Tampereen Vapaa-ajattelijat ry
Uskonnon ja varsinkin uskonnottomuuden vapaus, sen kehittyminen ja soveltaminen on jatkuvasti eri muodoissaan esillä yhdistyksemme toiminnassa. Uskonnonvapauslakikomitea on jättänyt lopullisen mietintönsä. Tässä on jossain määrin otettu huomioon liittomme käsityksiä, jotka esitettiin kannanotossamme komitean välimietintöön. Hyvänä tätä mietintöä en kuitenkaan osaa pitää, koska sen mukainen lainsäädäntö edelleen turvaa valtakirkon etuoikeutetun aseman.
Yritimme keväällä ottaa selville, miten uskonnonvapautta sovelletaan päiväkodeissa. Lähetimme niihin kyselyn, jossa tiedusteltiin mm. uskonnottomien lasten lukumäärää hoitopaikassa ja heidän huomioon ottamistaan uskontoon liittyvissä erityistilanteissa. Tampereella tällaiseen kyselyyn vaaditaan tutkimuslupa, jota meille ei myönnetty. Nyt yritämme selvittää, millä keinoin voimme saada tietoja päiväkotien suhtautumisesta uskonnonvapauteen.
Koulujen elämänkatsomustiedon opettajien ja oppilaiden kanssa on jatkettu yhteistyötä. Kuluneenakin lukuvuonna oppilailla oli kirjoituskilpailu, jonka parhaita (meidän mielestämme) on palkittu. Tästä saavat taas lehtemme lukijatkin nautiskella. Lisäksi jäsenemme ovat esitelleet yhdistyksemme toimintaa.
Alkaneena kesänä palaamme vanhoihin perinteisiin uusissa muodoissa. Aikoinaanhan kesäretkemme Viikinsaareen järjestettiin kesäkuulla. Nyt palaamme tähän perinteeseen, retki järjestetään kesäkuun 30. päivä. Normaalistihan tapaamisessa on ollut mukana lähinnä Tampereen ja Nokian vapaa-ajattelijoita, tällä kertaa vieraiksemme tulee ainakin ryhmä Pohjois-Kymen vapaa-ajattelijoita.
Valtakunnallinen kesätapahtuma, vapaan ajatuksen päivät, vietetään tänä vuonna merellisissä maisemissa Kemissä.
Yhteenvetona ennuste alkavalle kesälle: odotettavissa vakavaa pohdintaa ja ahkeraa työskentelyä uskonnonvapauden puolesta sekä vaihtelevasti kepeämpiä tapahtumia vesien äärellä. Hyvää kesää.
Uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä ehdotetaan annettavaksi myös kokonaan uusi hautaustoimilaki. Lakiehdotus koskee ruumiin hautaamista ja tuhkaamista, tuhkan käsittelyä sekä hautausmaiden perustamista ja hoitamista, ym.
Lakiehdotuksen mukaan ev.lut. seurakunnat ovat velvolliset pitämään aluksikin kaikille avoimia yleisiä (tunnustuksellisia) hautausmaita, joilla eletään kirkkolain mukaan ja joilla mahdollisesti sallitaan ja vaaditaan aina ev.lut. vakaumuksen mukaiset toimitukset.
Lisäksi ev.lut. seurakunnat ovat velvolliset pitämään kaikille avoimia tunnustuksettomia hauta-alueita, joilla on erityislupa pitää muunkinlaisia hautaustoimituksia, ja joilla niilläkin noudatetaan taustalla myös kirkkolakia. Hautausmaksut ovat molemman laatuisilla hautausmailla kaikille samat. Tunnustuksettomia hauta-alueita suunnitellaan alkuvaiheessa tehtäväksi koko maahan muutamia kymmeniä.
Hautaustoimilaki koskee myös muiden yhteisöjen, vapaa-ajattelijayhdistystenkin, pitämiä hautausmaita. Hautausmaiden pito tulee yleisesti vaativammaksi. Valvottua on hautausmaiden perustaminen, hautojen ja haudattujen rekisteröinti, hautojen hoito, muistomerkit, hautausmaan lakkauttaminen, ym. Hautausmaan pitäjä vastaa jatkossa, että hautausmaa ja haudat hoidetaan hyvin. Lääninhallitukset valvovat.
Krematoriot valvovat tuhkan sijoitusta. Tuhka pitää sijoittaa jonnekin pysyvästi. Tuhkan hävittäminen vaikkapa toisen omistamalle metsäalueelle on luvallista. Tuhkan valvonta on kirjoittajan mielestä tarpeetonta.
