Tampereen Vapaa-ajattelijat ry

Pakanasanomat 4/2000 - koko lehti

Vuoden vaihtuessa (pääkirjoitus) - Simo Järvinen

Pääpakana iloitsee aktiivisesta toiminnasta ja kaipaa lisää väkeä mukaan eri tehtäviin sekä pohtii tämän lehden kehittämistä.

Suuri paneelikeskustelu - Miikka Pelkonen

Tapahtuma tuotti jälleen kerran karvaan pettymyksen paikalle raahautuneille remonttireiskoille: sisäseinän sinänsä kiinnostavien lautavuorausten sijaan paneelikeskustelussa turistiin valtiokirkon asemasta ja uskonnonvapauskomitean työskentelystä. Kirjoitus järjestämästämme keskustelutilaisuudesta, johon osallistui eri tavoin uskovia ja uskonnottomia ihmisiä.

Jumala ja joulupukki

Ala-asteen oppilaille järjestetyn kirjoituskilpailun satoa. Pienikin voi olla viisas: "Miksiköhän joulupukkiin uskominen lopetetaan jossain vaiheessa, mutta jumalaan uskovat aikuisetkin? Ei näillä niin paljon eroa ole."

Kysymyksiä antroposofeille - Liisa Lahdenmäki

Onko antroposofien ennustama Kristuksen toinen tuleminen 1900-luvulla jäänyt toteutumatta, vai onko se jäänyt muilta kuin heiltä huomaamatta?

Saarnaajien vastuu - Teuvo Kantola

Mikä on palturinpuhujien vastuu teoistaan? Onko joku osoittanut, että elämä ei lopu kuolemaan? Ovatko kristityt siis palturinpuhujia?

Erkin elämä, osa 9 - Juha Seitz

Sarjakuvasankari Erkki kyselee vaikeita.

WWW-sivuille iski sensuuri Kouvolassa - Jori Mäntysalo

Kysymys: Onko linkki Vapaa-ajattelijain liiton sivulle loukkaavaa materiaalia? Vastaus: On se, kysykää vaikka Kouvolan seudun ammatillisesta oppimiskeskuksesta.

Toiminta perheille - Laura Rintakoski

Uskonnottimien perheiden toiminta on valitettavasti loppunut tältä erää. Onko vapaaehtoisia jatkamaan?

Ajatuksia Katekismuksesta - Jori Mäntysalo

Kelpo ateistina Jori on lukenut Katekismuksen läpi ja esittää tässä omia huomioitaan kirjasesta.

Pieni unelma - Mirjami Jussila

Mirjami haluaa istuttaa lumimarjapensaan.

Kreationistit ja valon nopeus - Jori Mäntysalo

Miksi näemme miljoonien valovuosien päässä olevien tähtien valon, vaikka maailma on luotu 6000 vuotta sitten? Onko valon nopeus vähentynyt? Onko Jumala luonut valon "matkalle"?

Järkevä ihminen - Niina Kiviaho

Mikä on myydyin (satu)kirja maailmassa? Raamattu. Mikä on se sivu, joka luetaan lehdistä ääneen? Noh, horoskoopit. Pitäisikö Raamattu ja horoskoopit yhdistää?

Sananeliö

Pientä pohdittavaa. Mikä ei kieroile? Mitä voi olla rukoilijalla tai hiirellä?

Vuoden vaihtuessa

Näihin aikoihin voi taas hiukan arvioida kulunutta vuotta ja luoda suunnitelmia uudelle. Toimintamme laajentuu ja voimistuu edelleen. Uusia jäseniä on liittynyt kolmatta kymmentä ja kokonaismäärä ylittää 200. Miehiä on edelleen hiukan enemmän, 55%. Neljännes jäsenistämme on alle 33-vuotiaita, neljännes yli 65-vuotiaita, keski-ikä on 51 vuotta. Kuluneena vuonna liittyneistä yli puolet on naisia, samoin yli puolet alle 30-vuotiaita.

Lisääntyvä, nuorekas aktiivinen jäsenistö mahdollistaa laajemman ja monipuolisemman toiminnan. Kuluneena vuonna onkin aloitettu aivan uusia muotoja. Valitettavasti aktiiviemme määrä ei ole läheskään riittävä, niinpä uskonnottomien perheiden kerhotoiminta jouduttiin voimavarojen puutteessa toistaiseksi lopettamaan.

Joulukuulla pidetyssä valmistavassa vuosikokouksessamme tiedotustoiminta eri muodoissaan todettiin edelleen toiminnan kulmakiveksi. Tärkeä osa tiedottamista on tämä lehti, jonka ilmestyminen pyritään vakiinnuttamaan neljäksi numeroksi vuodessa.

