Tampereen vapaa-ajattelijat ry
Lehtemme nimestä, varsinkin sen isolla kirjoitetusta osasta, tehdään varsin mielenkiintoisia, usein paikkansapitämättömiä johtopäätöksiä. Sanakirjamäärittelyhän (todennäköisesti kristittyjen tekemä) selittää pakanan tarkoittavan ei-kristittyä. Tämä on laaja käsite. Niinpä meidän yllemme on luvattu langettaa kaikkiin skandinaavisiin ja balttilaisiin jumaliin uskovien pakanoiden viha, mikäli tuleva logomme muistuttaa liiaksi Thorin vasamaa tai muiden mainittujen jumalien työkaluja. Raamattuun tukeutuvilla tulee helposti sellainen epäilys, että koska emme palvele kyseisen teoksen jumalaa, palvomme hänen vastustajaansa, josta on tarinoita samassa kirjassa.
Hiljakkoin meiltä kyseltiin tietoja Tampereen seudulla aktiivisesti toimivista saatananpalvojaryhmistä, jotka harjoittavat pedofiliaa ja rituaalimurhia. Jos yksioikoisesti pidetään Raamatun jumalaa palvelemattomia Raamatun saatanan palvojina, ollaan hyvin lähellä viime vuosituhannen noitavainoasenteita.
Jos lehtemme nimi luetaan kokonaisuudessaan: Tampereen Pakanasanomat - uskonnoton vaihtoehto, pitäisi selvitä, ettemme tosiaankaan tukeudu mihinkään uskontoihin, emme palvo jumalia emmekä saatanoita emmekä yritä selittää maailmaa tällaisten avulla. Nimi on huomiota herättävä, ja tarkoituksemme on, että se käsitettäisiin hieman leikkimielisesti. Sisältö ratkaiskoon sitten lehden hyvyyden.
Yhdistyksemme saamat testamenttilahjoitukset ovat nyt mahdollistaneet uuden toimiston hankkimisen. Syyskuun aikana muutamme samassa talossa vastapäiseen portaaseen ylimpään kerrokseen. Tilat ovat yli kaksinkertaiset nykyisiin verrattuna, niinpä meitä mahtuu sinne useampia tekemään töitä. Ensin on tietysti muuttotalkoita, mutta kunhan toimisto on saatu järjestykseen, siellä on entistä paremmat mahdollisuudet kokoontumisiin ja monipuolisempaan toimintaan.
Meidän Berkeleyssä sijaitsevalle Kalifornian Yliopiston kampukselle tuli ihmeitä, muttei taivaasta. Oppilaskunnan sivuharrastuksina on useampia uskonnollisia seuroja. Nyt viimeisellä lukukaudella ilmestyi myös vapaa-ajattelijaseura.
Kevättalvesta V-A seura sponsoroi puhujakseen Dan Barkerin, joka on Freedom from Religion Foundationin vakituinen luennoitsija, kirjailija ja laulujen säveltäjä. Barker oli tunnettu monivuotinen fundamentalisti protestantti pappi, josta on tullut viime aikoina ateisti!
Luentosali missä Barker puhui oli tukuttain täynnä, useampi sata henkilöä. Monet joutuivat seisomaan. Ennen kokousta eteisessä istui lattialla parikymmentä harrasta uskovaista Raamatut käsissä. He pelokkaina rukoilivat kun tämä anti-Kristus oli tullut Berkeleyyn. Olivat kauhun vallassa että nyt Paholainen oli tullut viekottelemaan perikatoon viattomat ylioppilaat ja muut kaupungin asukkaat.
Kolmasosa yleisöstä oli kovia kristillisiä, ketkä istuivat pitäen tiukasti kiinni Raamatuista syleissään.