Hautaustoimi katsotaan yhteiskunnalliseksi tehtäväksi, josta hautausmaan pitäjät ovat oikeutetut saamaan rahallisen korvauksen valtiolta. Lakiehdotuksen perustelujen mukaan ev.lut. seurakunnat saavat hautaustoimen avustuksena yhteisövero-osuuden. Seurakunnat perustelevat oikeuttaan osuuteen hautaustoimen kuluilla. Osuus kattaa nykyisessä suhdannetilanteessa hautaustoimen kaikki kulut parin kolmin kertaisesti. Kenties ev.lut. seurakunnat aikovat periä tämän lisäksi omaisilta hautausmaksuja. Seurakunnat tekevät voitavansa saadakseen pitää hautaustoimen. Muut hautausmaiden pitäjät saavat valtiolta harkinnanvaraisen vuosittaisen avustuksen ja voivat periä omaisilta maksuja.
Laissa pitäisi määrätä, että hautaustoimi ei saa tuottaa hautausmaan pitäjälle voittoa kun huomioidaan avustukset, maksut ja kulut. Lääninhallituksen pitäisi valvoa hinnoittelua.
Lakiehdotuksen perustelut antavat viitettä siihen suuntaan, että valtion avustukset hautausmaiden pitäjille ja ev.lut. kirkon yhteisövero-osuus harkitaan lähiaikoina uudelleen.
Seurakunnan päätökseen hautaustointa koskevassa asiassa haetaan muutosta hallinto-oikeudelta. Tämä on tärkeä edistysaskel. Nykyisen lain mukaan muutosta haetaan tuomiokapitulilta, joka on täysin esteellinen ja puolueellinen ratkaisemaan uskonnottoman ja seurakunnan välisiä riitoja.
Vapaa-ajattelijat haluavat yleisesti tulla haudatuiksi ensisijaisesti paikallisten vapaa-ajattelijayhdistysten hautausmaihin ja kunnallisiin hautausmaihin, toissijaisesti ev.lut. seurakuntien pitämille tunnustuksettomille hauta-alueille ja viimesijaisesti tunnustuksellisiin hautausmaihin. Seurakuntien mailla ollaan ikäänkuin tohvelin alla ja sinne ei mielellään mennä.
Etäisenä tavoitteena on saada jokaiseen kuntaan sellainen yksi ja ainut hautausmaa, missä kaikki voisivat asioida oman vakaumuksensa mukaisesti kunniallisesti. Erilaisen vakaumuksen omaavat suvun jäsenet voisivat tulla haudatuiksi kunniallisesti samaan sukuhautaan. Hautaustoimilakiehdotus ei edistä tätä tavoitetta ollenkaan. Oikea ratkaisu olisi koko hautaustoimen siirtäminen kunnille.
Luin aamulla paikallislehdestä, että islamilaisten harjoittama muinaisten Buddha-patsaiden tuhoaminen on koitunut kansalle siunaukseksi. Allah on lehden mukaan lopettanut pitkään kestäneen kuivuuden ja palkinnut uskolliset seuraajansa virkistävillä sateilla.
Minulle tuli mieleen, että homma toimisi varmasti toisinkin päin. Esimerkiksi Suomeen voisi tuoda kesällä useampiakin Buddha-patsaita ettei täällä sataisi niin paljon. Olisi mukavampi lomailla jos olisi kuivempaa.
Patsaat kannattaisi luultavasti sijoittaa aivan Suomen ja Ruotsin rajan tuntumaan. Kun maanviljelijämme tarvitsevat sateita, viskataan patsaat väliaikaisesti Ruotsin puolelle. Kun sadetta on tullut riittävästi, otetaan ne sitten taas takaisin. Näin voimme ottaa huomioon sekä lomailijoiden että maanviljelijöiden edut.
Heräsin kerran aamulla ja lähdin ulos. Huomasin uuden kaupan se oli karkkikauppa. Sitten minä huomasin taivaalla sateenkaaren ja lähdin etsimään sen päätä. Olin jo kaukana kotoa ja olin jo nähnyt kaikenlaista. Sitten näin pienen tytön ja pyysin häntä mukaani.
Olimme kävelleet tuntikausia kunnes huomasin että olimme kävelleet ympyrää. Minua ei haitannut yhtään että en löytänyt sateenkaaren päätä koska olin löytänyt hyvän ystävän ja sitten menimme ostamaan karkkia. Loppu.
![[Japanissa BKT on korkealla, mutta ihmiset voivat huonosti!]](erkki11-1.gif)
![[Yhdysvalloissa usko jumaliin on vahva, mutta ihmiset ovat aivan sekaisin!]](erkki11-2.gif)
![[Suomessa on kaikki hyvin. Kohta meillä on 13 digitaalista kanavaa, joilla saadaan ihmisistä onnellisia zombieita!!]](erkki11-3.gif)
Uskonnonvapauskomitea
on antanut opetusministeriölle
ehdotuksen uudeksi uskonnonvapauslaiksi.