Lehtemme kaipaa myös jatkuvasti kehittämistä. Juttujen pitäisi olla ajankohtaisia ja käsitellä monipuolisesti uskonnottomien asemaa, oikeuksia ja vaikutusmahdollisuuksia. Lehden tehtävä on tiedottaa yhdistyksen omista ja osittain muidenkin järjestämistä tapahtumista, lainsäädännöstä, päätöksistä ja muista sellaisista, jotka vaikuttavat uskonnottomien asemaan. Jutut, joissa kerrotaan uskonnottomien ongelmasta jossakin käytännön tilanteessa, ja miten se on ratkaistu tai pitäisi ratkaista, ovat myös tarpeellisia. Lehdessä voidaan myös käydä keskustelua siitä, mikä olisi toiminnassa tärkeätä, mihin pitäisi puuttua, keitä kiittää, keitä moittia. Siispä käännynkin taas lukijoiden puoleen: Ottakaa yhteyttä, kirjoittakaa, ehdottakaa. Tehdään tästä lehdestä vielä parempi.

Lopuksi vielä omasta ja muiden tämän julkaisun teossa mukana olleiden puolesta: Oikein hyvää alkavaa vuotta 2001.

Simo Järvinen

Suuri paneelikeskustelu

Yhdistyksemme perinteikäs keskustelutilaisuus järjestettiin tänä vuonna lauantaina 11.11. kirjastotalo Metsossa. Tapahtuma tuotti jälleen kerran karvaan pettymyksen paikalle raahautuneille remonttireiskoille: sisäseinän sinänsä kiinnostavien lautavuorausten sijaan paneelikeskustelussa turistiin valtiokirkon asemasta ja uskonnonvapauskomitean työskentelystä.

Hyvin valvotun ja - dramaattinen tauko - kosteahkon yön jälkeen myös allekirjoittanut sai hivutettua habituksensa juhlapaikalle. Salamannopea silmäys edessäni velloneeseen yleisömereen osoitti tilaisuuden vetäneen paikalle noin kahdenkymmenen lajitoverin innostuneen rykelmän. Enemmänkin olisin paikalle väkeä toivonut, oltiinhan tapahtumaa saatu puffattua muun muassa Tampereen Radiossa samaisena päivänä Liisa Lahdenmäen haastattelun kera. Ilahduttavaa kuitenkin oli, että yhdistyksemme jäseniä oli soluttautunut väenpaljouteen useampi yksilö.

Värikkäiden vaiheiden jälkeen yleisön pällisteltäviksi oltiin saatu edustava otos erilaisia keskustelutaitoisia kansalaisia: nuorisotyönjohtaja Timo Takala Tampereen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntakuntayhtymästä, teologian ylioppilas Samuli Suonpää, pastori Ari Männistö Tampereen vapaakirkkoseurakunnasta ja tietenkin yhdistyksemme oma edustaja, jo kertaalleen mainittu Liisa Lahdenmäki (tähän kohtaan mahtipontinen fanfaari rytmikkäällä aplodeerauksella lisättynä!). Puhetta johti Niina Kiviaho, joka paukutteli nuijaa kirjoituspöytään oikein sujuvasti.

Lyhyiden panelistien esittelyiden ja avauspuheenvuorojen jälkeen päästiin itse asiaan. Keskustelusta syntyikin sellainen ajatusten virta, että heikompaa olisi vuorenvarmasti vähintäänkin hirvittänyt. Hautuumaa-asioita kaiveltiin, subjektiivisia totuuksia uskonasioista ilmoille ladeltiin ja sivuttiinpa järki vs. usko -aihealuettakin. Mitään mullistavaa tarinoinnissa ei mielestäni tullut esille: lähinnä keskityttiin puolustamaan omia näkemyksiä vastapuolten ankarilta offensiiveilta ja vastailemaan yleisön puolelta sinkoilleisiin arvuutuksiin.

Paikalla nuokkuneeseen meikäläiseen teki positiivisen vaikutuksen panelistien korkea taso. Veikeistä pahvisista Nalle Puh -mukeista limonaadia siemailleet hemmot ja hemmottaret pystyivät pitämään keskustelun kaikesta huolimatta tiukasti asialinjalla, sortumatta räikeään keskinäiseen nokitteluun ja ylilyönteihin. Hyvä näin.

Sen sijaan yleisön taholta tahdottiin kommenteissa lipsua aika ajoin rempseästikin annetun otsakkeen ulkopuolelle ja näin ajauduttiin hetkittäin hieman liian korkealentoiseen jaaritteluun, joka tuppaa olemaan kaltaiselleni yksinkertaiselle miehelle yksinkertaisesti liian intellektuellia. Hyvään keskustelutilaisuuteen pätee näemmä sama sääntö kuin hyvään rock -musiikkiinkin: "Keep it Simple and Stupid."

Miikka Pelkonen

Jumala ja joulupukki

Yhdistys järjesti syksyllä 1999 kirjoituskilpailun elämänkatsomustiedon opiskelijoille. Seuraaville sivuille on valittu Pispan ala-asteen oppilaiden otsikolla "Jumala ja joulupukki" kirjoittamista jutuista muutama. Myös tänä lukuvuonna on vastaava kilpailu.