Barker oli yhtä pätevä sekulaarinen "saarnaaja" kuin hän varmaan oli ollut pappina. Kertoi ettei ollut helppoa tulla ateistiksi. Oli 15-vuotiaasta ollut saarnaajana ja piti työstään. Mutta hänellä oli myös kyselevä mieli ja hän rupesi lukemaan kirjallisuutta mikä kylvi häneen epäilyn siemeniä. Hän koitti taistella vastaan näitä skeptillisiä ja tieteellisiä argumentteja. Mutta ei voinut mitään. Kriitillinen tutkimus jatkui ja vihdon viimein hän tuli päätokseen että tämä uskonto olikin myyttejä ja humpuukia.
Barker yritti vielä jatkaa papin virkaansa mutta viimein ei hänen omatunto sitä kestänyt. Ei voinut elää enää valhetta. Erosi kirkosta. Ajan mukaan rupesi ateistiluennoitsijaksi. On kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita. Ennen sävelsi virsiä, mutta nyt säveltää sekulaarisia lauluja. Hänellä on useampi CD. On ollut pappien kanssa useasti julkisissa väittelytilaisuuksissa ja hyvin pitänyt puoliansa.
Oli nautinnollinen ilta. Kun tuli kysymys- ja keskustelutunti, oli joitain vihamielisiä kysymyksiä dogmaatikoilta, keitä äitini aikoinaan sanoi "niiksi pimeiksi ihmisiksi". Barker ei huutanut eikä kerskaillut mutta rauhallisesti ja hyvällä huumorilla antoi vastauksensa.
Suuri osa raamattuprikaatista varmaan jyrkästi torjui Barkerin selostukset. Heidän mielestään ei voi olla kukaan kauheampi kuin kerettiläinen, kuka on joskus uskonut "totuutta" mutta on nyt sen hyljännyt. Mutta jos Barkerin argumentit saivat edes yhden näistä "pimeistä ihmisistä" vähäsenkin ajattelemaan tai epäilemään, ilta oli tuottoisa.
Harry Siitonen
Berkeley, Kalifornia, U.S.A
Prometheus-leirin maailmankatsomuspaneelissakin tuli taas oltua. Paneelista puhuminen tosin on liioittelua, bahá'í-uskova ei tullutkaan, joten paikalla oli minun lisäkseni vain nuori teologiaa opiskeleva tuleva pappi.
Kolme vakioaihetta tuli jälleen käsiteltyä: abortti, eutanasia ja suhtautuminen homoseksuaaleihin. Vastauksetkin olivat odotettuja: itse sallin abortin, tahdon mahdollisuuden aktiiviseen eutanasiaan ja haluan homoseksuaaleille tasavertaisen aseman; tuleva pappi sallisi abortin erikoistilanteissa, vain passiivisen eutanasian ja pitää homoseksuaalisuuden toteuttamista syntinä. Nämä aiheet ovat niin yleisiä, että paneeliin lähtijän kannattaa melkeinpä opetella muutama lause aiheista ulkoa.
Paneelissa kysyttiin myös evoluutiosta. Kanssapanelistini kertoi toki uskovansa, että maapallo on vanhempi kuin Raamatun ilmoittama 6000 vuotta, mutta väitti epämääräisesti ettei ihminen ole voinut syntyä sattumalta. Yritin selvittää hieman tarkemmin esittikö hän jonkinlaista ohjattua evoluutiota, mutta keskustelu aiheesta ei edennyt. Heitin myös kysymyksen sielun tulosta mukaan evoluution kuluessa, kysyin siis kasvattivatko apinat ensimmäisen ihmisen vai oliko jollain olennolla puolikas sielua. Selvää vastausta en tietenkään saanut.
Tuleva pappi hoiti hommansa mallikkaasti ja kertoi kirkkonsa kannan kysymyksiin. Yleisvaikutelmaksi ainakin minulle jäi vain toteamukset "Jumala on, joten..." ilman mitään yritystäkään perustella tätä.
Leiriläiset olivat innostuneita ja osa jatkoi keskustelua vielä pari tuntia kestäneen paneelin jälkeenkin. Ajattelu oli lähinnä terveen kriittistä, kristinuskon perustotuuksia eivät nämä nuoret purematta niele.
Linkkivinkki: Katso myös protun WWW-sivut.