Lakiehdotus tarkoittaa turvata
perustuslain 11 §:n
mukaisen uskontojen harjoittamisen ja uskonnottomuuden. Ehdotus on
valitettavasti pappisvetoinen. Siinä ei ehdoteta valtion ja kirkon
erottamista toisistaan. Siinä ei myöskään ehdoteta kirkon
yhteisövero-osuuden poistamista. Uskonnon opetus kouluissa jatkuu,
tosin muuttuneena. Hautaustointa ei kunnallisteta. Esillä oleva
lainsäädäntötoimi on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.
Uskonnonvapauslakiehdotuksessa määritellään uskonnollisiksi yhdyskunniksi ev.lut. kirkko, ortodoksinen kirkkokunta ja kaikki noin 50 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.
Uskonnollisesta yhdyskunnasta erotaan jatkossakin ilmoittamalla siitä
maistraatille tai sille yhdyskunnalle, josta erotaan. Eroilmoituksen
voi ehdotuksen mukaan tehdä myös postitse, sähköisesti tai valtuutetun
asiamiehen avulla. Jatkossa on näin mahdollista kerätä työpaikalla
nippu valtakirjoja asiamiehelle, joka sitten tekee eroilmoituksen.
Eroaminen tapahtuu silloin kun eroilmoitus on tehty tai saapunut
maistraattiin tai yhdyskunnalle. Katumuskuukausi ehdotetaan poistettavaksi.
Jos joku eroaa vuoden viimeisenä virastopäivänä, niin hän vapautuu seuraavan
vuoden kirkollisverosta. Kirkostaeroamiskampanja pitää lain voimaan tultua
järjestää joulukuussa eikä enää marraskuussa.
15-17 -vuotias voi erota kirkosta huoltajan luvalla. Ripariliikenne ei edellytä enää vanhemman siirtymistä. 12-14 -vuotiaan voi huoltaja erottaa vain lapsen suostumuksella. Alle 12-vuotias ei välttämättä seuraa huoltajiaan heidän erotessaan kirkosta. Yhdyskuntaan kuuluvat vanhemmat voivat halutessaan ilmoittaa vastasyntyneen lapsensa lähinnä siihen yhdyskuntaan, johon he itse kuuluvat tai johon toinen heistä kuuluu. Jos vanhemmat ovat lapsesta eri mieltä, niin lapsi ei tule minkään yhdyskunnan jäseneksi. Yleistavoitteena on perheen vakaumuksellinen yhdenmukaisuus ja lapsen vakaumuksellisen aseman pysyvyys.
Koulutoimen alalla on tärkeä muutos oikeaan suuntaan se, että yhdyskuntaan kuulumattomat oppilaat jäävät ehdotuksen mukaan uskonnon opetuksesta pois, elleivät huoltajat nimenomaan ilmoita heitä sinne. Huoltajien pelkkä passiivisuus johtaa oppilaan jäämiseen pois. Nykyisen lain mukaan uskonnottomat oppilaat joutuvat uskonnon opetukseen, elleivät huoltajat nimenomaan ilmoita, että oppilas ei tule sinne.
Toinen
tärkeä muutos koulutoimessa on se, että ehdotettu uskonnon opetus
ei ole tunnustuksellista eikä se ole uskonnon harjoittamista. Näin opetus
ei saa sisältää mitään hartaudellista, ei jumalanpalvelua, rukoilua eikä
virrenveisuuta tai muuta sellaista. Rajoitus koskee myös päivänavauksia
ja koulun juhlia. Ei siis suvivirttä enää. Yhdyskuntaan kuuluvalle
oppilaalle osallistuminen uskonnon opetukseen on pakollista. Jos koululain
ehdotettu muutos tulee voimaan, niin alkuvaiheessa pitää seurata, että
koulujen uskonnon opetus todella on tunnustuksetonta.
Uskonnon opettajan ei tarvitse jatkossa kuulua siihen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka oppia hän opettaa. Vapaa-ajattelijakin voi opettaa uskontoa.
Uskonnonvapauslakiehdotukseen sisältyy erillinen ehdotus hautaustoimilaiksi. Siitä eri kirjoitus.
Lakiehdotuksessa on laaja säännöstö rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien perustamisesta ja hallinnosta. Niitä hallinnoidaan pitkälti yhdistyslain mukaan.
Ev.lut. kirkko ja ortodoksinen kirkkokunta säilyttävät etuoikeutetun asemansa suhteessa muihin rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin.
Ennalleen jäävät kirkollisverotus, yhteisövero-osuus, vala/vakuutus, rukouspäivän julistus, huvikiellot, jumalanpilkka, kunnallisten päiväkotien uskontokasvatus, kirkkolaki ja muut.
Lait tulevat voimaan joskus vuonna 2002.