Kaikki me uskomme johonkin, mutta esille on tullut yleensä Jumala. Minä itse en usko Jumalaan, mutta myös joulupukkiin uskovat monet. Vaikka ei uskoisikaan Jumalaan tai Joulupukkiin, niin voi uskoa silti johonkin. Jehovantodistaja ei usko ainakaan joulupukkiin, koska he eivät vietä joulua, eikä melkein mitään juhlia. Jotkut myös voivat uskoa enkeleihin. Monilla mailla on oma jumala. Minusta on hyvä, että koulussa näytetään eri maitten uskontoja.

Minun äitini uskoi pienenä jumalaan, muttei enää. Äitini sanoo aina minulle, että 18-vuotiaana saan valita, opiskelenko enää elämänkatsomustietoa. Kaikki saavat valita, mihin uskoo. Yleensä pienet lapset uskovat joulupukkiin, ja miksei vanhemmatkin lapset. Minusta on hyvä, että koulussa otetaan huomioon kaikki, vaikka heillä ei olisikaan sama jumala, mihin uskoo. Kaikki ei usko jumalaan, siksi on elämänkatsomustietoa. Minusta on hyvä, että koulussa on ET:tä.

Sara Autiosaari

Itse en usko jumalaan/jumaliin, mutta en myöskään väheksy niitä, jotka uskovat. En usko jumalaan, koska jumala on mielestäni yliluonnollinen "olento". En mennyt elämänkatsomustietoon, ET:seen vain koska kaverini on sieltä vaan että en usko jumalaan.

Minä uskon joulupukkiin, tai ainakin uskoin pienenä. Pari vuotta sitten isäni kilisti kelloa eteisessä, jätti lahjat siihen ja juoksi portaat ylös ikään kuin joulupukki olisi käynyt. Pienenä äitini uskotteli minulle, että tehtaan piippujen punaiset valot olivat Petteri Punakuonon neniä. Kun meni ikkunasta toiseen, näytti että valot olisi liikkuneet. Kerran isosiskoni veti pukilta parran pois. Joskus pelkäsin joulupukkia.

Tarina jumalasta ja joulupukista

Olipa kerran jumala, ja on vieläkin. Eräänä kylmänä yönä jumala sai lapsen. Kun joulupukki tuli käymään jumalalla, hän luuli Jeesusta uudeksi puhuvaksi nukeksi, koska Jeesus nukkui. Joulupukki vei lapsen rekeen ja lähti matkaan.

Joulupukki istui reessänsä rauhassa, kunnes jumala tuli vessasta ja huomasi, että Jeesus oli kadonnut. Hän lähetti salamat hakemaan poikaansa. Samaan aikaan Jeesus tippui reestä, ja joulupukki oli juuri nostamassa lasta, kun salamat iskivät pukin tainnoksiin ja sieppasivat lapsen.

Pukki joutui sairaalaan. Kun jumala kuuli siitä, hän riensi sairaalaan, sillä he olivat hyviä ystäviä. Kun jumala pääsi sairaalaan, hoitaja huusi: "Joulupukki ei voi toipua enää!" Jumala juoksi joulupukin huoneeseen ja katsoi häntä. Hän ei kestänyt katsoa kuollutta, joten hän paransi pukin loitsuillansa vastoin tahtoaan, koska hän luuli, että joulupukki oli varastanut lapsen. Jälkeenpäin he huomasivat erehdyksen, ja tarina sai onnellisen lopun. THE END

Antti Länsisalmi

Molemmilta ihmiset toivovat asioita, mutta saavat ne yleensä eri muodoissa. Jumalalta ihmiset rukoilevat ja joulupukille he kirjoittavat kirjeitä ja saavat lahjoja. Joulupukki ja jumala ovat kummatkin asioita, joihin jotkut tai monet uskovat ja pitävät niitä totena. Joulupukki on nähtävissä jouluna, mutta jumalaa ei tiedettävästi ole nähty. Isommat uskovat, että joulupukkia esittää aina joku. Pienemmät uskovat, että joulupukki on totta. Uskotaan, että jos ei ole ollut kiltti ei saa lahjoja. Ja jos ei ole uskollinen jumalalle, ei saa sitä, mitä jumalalta on toivonut.

Hannu Laine, 4.A

Joltain kannoilta jumalassa ja joulupukissa on paljon samaa. Molemmat ovat sellaisia henkilöitä, joihin saavat uskoa ne, jotka haluavat. Joulupukkia pidetään hyvin anteliaana, kuten myös jumalaa. Usko liittyy myös molempiin henkilöihin. Lapset uskovat vahvasti joulupukkiin, samoin kristityt. Jumalan sanotaan aina antavan ihmisille kaikki syntinsä anteeksi, mutta harva tulee ajatelleeksi, että niinhän joulupukkikin antaa ilkeille lapsille anteeksi.

Miksiköhän joulupukkiin uskominen lopetetaan jossain vaiheessa, mutta jumalaan uskovat aikuisetkin? Ei näillä niin paljon eroa ole. Eihän kukaan varmasti tiedä, onko jumalaa olemassa. Joten yhtä hyvin voisi ajatella, että jos uskoo jumalaan niin miksei sitten myös joulupukkiin. Uskominen on jokaisen oma asia.

