaan minun piti itse pitää oikeuksistani kiinni. Lopulta tyydyin tilanteeseen, koska tunsin olevani yksin systeemiä vastaan. Ehdin jopa hävetä käytöstäni itsekkäänä oman edun tavoitteluna. Koitti aika kunnioittaa uskontotunteja läsnäolollani.
Kun sain käsiini Pakanasanomat, mieleeni muistui menetetyt et-tunnit ja ne kanssaihmiset, joiden kanssa uskonnottomien oikeuksista oli helpompi pitää kiinni. Siispä vapaa-ajattelijoihin liittymiselle oli jo alusta asti motiivinsa. Jäsenyys oli korvike menetetyille et-tunneille ja kokemus oli osoittanut, että uskonnottomien oikeuksien puolustaminen joukolla on vaikuttavampaa.
Koulumaailmassa uskonnottomat otetaan huomioon pintapuolisesti, mutta oikeuksien toteuttaminen käytännössä on tehty mahdollisimman monimutkaiseksi. Vanhemmat ovat kaukana koulumaailmasta, niinpä oppilas usein jää yksin raivaamaan tietään. Pienen oppilaan on vaikea väittää koulun auktoriteettia vastaan, kun se sanoo, kuinka asiat (mukamas) on.
Vapaa-ajattelijain olisi yhdistyksenä hyvä päästä mahdollisimman lähelle päiväkoteja ja kouluja tiedottamaan uskonnottomien oikeuksista. Olisi tärkeää kuuluttaa, että oikeuksia on, mutta ne eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan niistä täytyy pitää kiinni. Samalla järjestö olisi painostajana laitoksille, jotta uskonnottomat saisi kouluissa ja päiväkodeissa todella tuntea ne oikeudet, jotka kovalla työllä on saavutettu.
Richard Dawkins on tunnettu eläintieteilijä, joka on kirjoittanut monia kirjoja evoluutiosta. Hän on myös ateisti ja erityisesti kreationismin vastustaja. Hänen kuuluisin teoksensa on Geenin itsekkyys. Tässä esittelen Dawkinsin uusinta teosta, "Unveawing the Rainbow".
Englantilainen runoilija Keats on sanonut, että sateenkaaren kauneus hävisi, kun Isaac Newton selitti miten se muodostuu valon taipuessa sadepisaroissa. Dawkinsin pääajatus on vastalause tälle: kauneus ei tarvitse selittämättömyyttä tai mystiikkaa.
Dawkins aloittaa vaikuttavasti: Jokainen meistä kuolee. Sen vuoksi me olemme onnekkaita. Mahdollisia ihmisiä, jotka voisivat olla tilallani, mutta eivät koskaan ole syntyneet, on enemmän kuin hiekanjyviä Saharassa.
Kirjan alkuosan luvut liittyvät teoksen nimeen, sateenkaaren paljastamiseen. Sateenkaarihan syntyy valkoisen valon hajotessa väreiksi. Samalla tavalla voimme paljastaa maailmankaikkeuden laajenevan jakamalla tähdistä tulevan valon väreiksi ja havaitsemalla punasiirtymän. Äänen jakaminen eri taajuuksiin erottaa vaikka eri lintulajit toisistaan. DNA:n toistuvien osien muodostama vaihtelu voidaan eräällä tavalla jakaa taajuuksien summaksi ja tuloksena saadaan yksityiskohtainen "sormenjälki" ihmisestä.
Dawkins käsittelee hienosti todennäköisyyden ja ihmeen käsitettä. Esimerkkinä on televisio-ohjelma, jossa "maagisia kykyjä" omaava kertoo pysäyttävänsä katsojan kellon ja pian TV-keskuksen puhelinlinjat tukkeutuvat soittajista. Maagisuus on yksinkertaisesti katselijoiden määrässä - jos ohjelmaa seuraa miljoona ihmistä, ja kello pysähtyy keskimäärin kolmen vuoden välein, niin joka tunti noin 38 katsojan kello pysähtyy!
Kirja
on minusta liian pitkä, loppuosa on kuivahkoa saman asian toistamista.
Asiaan saattaa toki vaikuttaa kieli, suomennettua kirjaa ehkä olisin jaksanut
lukea paremmin. Jos sivuista jätettäisiin puolet pois, pitäisin
teosta erinomaisena. Tällaisenaankin sen lukemista voi suositella
kiinnostuneille kielitaitoisille.
Sananeliön oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Vastausaikaa on syyskuun loppuun.
Edellisen neliön oikein ratkaisseista arpa suosi tällä kertaa Matti Uusitaloa ja Rauli Ruohosta. Onnittelemme!