Edesmenneen jäsenemme Matti Tulosen yhdistyksellemme testamenttaama omakotitalo Härmälässä on ollut melkoinen projekti. Pikkuhiljaa se alkaa olla voiton puolella, vaikka välillä onkin talkooväki tuntenut lievää epätoivoa.
Ensimmäiset talkoot pidettiin huhtikuun toisena viikonloppuna, jolloin pääasiassa tyhjensimme taloa selkeästi käyttökelvottomasta tavarasta, jota kertyikin lähestulkoon vaihtolavallinen. Seuraavana eli pitkänäperjantaina (13. päivä, kuten ystävälliset naapurimme huomauttivat) sitten leikimme palavamme helvetin tulessa. No, todellakin vain leikimme. Talon vieressä oleva roskalava oli syttynyt tuleen, ja poltti siinä palaessaan myös talon päädyn ulkolaudoituksen. Kaikki talkoilevat vapaa-ajattelijat (paitsi Sirkka joka ahkeroi kamarissa ja Eerika 3v joka nukkui siellä) olivat juuri silloin kahvitauolla keittiössä, josta on ikkunat vain kadun puolelle.
Ikkunasta huomasimmekin ihmisten huutavan kadulla talon palavan, jolloin uteliaina menimme ulos katsomaan kenenkä talo olisi tulessa. Yllätys, yllätys! Se olikin meidän. Palokunnallekin oli jo soitettu läheisestä kahvilasta ja neuvokas kadunmies sitten tyhjensi palavalle lavalle kahvilan ja naapuritalon jauhesammuttimet. Saavuttuaan palomiehet sammuttivat lavan. Loppupäivä menikin vielä silloin tällöin savuavaa lavaa vahtiessa ja kastellessa.
Pääsiäisen juhlapäivät sitten talkoiltiinkin normaaliin malliin. Talkoita onkin sittemmin pidetty viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Vihdosta ja viimein lähes kaikki tavara oli sitten ennen äitienpäivää järjestettynä kierrätys-, pihahuutokauppa-, toimistolle menevä- ja huutokauppakamarikasoihin.
Viimeksimainittu
huutokaupataan syksyllä
ja toimistolle menevät on varastoitu. Pihahuutokauppa pidettiin 20.5.
Huutokauppayleisöä ilmestyi pilvisestä säästä huolimatta pihan täydeltä.
Kaupattavan irtaimiston lisäksi oli myynnissä myös kahvia. Tohinassa
vierähtikin sitten koko päivä ja illalla olikin kassassa ihan mukava potti.
Myymättä jääneet haettiin kierrätyskeskukseen. Myös metalli, lasi, keräyspaperi ja -pahvi sekä ongelmajätteet ja lääkkeet toimitettiin vastaaviin keräyspisteisiin.
Talo on näillä näkymin ajateltu myydä, ja saaduilla rahoilla ostaa isompi toimisto. Houkutteleva ajatus olisikin pitää talo omassa käytössä, mutta ikävä kyllä olisi välittömästi edessä niin kalliit putki- kuin sähköremontitkin, sekä omakotitalon ylläpitokustannukset ja ainainen riski esim. öljylämmityskattilan rikkoutumisesta tms. Talo on myös n. 6 km päässä keskustasta, mikä luullakseni karsisi yllättävänkin paljon kävijöitä ja esim. opintopiiriin tulijoita.
Matti Tulosen testamentin turvin olisi yhdistyksellä mahdollisuus huolehtia myös uskonnottomasta hautausmaasta.
Varsinainen arkkuhautausmaa kylläkin taitaisi olla turhan hintava ja talkootyötä vaativa, mutta uurnahautausmaa tai uurnalehto olisivat mielestäni varteenotettavat vaihtoehdot. Näiden ero on uurnahautausmaan merkityt hautapaikat kivineen ja uurnalehto jossa siis ei ole jokaiselle erityisesti merkittyä hautapaikkaa, vaan tuhka sijoitetaan alueella ja vainajan nimi laitetaan esimerkiksi yhteiseen muistomerkkiin. Vapaa-ajattelijat tuskin uskovat mädäntyneen ruumiinsa joskus vielä nousevan ylös, joten arkkuhautaus ainakaan siinä mielessä tuskin on kenenkään viimeinen tahto.
Ensimmäisissä tapauksissa mielestäni tulisi uskonnolliset symbolit hautausmaalla kieltää, jottei se pian näyttäisi nimenomaan esim. muslimihautausmaalta tms. Jälkimmäisessä tapauksessa ei tarvitsisi miettiä hautapaikan hallinta-aikoja ja hoitovastuuta, mutta rahaa täytyisi sijoittaa kunnolliseen muistomerkkiin.