Suvi Autiosaari, 6 B

Onko joulupukkia olemassa, entä jumalaa? Siihen eivät kaikki osaa vastata, mutta minä en usko kumpaankaan. Kun olin pieni uskoin kyllä joulupukkiin, mutta en tiennyt edes, mikä tai kuka on jumala.

Pari vuotta nuorempana kuin nyt, pysähdyin välillä miettimään onko joulupukkia olemassa vai ei. En usko, että olisin ollut mielissäni, jos äiti tai isä olisi tullut sanomaan: ei joulupukkia ole olemassa, ja olisi vain työntänyt lahjat syliini.

Jumala on uskovaisille hyvin tärkeä "henkilö". He rukoilevat jumalaa, ja jossakin uskonnoissa palvotaan jumalaa. Joulutonttuihin ihmiset uskovat yleensä kauemmin kuin joulupukkiin. "Olemassa" on tietysti sauna-, koti-, talli- ja paljon muita tonttuja. Kerrotaan, että joulupukki kiertää maailman ympäri jakamassa lapsille lahjoja.

Nimim. Milli-Molli, 4 A

En voi väittää, onko jumalaa olemassa, mutta tiedän, että joulupukkia ei ole olemassa. Maailmassa on monta jumalaa. Joulupukki tuo aina jotain kivaa. Maailmassa on paljon sotia. Jos olisin jumala, minä estäisin sen. Mutta kun en ole, en voi sille mitään.

On hauska elää kuvitelmassa, että joulupukki on olemassa, sillä on hauskaa, kun joulussa on joku satu, mihin ei välttämättä uskokaan. Korvatunturilla pitäisi olla ainakin kymmenen miljoonaa tonttua, että ne kerkiäisivät tehdä lahjat kaikille maailman lapsille.

Kukaan ei pysty todistamaan, onko jumalaa olemassa. Joulu ei ole hauska ilman joulupukkia tai joulukuusta.

Roope Komonen, 3 A

Kysymyksiä antroposofeille

Rudolf Steiner kertoo teoksessaan Suomi ja Kalevala, ihmisen yhteys luonnonhenkisyyteen seuraavia hengentieteelliseen tutkimukseen pohjautuvia, selvänäköiselle tietoisuudelle paljastuneita asioita: Vuonna 1879 päättyi henkisessä maailmassa vallinnut Gabrielin aika, ja arkkienkeli Mikaelin valtakausi alkoi. Mikaelin tehtävänä oli koota enkeleistä joukkoja, jotta hän voisi taistella Kristuksen toisen tulemisen puolesta.

Kristuksen oikean kuvan oli määrä kohota esiin eetterimaailmasta ja ilmestyä ihmiskunnalle 1900-luvun kuluessa. Koska oli olemassa vaara, että Kristus ilmestyisi väärässä hahmossa, väärissä imaginaatioissa, tarvitsi Mikael joukkoihinsa sellaisia sieluja, joiden eetteriruumis hajoaa erityisen helposti, eli sieluja, jotka ovat inkarnoituneet venäläisen ruumiin kautta. Venäläisen ruumiistuksen kautta kulkeneilla sieluillahan on kyky hajoittaa eetteriruumiinsa välittömästi kuolemansa jälkeen ja muuttua nopeasti enkeleiksi. Meillä läntisen kulttuurin kansoilla sielu liittyy enkeliin heikommin. Tämä johtuu siitä, että meillä on tiiviimpi ja vaikeammin hajoava eetteriruumis.

Ranskalaiset ovat tässäkin suhteessa oma lukunsa: "Nämä sielut saavat kansallisuudeltaan ominaisuuden pitäytyä lujasti kiinni eetteriruumiissaan, pitää kauan aivan määrättyä imaginaatiomuotoa elämänruumiissaan." Mikaelin joukkoineen olikin kamppailtava astraalimaailmassa niitä sieluja vastaan, jotka olivat käyneet läpi ranskalaisen inkarnaation.

Kolmas vuosituhat on alkanut, joten kysynkin nyt antroposofeilta, toteutuiko Kristuksen uusi tuleminen viime vuosisadalla, mutta jäi minulta huomaamatta, vai ilmestyikö hän ainoastaan antroposofeille? Onko projekti ehkä myöhässä, ja jos on, niin miksi? Eikö Mikael saanut joukkoihinsa tarpeeksi venäläisiä, vai eikö ranskalaisia eetteriruumiita saatu lopultakaan hajoitettua yleiseen maailmaneetteriin? Haluaisin myös mielelläni tietää, onko kaikilla venäläisillä samanlainen eetteriruumis, ja tuliko myös Leo Tolstoista tavallinen rivienkeli?

Vastausta odottaen,
Liisa Lahdenmäki

Linkkivinkki: Uskonnon uhrien tuen sivustolla on tietoa Rudolf Steinerista.