Jorin veto: anna minulle satanen, niin pääset taivaaseen. Tosin en voi todistaa, että taivas on olemassa, saati että sata markkaasi sinulle paikan taivaasta takaa, mutta silti veto kannattaa. Kannattaa, koska onhan ikuinen onni taivaassa äärettömän paljon enemmän kuin vaivainen satasen seteli, joten olipa todennäköisyys taivaaseen pääsystä miten pieni vain, niin vedonlyönnin tuloksen odotusarvo on positiivinen.
Tuntuuko
järkevältä? Lähes näin päätteli matemaatikko Blaise Pascal
1600-luvulla: "Jos Jumala on olemassa, kannattaa uskoa häneen, jotta
pääsee taivaaseen; ellei Jumalaa ole, ei uskosta haittaakaan ole."
Tämä päätelmä tunnetaan nykyään nimellä Pascalin vaaka.
Kristityiltä voi ensiksi kysyä, mitä mieltä heidän Jumalansa on tällaisen järkeilyn perusteella uskovista. Yleensähän kristityt ihailevat nimenomaan sokeaa uskoa, ja viittaavat esimerkiksi Jeesuksen sanoihin "Antakaa lasten olla - - Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." (Matt. 19:14)
Pascalin vaaka lähtee yhden jumalan oletuksesta. Jos voi olla olemassa vain kristinuskon Jumala tai ei mitään jumalaa, niin veto pätee. Jos taas voi olla olemassa myös hindujen Brahma, niin kristitty kenties uskoo väärään jumalaan.
Mutta kannattaahan uskoa edes johonkin näistä jumalista, ainakaan ateisti ei voi voittaa? Itse asiassa jumalia voidaan keksiä mielivaltainen määrä. Erityisesti jokin jumala voi pelastaa ne, jotka eivät usko kristinuskon Jumalaan. Samalla tavoin jokaiselle mahdolliselle jumalalle voi keksiä "vastajumalan", ja tämä viimeistään riittää kumoamaan Pascalin vedon. Miksei voisi olla jumalaa, joka pelastaisi ateistit? Yhtä mahdoton sellaisen olemassaoloa on kumota kuin kristinuskon Jumalankin olemassaoloa.
Usko ei suinkaan aina ole ilmaista. Jotkut kuolevat uskonsodissa juuri nytkin, joku kenties kieltäytyy verensiirrosta uskontonsa vuoksi ja kuolee. Vähintäänkin rukoileminen vie aikaa, jonka voisi käyttää hyödyllisestikin. Jos tätä pidetään merkityksettömän pienenä maksuna verrattuna mahdolliseen hyötyyn, niin olemmekin palanneet Jorin vetoon. Tilinumeroni saa yhdistyksen toimistolta.
Linkkivinkki: Samantyyppinen juttu englanniksi on Jim Huberin Pascal Sucker's Bet.
![[Kristityt tuumivat, että jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen.] [Näin on!]](erkki12_1.gif)
![[Mutta entäpä jos tänne yhtäkkiä ilmestyisi vieraalta planeetalta olioita, joiden kehitys ja älykkyystaso ovat huimasti meikäläisten tasoa korkeammalle?]](erkki12_2.gif)
![[Silloin kristityille tulisi ongelmia: Tarkoittaisiko se sitä, että jumala on vähemmän älykäs? Tai että hänen valtapiirinsä ulottuu vain tellukseen?]](erkki12_3.gif)
![[Kuinka edes käännyttää humanoidi?]](erkki12_4.gif)
![[Tosin tutkijat ovat sitä mieltä, ettei elämän välttämättä tarvitse perustua orgaaniseen aineeseen, vaan se voisi myös esiintyä eräänlaisena energiakimppuina.]](erkki12_5.gif)
![[Ehkä kristityille ei sittenkään tulisi mitään ongelmia...] [Halleluja! Enkeli!]](erkki12_6.gif)
Käsikirjoitus Antti Järvi-Laturi, piirto Juha Seitz
Muistaminen on vaikeaa, varsinkin menneisyyden muistaminen, totesi Ahti Karjalainen aikoinaan. Kemin kesäpäivistä on jo kulunut kuukausi ja paljon on virrannut vettä Tammerkoskessa sen jälkeen. Kemiläiset olivat kuitenkin järjestäneet niin unohtumattoman tapahtuman, että alan rohkeasti muistella.