Lakipykälät ja muut elämää hankaloittavat asiat täytyykin vielä selvittää, mutta tuhkanhan saa sirotella maanomistajan luvalla, jolloin vapaa-ajattelijat voisivat antaa pääsääntöisesti kaikille luvan sijoittaa vainajan tuhka omistamalleen maa-alueelle. Mahdollisesti kuitenkin virallinen hauta-alue huomioidaan paremmin tulevaisuudessa kaavoituksessa ja muissa ongelmissa.
Laitetaan siis asia hautumaan ja katsastellaan sivusilmällä Tampereen lähistöltä sopivia alueita.
Erään trapetsitaitelijan tarina, jonka kuulin samaan sirkusseurueeseen kuuluneelta klovnilta, saa minut vieläkin miettimään ihmiskohtaloiden suurta julmuutta ja naurettavuutta, ja sitä vähäistä eroa, joka näiden kahden välillä usein vallitsee, tässä pimeässä ja tarkoituksettomalta vaikuttavassa maailmassa. Toisinaan tulen hyvin surulliseksi kun mietin, kuinka arvaamattomasti ja vailla sääliä kohtalo meitä heittelee, toisinaan hymyssä suin ajattelen, kuinka pieni ja mitätön hetki voi sinetöidä kaiken - koko loppuelämän. Ja kukapa sen olisi kertonut paremmin kuin klovni, hän, jonka tehtävänä on hauskuttaa, mutta joka todellisuudessa onkin ihmisistä surumielisin.
* * *
Näin hän kertoi:
Sirkus
oli tullut pikkukaupunkiin. Selvästikin koko tienoo heräsi
eloon sinä päivänä, jolloin mahtava näytös hämmästyttävine numeroineen ja
taitoa vaativine temppuineen oli tarkoitus järjestää: ilma suorastaan
kihisi malttamattomasta odotuksesta, ja pojanviikarit, jotka arvatenkin
julisteiden houkuttelemina olivat juosseet paikalle, yrittivät urkkia
aidan takaa, kun vielä teimme viime hetken valmisteluja illan ohjelmaa
varten. Jopa leijonat astelivat tavallista rauhattomammin häkeissään.
Iloisen puheensorinan täyttäessä harjoitukset jonglöörit, taikurit ja
tulennielijät esittelivät ylpeinä taitojaan ja salaa koettivat tehdä
vaikutuksen veljiinsä; käärmenainen säteili salaperäistä lumovoimaansa,
jota kaikki palvoivat, ja vahvin heistä, voimamies, olisi kevyesti
nostanut ilmaan jokaisen.
Vain trapetsitaiteilija vaikutti jotenkin poissaolevalta, mikä muiden mieliä hiukan askarruttikin, mutta joka nopeasti sivuutettiin olankohautuksin.
Koska sää oli jo kauan ollut tyyni ja pilvetön, sirkustirehtööri, välttääkseen teltan työlään pystyttämisen, oli vuokrannut kaupungin laidalta amfiteatterin sirkusta varten. Toden totta, ilma oli näytös-iltanakin moitteeton. Majesteettinen Linnunrata erottui selvästi taivaankannen halki vyöryvänä siltana, ja myöhäiskesän miellyttävä tuulenvire hiveli kasvoja aina välillä. Kulhomaisen teatterin ylimpien istuinrivien tuntumasta viritettiin paikan ylle vaijeri, jonka päällä oli tarkoitus suorittaa yksi ohjelman kohokohdista.
Kuten mainittu, trapetsitaiteilijamme oli vaipunut omiin aatoksiinsa. Hän käyskenteli ympäriinsä, venytteli, tähyili ylös, tarkisti vielä kerran vaijerin kireyden, mittaili käsissään aputankoa. Hän oli sonnustautunut esiintymisasuun, joka muistutti suuresti esi-isiensä aikoinaan käyttämiä perinteisiä sirkusvaatteita. Maineikkaan trapetsitaiteilijasuvun jälkeläisenä hän ei ollut perinyt ainoastaan ammattitaitoa vaan myös pukeutumistyylin, johon kuului mustat housut ja musta silkkipaita, sekä juhlallisena vivahteena värikkäin kudelmin koristellut liivit. Ja kohta hänkin olisi taas se tumma etäinen hahmo kaikkien yläpuolella, jonka tasapainottelua seurataan ihastellen ja henkeä pidellen.
Viimein sirkuksen ovet avautuivat. Suureksi jonoksi järjestäytynyt kaupungin väki toivotettiin tervetulleeksi kohtuullista maksua vastaan ulkoilmateatteriin, jossa harvoin ennen oli kuultu posetiivin soittoa. Kaikki oli nyt valmista tirehtöörin avauspuhetta varten. Ihmiset asettuivat istumaan näyttämön ympärille, ja kun viimeisetkin olivat löytäneet paikkansa, sammutettiin voimakkaat valonheittimet, jolloin pimeyden myötä tuli myös hiljaisuus yleisön joukkoon. Nyt jännitys tiivistyi käsin kosketeltavaksi.