Saarnaajien vastuu

Viime vuosina Nokian kirkko on vetänyt torstaisiin hurmosiltoihinsa kansaa eripuolelta Suomea paremmin kuin Tampereen teatterit. Sairaat ihmiset ovat tulleet hakemaan ihmeparannuksia vaivoihinsa ja toiset siinä ohessa suggeroitumaan ihmeelliseen onnen ja autuuden tunteeseen, joka huipentuu kaatumisiin ja kielilläpuhumisiin (joita kukaan ei ymmärrä). Kun hyvin harva kuitenkaan parantuu ja kun monelle jää saaliiksi vain piinaava syyllisyys omasta kelvottomuudesta Jumalan silmissä, niin kuka tästä kantaa vastuun?

Asko Rantanen yleisönosastokirjoituksessaan "Nokialla leikkiä vakavilla asioilla" Aamulehdessä 30.5. puuttui aiheellisesti tähän vastuukysymykseen, kun hän kysyi: "Mikä on kirkkoherra Markku Koiviston ja saarnaajan Riku Rinteen vastuu puheistaan - vai onko sitä ollenkaan? Jos ja kun joku psyykkisesti herkkä ihminen saa mielenterveydellisiä ongelmia heidän julistuksensa seurauksena, niin kuka vastaa?".

Ihmismieltä ovat vuosituhansia kiehtoneet erilaiset ennustajat, tietäjät, selvännäkijät ja muut huijarit. He ovat saaneet puhua palturia joutumatta siitä vastuuseen, koska petetyt mieluummin nuolevat haavansa kuin paljastavat hyväuskoisuutensa.

Millä tavoin sitten kristinuskon saarnaajien puheet eroavat edellä kuvatunlaisten palturinpuhujien teksteistä? Vai eroavatko ollenkaan, sopii miettiä? Kuka on osoittanut, että elämämme ei lopu kuolemaan, kuka on todistanut, että tekojamme seuraa joku persoonallinen Jumala? Kuka on näyttänyt toteen rukoilun vaikutuksen kohtaloihimme, kuka on esitellyt elävän enkelin? Ei kukaan! Kaikki on ollut vain mielikuvituksen tuotetta, satua ja tarinaa.

Ongelma on siinä, että me ihmiset olemme kovin hyväuskoisia, meitä on helppo höynäyttää. Ja kun petos on suuri ja kun se periytyy vuosisatojen ja vuosituhansien takaa kuten uskontojen kohdalla on, ei sitä petokseksi ymmärretä kokeakaan. Ja sama petos vain jatkuu vuosisadasta toiseen - niin Nokialla kuin Teheranissakin.

Teuvo Kantola

Juha Seitz

WWW-sivuille iski sensuuri Kouvolassa

Tapaus Pahalahti

Samuli Pahalahti opiskelee Kouvolan seudun ammatillisessa oppimiskeskuksessa. Koulu tarjoaa oppilaille mahdollisuuden omien WWW-sivujen tekemiseen. Pahalahti laittoi sivustolleen mm. "Suomen kirkonpolttajat ry:n" (nimi on vitsi, kyse ei voi olla rekisteröidystä yhdistyksestä) ja Vapaa-ajattelijain liiton sivuihin osoittavat linkit. Nämä linkit käskettiin poistaa "loukkaavana materiaalina".

Pahalahti kysyi syytä, ja vastaus oli yksinkertainen: jos joku ei pidä sivuista, niin ne pitää poistaa. WWW-sivujen sisältöä koskevissa säännöissä asiasta ei ole mitään mainintaa, joten sivuja ilmeisesti "siivotaan" täysin mielivaltaisesti. Uskonnonvapaus ei kuulemma asiaan liity, kun vapaa-ajattelu ei ole uskonto. Miksiköhän perustuslain 11. pykälän otsikko on "Uskonnon ja omantunnon vapaus"?

Koulun webmaster poisti sivuston, myöhemmin se palautettiin ja asiassa yleisesti sekoiltiin. Lopputulos on tätä kirjoitettaessa se, että kaikkien oppilaiden WWW-sivut näkyvät vain koulun omilta koneilta. Joku on kirjoittanut Eduskunnan oikeusasiamiehelle, ja hän on soittanut koululle. Tarkoitus on tehdä ennakkopäätös koulujen tietoliikennesäännöistä, joissa määrätään mm. juuri kotisivujen sisällöstä.

Itse kirjoitin webmasterille, ja saamani vastauksen mukaan syy sivujen poistoon oli vain kirkonpolttajien linkki. Pahalahdelle oli kuitenkin nimenomaisesti kerrottu syynä olevan myös Vapaa-ajattelijain liiton linkki. Mahdollisesti joku on huomannut virheensä ja yrittää nyt kiemurrella irti unohtamalla osan totuudesta.

Pohdintaa

Vastuu WWW-sivujen sisällöstä on ylipäänsä vaikea kysymys. Onko palveluntarjoajalla velvollisuus seurata sivuja aktiivisesti? Vai pidetäänkö tätä vain teknisenä palveluna, samoin kuin postilaitosta, joka ei ole vastuussa kirjeiden laittomasta sisällöstä?