Lahtelaispakanat poimivat meidät bussiinsa todella epäkristilliseen vuorokaudenaikaan eli kello neljä kolmekymmentä lauantaiaamuna. Olin ollut äärifeministisessä saunaillassa, joka venähti samaiseen lauantaiaamuun noin kello kahteen, joten ilman vartionjohtaja Lauran päättäväisyyttä, suurta määrätietoisuutta ja partiopilliä en olisi matkalle suoriutunutkaan, vaan olisin nukkunut pommiin ja jäänyt paljosta paitsi. Bussimatka sujui miten kuten mutten välitä, ymmärrettävistä syistä, sitä juurikaan muistella.
Perillä piristyin oitis. Olimme meren rannalla ja vilvoittava, arktinen tuuli puhalsi. Pihalla vaelteli tuttuja ja tuntemattomia vapaa-ajattelijoita ja metsä näytti synkältä, lappalaiselta ja vaaralliselta. Ja ah! Sain nähdä unohtumattoman näyn! Tampereen Vapaa-ajattelijoiden epäkäytännölliseksi city-ihmiseksi luultu puheenjohtaja ja hänen elämäntoverinsa marssivat rohkeina ja ryhdikkäinä villinnäköiseen havumetsään ja ilmoittivat pystyttävänsä sinne teltan! (Niin he kyllä tekivät viime vuonnakin. Toim.huom) Me muut majoituimme mukaviin, villipetojenhyökkäyksetkestäviin puurakennuksiin ja menimme kahville, jonka jälkeen alkoikin jo virallinen ohjelma.
Kemin vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja avasi päivät ja kaupunginhallituksen edustaja toi kaupungin tervehdyksen sekä lahjoitti Kemin yhdistykselle tukisumman kiitokseksi ansiokkaasta toiminnasta. Oltaisiinpa kaikkialla yhtä edistyksellisiä! Tervetulopuheiden jälkeen otti liiton puheenjohtaja ohjat käsiinsä ja piti alustuksen jota seurasi, kuten odottaa saattoi, vilkas keskustelu josta ei, kuten myös odottaa saattoi, tahtonut loppua tulla. Tämä oli sikäli ikävää, että Kalifornialaiselle, amerikansuomalaiselle sielunveljellemme Harry Siitoselle jäi kovin vähän aikaa kertoa sikäläisestä tilanteesta uskonnottomien näkökulmasta. Uskovaisten jenkkien, kuten mormoonien ja "Jesus loves you" -evankelistojen kanssahan voi jokainen jutella vaikka päivittäin, jos siihen tuntee tarvetta. Ainakin täällä Tampereella heitä näet riittää kuin Vilkkilässä kissoja.
Päivillä keskusteltiin tärkeistä asioista. Liittomme puheenjohtaja kertoi uskonnonvapauslain uudistamisesta ja kiinnitti huomiotamme sen moniin ongelmallisiin kohtiin. Puuttumatta keskustelun yksityiskohtiin totean, että meiltä vapaa-ajattelijoilta, niin liiton johtohenkilöiltä kuin kaikkien paikallisyhdistysten johto- ja rivihenkilöiltä vaaditaan nyt erityisen suurta sitkeyttä ja rohkeutta sekä asioiden ja tilanteiden seuraamista, mikäli emme halua katsella passiivisena, kuinka asemaamme yhteiskunnassa entisestään heikennetään. Sitähän me emme halua. Me vapaa-ajattelijat olemme toistaiseksi vähemmistö, mutta laatu korvaa kyllä määrän. Keskustelutilaisuudessa aika tuntui loppuvan kesken. Kukaan ei nukahtanut saati ikävystynyt kuoliaaksi.