Pukuhuoneessa ilmapiiri oli kiireinen mutta tottunut. Onnentoivotuksia, riikinkukon sulkia ja sädehtiviä helmiä. Trapetsitaiteilija siveli kasvoihinsa valkoisen maalikerroksen, silmäkuopat hän väritti mustiksi.
Myöhemmin taikuri kertoi ajatuksen, jonka tämä mustavalkokasvoinen mies oli silloin esittänyt, mikä valottaa hiukan trapetsitaiteilijan ajatuksia sinä iltana. Yhtäkkiä hän alkoi kuuleman mukaan puhua hetkestä, jolloin Jumala syntyi. Ajatus oli mielenkiintoinen: Eräänä yönä ihminen makasi selällään niityllä ja uppoutui katsomaan yllä levittäytyvää tähtitaivasta, ja suorastaan humaltui siitä loputtomasta levollisuudesta, joka siinä vallitsee. Ja tiedäthän, ihmisellä on tapana tehdä kaikki kaltaisekseen? Kesken mietinnön trapetsitaiteilija oli ikään kuin havahtunut todetakseen, että hänen vuoronsa oli tullut.
HYVÄT NAISET JA HERRAT! kuulutti tirehtööri kovaääniseen. - TULETTE NÄKEMÄÄN JOTAIN MITÄ ETTE OLE KOSKAAN ENNEN NÄHNEET. TULETTE KOKEMAAN, KUINKA VAARA KIETOO TEIDÄT PAULOIHINSA. VAIN TÄNÄ ILTANA, VAIN TEIDÄN KASVOJENNE EDESSÄ, TANSSII MIES KUOLEMAN YLLÄ! OLETTEKO VALMIINA? TOIVOTTAKAA TERVETULLEEKSI...{} Yleisö pauhasi kun kirkkaat valaisimet käännettiin ylöspäin. Oli vaikeaa, tuskin mahdotonta erottaa nuoraa vasten yötaivasta. Kevyin ja varovaisin askelin trapetsitaiteilija astui sen päälle ja aloitti henkeä salpaavan numeronsa. Milloin vain hän teki jotain uskaliasta, huoahti pikkukaupungin väki haltioissaan. "Kuin hän lentäisi" kuiskuttelivat he tämän tästä.
Esitys oli loistomenestys. Jännityksen kruunasi rummutus, joka huipentui vähän väliä symbaalien iskuun. Monen pitkän minuutin jälkeen tuli viimein aika poistua nuoralta ja kiittää yleisöä. Hän katsahti ylöspäin ja tasapainoili kohti vaijerin kiinnityskohtaa.
Silloin trapetsitaiteilijan askel lipesi. Hän lysähti koko painollaan nuoraan ja oli vähällä pudota, mutta iskeytyi sen sijaan jalkoväli edellä teräsvaijeriin. Ironista kyllä, yleisö antoi hänelle myrskyisät suosionosoitukset, luullen sen kuuluvan nuorallatanssijan esitykseen. Jokainen mies voi kuvitella, miten mieletöntä ja sanoinkuvaamatonta tuskaa hän mahtoi tuntea tuolla hetkellä. Kalpeaksi valahtaneena ja hien helmeillessä kasvoilla hänen onnistui mahtavien aplodien saattelemana jotenkuten hapuilla itsensä turvaan. Me muut tiesimme toki heti, että esitys oli päättynyt kurjasti. Olimme vastassa kun hän kompuroi alas nuoralta ja talutimme nujertuneen miesparan sirkuslaisten koppiin, minne hän lopulta pyörtyi.
* * *
Tarinan
päätös ei ole onnellinen. Eräänä päivänä trapetsitaiteilija
löydettiin kuolleena nuoran alapuolelta. Hän oli tippunut alas, mutta jäi
arvoitukseksi, oliko kyseessä itsemurha vai vahinko. Tämä tapahtui noin
pari viikkoa onnettomuuden jälkeen, eikä hän enää ehtinyt esiintyä yleisön
edessä. Hän jäi kuuluisan sirkussuvun viimeiseksi edustajaksi, maininta,
jonka saattoi löytää jo lääkärin muistiinpanokirjaa selailemalla. Kuten
klovni asian ilmaisi: "Tuntuu kuin hän olisi saanut iskun pisteeseen,
jossa elämä itsessään kulminoituu; toisaalta on maailman suurin nautinto,
toisaalta - maailman suurin kipu."
Tampereen Vapaa-ajattelijat ry toimii Tampereella. Hyvä niin, mutta voisimme toimia myös laajemmin, sekä Pirkanmaalla että mahdollisesti kauempanakin.