Koulun ei ole mikään pakko tarjota WWW-sivuille tilaa, vaan kyse on vapaaehtoisesta palvelusta. Koulu voi tietysti myös rajoittaa käyttöä vaikkapa vain opiskeluun liittyviin sivuihin. Aika usein kielletään myös "epäsiveellinen materiaali" ja teknisistä syistä isot kuvatiedostot tms. voidaan kieltää. Rajanveto on vaikeaa, tulisiko sallia linkki uusnatsien, eläinten vapautusrintaman tai Suomen kannabisyhdistyksen sivulle?

Lakimiehille esitän kaksi kysymystä. Mitä laki sanoo koulujen järjestyssäännöistä yms, minkä elinten ne pitää vahvistaa, voiko niistä valittaa ja saako kuka tahansa ne luettavakseen? Entä estääkö joku lainkohta koulua sallimasta linkkiä SDP:n sivulle kieltäen linkin Kokoomuksen sivulle tai sallimasta linkkiä kirkon sivulle kieltäen linkin vapaa-ajattelijoiden sivulle?

Ohjeita vastaisen varalle

Mitä tehdä, jos sinun sivusi kielletään tai jotain vaaditaan poistettavaksi? Tee sivustasi varmuuskopio tulevaisuutta varten. Tee myös aina uusitusta sivusta kopio. Kirjoita muistiinpanoja kaikista keskusteluista, joita käyt asiaan liittyen ja tallenna kaikki lähettämäsi ja saamasi sähköpostit. Ilmoita asiasta Vapaa-ajattelijain liitolle esimerkiksi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen webmaster@vapaa-ajattelijat.fi.

Yksittäinen linkki saattaa tuntua pieneltä asialta, mutta pikkuasioihin on syytä puuttua, jotta isompia sananvapauden rikkomuksia ei pääse tapahtumaan. Siellä missä uskonnoiksi kutsuttua taikauskon järjestäytynyttä muotoa saa esitellä, pitää olla oikeus kertoa myös järkiperäisestä vaihtoehdosta.

Jori Mäntysalo

Toiminta perheille

Uskonnottomien perheiden kerho ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle. Kiinnostusta oli kyllä kohtuullisesti, mutta homma ei nyt vaan pyörinyt. Syynä saattoi olla huono ilmoittelu, tai sitten ajankohta (ti 18-20) oli lapsiperheille hankala.

Jotakin olisi kyllä mukava tehdä yhdessä, mutta mitä? Mikä olisi teistä, vanhemmista, sellainen juttu mikä vetäisi?

Nyt toivoisinkin, että minuun otettaisiin yhteyttä, jos jollakulla on kiinnostusta toiminnan kehittämiseen, joko ideoina, tai sitten porukan vetäjänä. Yhteystiedot löytyvät etukannesta. Näillä näkymin toiminta loppuu, valitettavasti.

Laura Rintakoski

Ajatuksia Katekismuksesta

Katekismus tipahti postiluukusta. Hinta/laatu -suhdetta ei voi moittia, kirja kun on ihan ilmainen. Kirja on pieni ja sievä, mukavasti luettava ja siinä on kauniita kuvia. Onnittelen graafista suunnittelijaa onnistuneesta työstä.

Esipuhe alkaa: "Katekismuksen tarkoitus on sanoa lyhyesti ja selkeästi, mitä kristillinen usko on." Tässä tavoitteessa opus onnistuu kohtuullisesti, sikäli kuin kristillistä uskoa ylipäänsä on mahdollista ymmärrettävästi selittää. Vielä esipuheen mukaan "tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan". Tässä kirja ei allekirjoittaneen kohdalla onnistunut.

Opus alkaa kymmenellä käskyllä. Kuudes käsky on nimetty "Älä tee aviorikosta". Teksti on miedompaa kuin aiemmin lukemani: "Rakkaudesta ja vastuusta irrotettu seksuaalisuus orjuuttaa ihmistä", "Avioliiton lopullinen särkyminen voi johtaa avioeroon". Realismi on voittanut Raamatun tekstin, kun avioerotkin on huomattu mahdolliseksi. Käskyistä osa sopii toki nykypäiväänkin, vaikka henkilökohtaisesti en tarvitse pyhiä kirjoja ollakseni tappamatta tai varastamatta.

Seuraavana käsitellään uskontunnustus. Rehellisyyttä osoittaa kohta "Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi." Vielä vaikeampi tosin on selittää, mihin koko Jeesusta tarvitaan - jos Kaikkivaltias teki lain ja on itse tuomari, niin miksi hän armahtaa vain ne, jotka sattuvat uskomaan absurdiin tarinaan kuolleesta jumalasta? Tätä ei selitä tämäkään kirja.