Astuin pihalle ja yllätyin iloisesti. Liittomme toimistonhoitaja ja Turun vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja (joka tuntuu antaneen lupauksen, ettei höpise turhia ennenkuin Suomen valtio ja kirkko ovat eroitetut toisistaan) kutsuivat minut kanssaan merille, veneretkelle. Ranta oli matalavetistä ja venettä piti työntää. Lopulta oltiin kaukana ulapalla, ja vaikka olen erittäin hyvä uimari, aloin valmistautua henkisesti mahdolliseen hukkumiskuolemaan. "No", filosofoin itsekseni, "elintestamentti on tehty, eikä minulla muuta omaisuutta olekaan". Silloin venheemme pysähtyi ja luulin että olimme ajaneet karille. Olimme arviolta kilometrin päässä rannasta. Liittomme toimistonhoitaja nousi ketterästi veneestä ja totesi: "Ei täällä olisi venettä tarvittu, kumisaappaat olisivat riittäneet". Hän alkoi työntää venettä ja surin sitä ettei rannalla ollut uskovaista yleisöä. Olisimme tarjonneet kauniin, samalla kertaa raamatullisen ja surrealistisen näyn: veneessä nuori, vakava mies ja minä kypsässä ikineitseellisessä kauneudessani sekä Vapaa-ajattelijain liiton toimistonhoitaja kävelemässä vetten päällä ja työntämässä hartaana venettä. Emme siis hukkuneet. Meressä ei ollut vettä. Elimeni ovat vielä minun.
Seuraavana päivänä Kemin vapaa-ajattelijat näyttivät meille kyntensä. Meidät vietiin kiertoajelulle, jollaista en ole ennen kokenut ja jollaista tulen tuskin enää kokemaan. Aluksi teimme mieliinpainuvan vierailun vapaa-ajattelijoiden hautausmaalle. Kemin vapaa-ajattelijat ja liiton puheenjohtaja laskivat kukkia fasismin vastustajien muistomerkille ja hiljennyimme kaikki hetkeksi. Kaikkialla näkyi hautakiviä joissa oli vapaa-ajattelijoiden liekkimalja. Siirryimme kemiläisten talkootyönä rakentamaan, tunnelmalliseen muistotilaisuusrakennukseen, jonka taulut ja tekstiilit saivat meidät entistä vakuuttuneimmiksi siitä, että poismenneet, luonnon kiertokulkuun siirtyneet läheiset voi hyvästellä kauniisti ja arvokkaasti ilman ristejä, pappeja ja muita hirveyksiä.
Matka jatkui. Seuraavaksi ihmeteltiin lohiportaita. Sieltä siirryttiin jalokivigalleriaan, jossa alaansa perehtynyt, innostava opas sai monet meistä päättämään, että näistäkin asioista otetaan vielä enemmän selvää. Kiehtova, jännittävä kokemus. Jäänmurtaja Sammolla meidät otettiin hienosti vastaan. Jokaista käteltiin ja jokainen tunsi itsensä tervetulleeksi ja tärkeäksi. Monilta myös tuntui putoavan muutama vuosikymmen harteilta ja välillä näytti siltä, että kolmivuotias Eerika-tyttönen oli meistä aikuisin. Jäänmurtajalla oli jännää. Kävimme vielä tuulivoimapuistossa ja pohdimme hetken energia- ja ympäristökysymyksiä ja totesimme jälleen, että kemiläiset ovat edistysmielistä ja ennakkoluulotonta väkeä.
Yhdeksäntoistavuotias jäsenemme Antti väitti, etten voisi kirjoittaa Kemin kesäpäivistä, koska minulle ei muka tapahtunut siellä mitään erikoista, paitsi veneretki vedettömälle merelle. Annan nyt Antille pähkinän purtavaksi: Kertoiko Liisa-täti kaiken, vai salaako hän mahdollisesti jotain, ja jos salaa, niin mitä?
Niin tai näin, Kemiin on päästävä toistekin, edes katsomaan, josko mereen olisi SIUNAANTUNUT vettä.