Lähikunnista
ainoastaan Nokialla on oma vapaa-ajattelijayhdistys.
Siksi Tampereen yhdistyksen tulisikin toimia koko Pirkanmaan ja osin
myös Satakunnan alueella. Ehdotankin, että ainakin elämänkatsomustiedon
opiskelijoiden kirjoituskilpailu ja erilaiset kyselyt ulotetaan Tampereen
kaupungin aluetta laajemmalle. Myös Pakanasanomia pitäisi jakaa Tamperetta
kauempanakin.
Ensiksi pitää koota lista paikallisista yhteyshenkilöistä ja kertoa heidän yhteystietonsa Pakanasanomien seuraavassa numerossa. Yhteyshenkilöitä luulisi löytyvän, 219 jäsenestämme Tampereella asuu 147 ja lopuista suurin osa on jakautunut lähikuntiin. Yhteyshenkilöille ja muillekin kiinnostuneille voidaan postittaa Pakanasanomia, kirkostaeroamislennäkkejä ja muuta materiaalia esimerkiksi kirjastoihin vietäväksi.
Erityisesti mainittakoon Pori ja Hämeenlinna, joissa kummassakaan ei ole vapaa-ajattelijain liiton jäsenyhdistystä. Meidän yhdistykseemme kuuluu 9 jäsentä Hämeenlinnasta ja sen naapurikunnista sekä 4 jäsentä Porin seudulta. Mahdollisesti myös muihin yhdistyksiin kuuluu jäseniä näiltä paikkakunnilta. Pidemmän tähtäimen tavoite on oma yhdistys, mutta tällä hetkellä ainakin paikalliset aktiivipakanat voisivat kokoontua tai vaikka tehdä yhteisen matkan opintokerhoon.
Pakanasanomien takakannessa on yleensä tietoa tulevista tapahtumista Tampereella, mutta mikään ei estä tekemästä kansilehdestä eri versioita eri paikkakuntia varten. Kun Pakanasanomat tehdään toimiston kopiokoneella, voi melko joustavasti tehdä kansilehtiä, joissa on tietoa paikallisista tapahtumista ja paikkakunnan yhteyshenkilön yhteystiedot.
Toimistomme kirjahyllyyn on ilmestynyt satunnaisuuden ja ennustettavuuden suhdetta pohtiva kirja nimeltään Sattuma ja kaaos. Kirja on melko mielenkiintoinen, kiitettävän lyhyt ja kielellisesti hyvä. Valitettavasti sinänsä mielenkiintoiset luvut eivät muodosta kovin yhtenäistä kokonaisuutta.
Vaikka
emme tiedä nopanheiton tulosta, niin tiedämme kuudensadan heiton
tuottavan käytännössä varmasti 70-130 kappaletta kutakin numeroa.
Tällä tavalla sattumasta päästään käsitteeseen tilastollinen varmuus.
Laskulaitkin voidaan esittää todennäköisyyksillä, joskus ei voi sanoa "Jos
A niin B", vaan "Jos A on tosi 60% todennäköisyydellä".
Ilmakehässä ei ole mitään mystistä. Tuulen suunta, lämpötila, kosteus ja muut tiedot tänään määräävät säätilan huomenna. Sääennustukset menevät silti joskus pieleen. Se ei ole meteorologien vika, vaan ilmakehä on kaoottinen järjestelmä.
Kaaos tarkoittaa yksinkertaisesti herkkää riippuvuutta alkutilasta. Sään ennustaminen kuukauden päähän edellyttäisi ilmakehän nykytilan tuntemista atomien tarkkuudella ja käsittämättömän tarkkaa laskentaa. Siksi siis lämpötila kuukauden kuluttua on meidän kannaltamme satunnainen, vaikka periaatteessa se on laskettavissa, ja käytännössäkin tiedämme sille tietyn vuodenajasta riippuvan vaihteluvälin.
Kirja yhdistää kaaoksen myös inhimilliseen maailmaan, esimerkkinä on talous. Mikäli talous on kaoottinen järjestelmä, on talouspolitiikka tuomittu epäonnistumaan, ja lamat ja nousukaudet seuraavat toisiaan kuin myrskyt ja tyvenet vaikka tietäisimmekin taloudessa vaikuttavat lait.
Kirja esittelee myös kvanttimekaniikkaa. Nykyisen tiedon mukaan maailma mikrotasolla on todella aidosti satunnainen, esimerkiksi uraaniydin hajoaa tai sitten ei hajoa täysin ennustamattomasti. Filosofisesti tämä on tärkeää, koska se estää täydellisen determinismin. Toisaalta kvanttimaailman satunnaisuuskaan ei selitä esimerkiksi ihmisen tietoisuutta tai vapaata tahtoa.