Helvetillä pelottelua kuvittelin Katekismuksen sisältävän enemmänkin. Löysin kuitenkin vain yhden kohdan: "Iankaikkisesta kadotuksesta meidät pelastaa vain Kristuksen armo." Antti "kaikkipääsevättaivaaseen" Kylliäisen tapaus muistaen oletan, että 'kadotus' tarkoittaa edelleenkin ikuista kidutusta. Iankaikkisen elämän autuuttaa kirja kyllä muistaa selvittää useammallakin sivulla.

Isä meidän -rukousta selittäessään Katekismus ottaa vähän kantaa pahan olemukseen, mutta mitään teologista selitystä ei anneta: "Maailman köyhyys ja hätä saa meidät epäilemään Jumalan hyvyyttä.", "Emme osaa selittää, miksi Jumala on sallinut pahan syntyä ja miksi hän sietää sen mahtia." Selityksen sijaan kirja lausuu vain hurskaasti "Puutteenkin keskellä voimme uskoa..."

Vielä Katekismus selittää kastetta ja ehtoollista, Raamatun ja rukouksen merkitystä ja muuta sellaista. Rukousten osastolla on valmis malli niin aamu-, ilta- kuin ruokarukoukseenkin. Itse nukahdan loitsuittakin, ja ruuasta kiitän mieluummin kokkia kuin Jeesusta.

Jori Mäntysalo

Linkkivinkki: Katekismus löytyy myös seittiversiona.

Pieni unelma

Vietän mietteliästä iltaa. Elän ja olen terve. Kaapeissa on ruokaa. Asuntoni on hyvä. Villatakkeja ja -huopiakin on, jos kaipaan lisälämmikettä. Yksinäisyys ei vaivaa tällä hetkellä. Sulhaseni vietti kanssani osan päivästä ja muitakin ihmisiä olen päivän mittaan tavannut.

Minulla on huomiselle päivälle eräs idea. Olen suomalainen, mutta en omista maata eikä sulhasenikaan omista maata. Menen huomenna katsomaan, löydänkö villiintyneen lumimarjapensaan eräästä paikasta. Jos löydän, otan verson juurineen. Sulhaseni kanssa istutan sen hänen äitinsä ja enonsa haudalle.

Jotkut istuttavat omenapuita. Minä haluaisin istuttaa lumimarjapensaan.

Mirjami Jussila

Kreationistit ja valon nopeus

Taivaalla loistavat tähdet Jumalan kunniaa. Eivät minulle, mutta monille muille kyllä. Tähdet ovat suunnattoman kaukana ja nyt näkemämme valo voi olla peräisin miljoonien vuosien takaa. Tämä on ongelma, jos sattuu uskomaan kuuden vuosituhannen ikäiseen maailmankaikkeuteen.

Ongelmaa ei tietysti ole, jos valon nopeus on joskus ollut kertaluokkia nykyistä suurempi. Barry Setterfield tutki valon nopeudesta 1600-luvulta alkaen tehtyjä mittauksia, ja julkaisi 1981 teorian vähenevästä valon nopeudesta.

Teoria

Valon nopeus on mitattu vuodesta 1675 eteenpäin useita kertoja. Aiemmat mittaukset sisälsivät enemmän virheitä, ja sopivasti tuloksia valikoiden ja tulkiten voi väittää valon nopeuden olleen aiemmin suurempi. Setterfield sovitti mittaustuloksiin eräänlaisen eksponentiaalisen ("korkoa korolle kasvavan") käyrän. Tämä ei vielä riittänyt, vaan lisäksi ilman perusteita Setterfield totesi, että 1960-luvulla nopeus on vakiintunut, joten uusilla mittauksilla teoriaa ei voi todistaa vääräksi. Edelleen Setterfield osoitti, ettei ymmärrä tilastotieteen perusteita väittämällä sovittamansa käyrän r²-arvoksi lähes yhtä, vaikka yksikään mittauspiste ei ollut pisteisiin sovitetulla käyrällä ja r²:n arvo 1.0 tarkoittaa jokaisen pisteen olevan käyrällä.

Teoriaa kritisoitiin, kunhan ensin oli saatu nauru loppumaan. Setterfield vastasi kritiikkiin, mm. ylläolevan r²:n arvoksi annettiin peräti viisi eri lukua uusissa kirjoituksissa. Kreationistit olivat aluksi haltioissaan uudesta teoriasta, mutta lopulta 1988 Acts and Facts -lehdessä oli pakko julkaista artikkeli, jossa koko idea valon nopeuden vähenemisestä tyrmättiin. Loppulauseessa todettiin suunnilleen, että "luominen oli yliluonnollinen tapahtuma, jota ei voida koskaan selittää. Meidän täytyy vain uskoa, että Jumala loi valon matkalle." Silti edelleen saattaa joskus kreationisti turvautua tähänkin selitykseen joutuessaan ahtaalle, kun maailmankaikkeus näyttää liian vanhalta.

Mainittakoon vielä, että erään kreationistisen WWW-sivun mukaan pienikin muutos valon nopeudessa muuttaisi fysiikan perusteita, jolloin elämä ei olisi mahdollista. Siksi valon nopeuden juuri sopiva vakioarvo on selvä todiste maailmankaikkeuden älykkäästä Suunnittelijasta!