Ilta on hämärä. Alkaa vaativa soitto. Soittoniekat ja solisti, lipunmyyjät ja bisnesmiehet ja bisnesnaiset kehottavat: tanssi tanssi, tunne kiihotu, anna kaikkesi, enemmän kuin me. Anna enemmän, enemmän, lisää vain. Uhraudu. Sinä et tarvitse mitään. Tyttönainen, seuraa miehen ja tanssijoiden joukon liikkeitä, seuraa meidän rytmiämme, äänensävyjämme, säveliämme. Kuule, me soitamme, laulamme, mitä sinun tuntea. Suostuthan, suostu, suostu nyt. Ole kiltti tottele. Pitää osata käyttäytyä. Tämä on laki. Tämä on yleissivistystä. Tytön on saatava mies. On tanssittava, kun me käskemme. Me tiedämme, mikä ja kuka sinä olet. Olet meidän kustantajamme. Me tarvitsemme. Jos et tee, anna, palvele, emme pidä sinusta. Ja vaikka antaisitkin, me hylkäämme sinut.
Ihminen, sinä et ole mitään, et ole kukaan. Me tarvitsemme sinun antamistasi, emme sinua itseäsi.
Soitto, laulu ja ihmismuuri särkevät luut tomuksi. Verenmaku suussa nainen tanssii käskyn mukaan. Jalat kädet, koko ruumis liikkeessä. Kiihkon haju höyryää tanssivasta laumasta lattialta nousevan pölyn mukana katon liikkuvia värivaloja kohti.
Nainen on muuttunut eläväksi koneeksi, kunnes kilpailu vihloo hermoja. Eurodirektiivitanssi, Suomen ja globaalin käsikirjan mukainen tanssi ei häneltä enää onnistu. Kilpailupyramidin, hierarkiapyramidin alakerroksen elävä kivi irtoaa tanssitettavien laumasta.
Horjuvin polvin nainen haparoi ulos tanssiparketilta ympäröivään ihmismassaan. Hän on huomannut, ettei hän voikaan, ei ymmärrä pakkoa ja kilpailua. Hän ei osaa tanssia hierarkiatanssia, hän oksentaa verensekaista lientä asvaltille. Hengittää syvään. Ei mitään hätää. Hän on vapaa.
Pohjois-Kymen vapaa-ajattelijat olivat vierainamme 30. kesäkuuta, jolloin vietimme perinteistä Viikinsaarenpäiväämme.
Tällä kertaa aloittivat vieraamme kuitenkin hieman aiemmin syömällä keittoa Tulosen talolla. Alunperin meidän piti päästä laivaan leirintäalueen rannasta, mutta se ei onnistunutkaan. Niinpä ajelimme Laukontorille ja melkein kaikki meistä mahtuivat samaan laivaankin.
Saavuttuamme Viikinsaareen suunnistimme tutulle paikalle Lasiterassille. Ikävä kyllä ravintola oli buukannut samaan aikaan samaan tilaan kaksi ryhmää. Niinpä meillä oli käytössä vain puolet varatusta tilasta.
Eniten ikävyyksiä se aiheutti mainiolle esiintyjäryhmälle nimeltä Raivottaret, jonka laulelmia ja tansseja saimme ihailla. Liian pieni tila vaikeutti myös sujuvaa liikkumista eikä näin ollen keskustelusta muiden kuin lähimmän vieruskaverin kanssa tullut mitään.
Esityksen jälkeen saapuivat yhdistyksen tarjoamat kahvit ja tortut. Katselimme vielä hieman saarta ja palasimme alarantaan, jossa vielä hetken istuimme hieman väljemmän ravintolan tilossa ja keskustelimme niitä näitä ja hieman vapaa-ajattelustakin.
Kysymys: Miksi nuori mies kantaa laatikollista kirjoja tiistai-iltana kello puoli yksitoista? Vastaus: Hän ei usko Jumalaan.
Lähes puolen vuoden talkoorupeama on viimeinkin ohitse. Talo on viimeinkin tyhjä ja myyty. Huh huh.