Kirjassa on varsin paljon kiinnostavia ajatuksia. Esimerkiksi kirjassa osoitetaan, että jopa kaukaisin elektroni maailmankaikkeuden reunalla vaikuttaa ihmisten kohtaloihin maan päällä! Kirja kertoo myös, miksi kuumasta ja kylmästä vedestä saadaan haaleaa vettä, mutta ei toisinpäin. Vielä kirja kertoo mitä tietokoneella voidaan laskea, miten informaatio oikeastaan määritellään ja miksi seksi ja geenien sekoittuminen auttaa elämän selviytymistä maailmankaikkeudessa.
Kirjoitusasu on kepeää, osin humorististakin: "Oletetaan, että on olemassa jatkuvaa informaatiota tuottava lähde (esimerkiksi puhuva poliitikko tai puhelimessa oleva anoppi, sillä informaatiolla ei tarvitse olla merkityksellistä sisältöä)." Kirja kertoo asian ohessa myös tiedemiehistä, jotka asiaa ovat tutkineet. Kirjassa ei kaunistella, Gödel oli kirjoittajan mukaan "pieni, kellertävä, laihtunut ja piti korvissaan puuvillatukkoja" ja myös itsensä tappaneista tiedemiehistä kerrotaan. Pääasiaksi tällaiset huomautukset eivät kirjassa nouse, kuten ei pidäkään.
Lukemisen arvoinen kirja.
Ateistina en voi kuin ihmetellä, miten monien ihmisten ja osittain jopa Suomen valtionkin elämään vaikuttaa uskonnon virtuaalitodellisuus. Jumalan olemassaolosta ei ole mitään näyttöä, mutta monet uskovat siihen kuin tosiasiaan. Jo yksistään se, että Jumalan sanotaan olevan kaikkiviisas ja oikeudenmukainen herättää ristiriitaisia ajatuksia. Kuinka kaikkivaltias voi sallia niin paljon pahaa, onnettomuuksia, kärsimystä, jopa uskoville?
Vanha
suomalainen sananlasku: "Luulo ei ole tiedon väärti" sopisi hyvin
uskovaisten pohdittavaksi kun he esittelevät ajatuksiaan evoluutio-opin
kumoamisesta ja poistamisesta koulujen opetusohjelmista sekä siirtymisestä
opettamaan luomisteoriaa. Mutta ei valtaosa Suomen uskovaisista ole
onneksi sentään luomisteorian kannalla vaan uskovat raamattuun vain
soveltuvin osin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien
kukkia, mutta uskonto pitäisi kouluissa muuttaa myös seurakuntaan
kuuluville vapaaehtoiseksi oppiaineeksi. Nykyaikana olisi kouluissa
järkevää lisätä vaikka liikunnan osuutta uskonnon kustannuksella.
Yhdistyksemme on lähettänyt Tampereen ja naapurikuntien (Nokia, Pirkkala, Lempäälä, Kangasala, Orivesi, Ruovesi, Kuru ja Ylöjärvi) päiväkoteihin ja osalle perhepäivähoitajista kyselyn uskonnottomien perheiden lasten huomioimisesta. Tampereen ja Ylöjärven osalta tutkimuslupa on vielä kesken, mutta ainakin muista kunnista odottelemme vastauksia kesäkuun aikana, joten yhteenveto valmistunee kesän aikana.
Kyselyssä tiedusteltiin uskonnottomien lasten määrää/osuutta hoidettavista lapsista, vanhempien mahdollisia yhteydenottoja syineen, jokapäiväisen toiminnan kristillisyyttä, uskonnottomien lasten huomioimista seurakuntien tilaisuuksiin osallistuttaessa, usein kristillisesti vietettävien juhlapyhien (joulu, pääsiäinen) vietossa, ruokarukouksissa, aamuhartauksissa ja satutuokioissa sekä muussa toiminnassa. Lisäksi kysyttiin lapsen vanhempien vakaumuksen huomioimista lapsen kysyessä esimerkiksi Jeesuksesta tai kuolemasta.
Yhteenveto julkaistaan seuraavassa Pakanasanomassa joten olisikin kiva kerätä samaan numeroon muitakin lapsiin liittyviä juttuja.
Joten kaikki lapselliset tai muuten vain kiinnostuneet, kynät sauhuamaan ja kirjoittamaan mielipiteitänne, kokemuksianne ja ajatuksianne uskonnottoman lapsen tilanteesta esim. päivähoidossa tai muuten tässä yhteiskunnassa joko nimimerkillä tai omalla nimellä. Kokemuksilla ei välttämättä tarkoiteta vain kauhujuttuja kuinka lapsi on peloteltu helvetillä vaan niin myönteisiä kuin kielteisiä kertomuksia.