Sekalaisia selityksiä

Evankelis-luterilaisen kirkon opin mukaan luomiskertomus on täysin symbolinen. Tämä on muutenkin yleisin tulkinta, mutta sen ja 6000 vuoden ikäisen maailmankaikkeuden väliin jää monta muuta tulkintaa.

Adventtikirkon perusopinkappaleissa sanotaan "Luomisviikko ei koskenut sitä taivasta, jossa Jumala on asunut kautta ikuisuuden. Raamatun alkuluvuissa mainittu 'taivas' luultavasti viittaa maapalloa lähinnä oleviin planeettoihin ja tähtiin." Tämä on tietysti yksi tapa kiertää ongelma. Toinen on venyttää päivän käsitettä ja viitata Pietarin toisen kirjeen kohtaan "Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta - -" Jotkut taas kertovat, että "maailma" ja eläinkunta on luotu monta kertaa, mutta Raamattuun on kirjattu vain viimeinen luominen - tämähän "selittää" ikävät fossiililöydöksetkin.

Johtopäätöksiä

Lienee selvää, että mikään todiste ei saa kreationistia uskomaan vanhaan maailmankaikkeuteen ja evoluutioteoriaan - jos nimittäin Jumala on luonut valon "matkalle", niin Hän voi varmasti luoda vaikka vanhan näköisiä fossiileja niin halutessaan. Tämä vahva usko ei silti estä yrittämästä luonnontieteiden ja Raamatun yhteensovitusta, Setterfieldkin pohtii parhaillaan uutta teoriaa, jonka pitäisi selittää mm. punasiirtymä. Kreationismi on malliesimerkki siitä, miten vahvasti uskovat voivat tulkita kaiken omien ennakkokäsitystensä mukaan.

Jori Mäntysalo

Linkkivinkit: Kirjoituksen lähteenä oli Talk.origins -arkiston juttu The Decay of c-decay. Kreationisti Lambert Dolphin on koonnut listan asiaan liittyvistä seittisivuista. Kreationistilinkkejä löytyy mm. (kristitty) Mikko Nummelinin sivulta Luonnontieteet vs. kreationismi.

Järkevä ihminen

Nykypäivän ihminen on saanut ns. järkevän kasvatuksen, jossa tieto (yleensä) pohjautuu tieteellisesti todistettuihin seikkoihin.

Mutta järjen kylmä jää ei riitä. Mikä on myydyin (satu)kirja maailmassa? Raamattu. Mikä on se sivu, joka luetaan lehdistä ääneen? Noh, horoskoopit. Kyllä nyt jokainen tietää, ettei Raamattu voi olla totta sanasta sanaan ja että horoskoopit on kirjoitettu niin ympäripyöreästi että niistä vähintään puolet menee oikein, mutta silti niitä luetaan tai pidetään kirjahyllyssä.

Lohdutusta ja johdatusta, sitä niistä taidetaan hakea. Sekä horoskoopit että Raamattu edustavat jotain mitä kukaan ei voi järjellä käsittää (siitä taidamme olla samaa mieltä) ja siten jotain ihmistä suurempaa. Jos ei riitä omaa kanttia tehdä päätöksiä, niin mikäpä sen mukavampaa kuin lukea lehdestä, että tällä viikolla tulet tapaamaan sen oikean. Ehkä et tyrmääkään sitä, joka oksensi baaritiskillä syliisi. Ja ehkä vaikka ei sitä oikeaa sattuisi löytämään, voi lohduttautua sillä, että ehkä se oli se, joka hymyili kaupan kassalla, mutta ei tullut tehtyä aloitetta. Lohduttautua voi myös Raamatun lukemisella, sillä mikä olisi lohduttavampaa kuin tietää, että itse isä jumala uhrasi poikansa.

Tapakristittyä yleensä vain vaivaa laiskuus ja siitä johtuva huono omatunto; ei tullut luettua sitä Raamattua, vaan sen sijaan horoskooppeja. Joten olen ajatellut, että olisi hyvä keino säästää ihmisiä omantunnon vaivoista johtuvasta masennuksesta (ja siten myös valtion sosiaalimenoja) risteyttämällä horoskooppihuuhaa ja Raamatun säkeet. Silloinhan horoskoopit olisivat ikäänkuin Jumalan kirjoittamia, hallelujah! Ja horoskooppien kirjoittamisessa ei ole mikään ongelma käyttää tunnettuja, moneen kertaan käytettyjä latteuksia, sehän suorastaan luo aitouden tunnelmaa. Raamattua helposti pureskeltavassa, ihmistä lähellä olevassa muodossa!

Niina Kiviaho

Sananeliö

Pystysuoraan

1. Haukut ilman peetä
2. Ei kieroile
3. Laiskotteli
4. Kasveja
5. Rukoilijalla tai hiirellä

Vastausaika on päättynyt. Vastaus on luettavissa.