12. elokuuta pidimme talossa näytön, jonne ilmestyikin väkeä enemmän kuin olimme odottaneet. Hyvä niin päin. Esitepaperit vain pääsivät pahan kerran loppumaan. Pääasia sentään hoitui. Talo tuli myytyä hintapyyntöä isommalla kasalla rahaa.
Mutta entä se kirjalaatikko? Osa irtaimistosta jätettiin vapaa-ajattelijoille, mutta vanhaan pieneen toimistoon ne eivät mahtuneet. Näin ne olivat vieläkin talossa. Kun talo myytiinkin niin ripeästi, eikä uuteen toimistohuoneistoon vielä voinut muuttaa, piti jäljellä olevat kirjat, toimistotarpeet ja huonekalut viedä jonnekin eli Antin vinttiin odottelemaan. Myöhäinen ajankohta johtui auton lainaamisesta ja kantajien kiireistä.
Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka hommaa hoitaessa onkin monta kertaa tullut kiroiltua, niin talon hyvästeleminen tuntui pikkasen haikealta.
Minulla on paha tapa lueskella lehdistä "päivän sanaa" ym. julistusta, ei niinkään harjoittaakseni hartautta Sanaa lukemalla, vaan koska ne antavat aivoille aihetta askarrella, siis suorastaan yllyttävät vastaväitteisiin. Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että näillä sana-palstoilla saa sanoa melkein mitä tahansa, eikä niitä sovi mennä arvostelemaan, voihan kyseessä olla jopa piispa, kai hän teologiansa osaa.
Pirkkalaisessa julkaistaan sana-palstaa. Sen jutut ovat joskus hyviä, varsinkin jos kirjoittajana on Arto Köykkä. Mutta sitten tulee muuta moskaa - jopa omat oppilaani ovat siihen sortuneet - ei ole mennyt oppi perille.
1.8.01 kesäteologi puhui rippileireistä ja vertasi hyvin omaperäisesti ihmiselämää ikäänkuin matkalla olemiseen! Lopussa huipennus, lainaus kirjailija J.H:lta: "Kuka minä olen ei ole aivan helppo kysymys. Jumala tietää kuka minä olen ja tuntee minut läpikotaisin, vaikka itse en tiedä enkä tunne." Siinä teille pakanat: teissä on jumala, joka tietää ja toimii teissä, vaikka ette tietäisi tästä olotilasta mitään. Jeesus ajoi ihmisistä pois pahoja henkiä. Miten pakana ajaa itsestään pois jumalan? Vaikeaa taitaa olla kun ei näy eikä tunnu missään! Jospa mitään ei olekaan!
* * *
Jo
tutuksi tullut piispamme lausui taas kuolemattomia sanoja (Aamulehti
12.8.01): "Rehellinen, nöyrä ja ihmisen perimmäisten kysymysten kanssa
kamppaileva ateismi on aidompi asenne kuin sellainen jumalusko, josta ei ole
mitään käytännön seurauksia."
Veljet: tämähän on suoraa puhetta, ja vielä piispan suusta! Mutta: jopa tutkimuksin on osoitettu, että kirkkoon kuuluu 54% ns. tapakristittyjä, jotka maksavat vain kirkollisveron ja jotka eivät koskaan osallistu kirkon toimintaan, eivät rukoile, eivät auta köyhiä. Miksi ei piispa sano näille suoraan, että erotkaa kirkosta, tämä ei ole teidän paikkanne, käytöksellänne pilaatte koko Herran seurakunnan. Mutta ei: raha kirkolle kelpaa, vaikka se olisi kuinka haisevaa.
Olisi piispa lopettanut sanomansa tähän, mutta ei. Meni pilaamaan kaiken hienosti sanomansa: "Ateismi on - näin väitän - yksi uskonnollisen uskon muoto". Halleluja ja amen! Nostan käteni ja huokailen syvään: olen äimän käkenä ja täysin sanaton. Koettakaa kestää.
Vastausaika loppui lokakuun lopussa. Voit tarkistaa oikean vastauksen.