Tampereen vapaa-ajattelijat ry
Viimeaikaisia uutisia lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että konservatiivisuus ja vanhoillisuus nostavat Suomessa päätään. Eduskunnassa käsittelyssä ollut keinohedelmöityslaki antoi selviä viitteitä arvojen koventumisesta. Toinen osoitus konservatiivisuudesta on edelleen jatkuva keskustelu parisuhdelain oikeutuksesta.
Kristinuskon valta on vähentynyt, mutta sen vaikutus yhteiskunnassa on edelleen vahva, koska sitä tukevat perinne ja lainsäädäntö. Jokaisen tulisikin pohtia mistä hänen maailmankuvansa on rakennettu. Usein ihminen kuvittelee omaavansa kristillisen maailmankuvan, vaikka todellisuudessa hän on täysin maallistunut ja toimii tieteellisen maailmankuvan mukaan. Oman maailmankuvan tutkailu ei ehkä ole kovin muodikasta, mutta kylläkin hyvin hedelmällistä. On huomattavasti mielekkäämpää tuntea itsensä, kuin mennä perinteen mukana.
Kristinuskon dominoivasta maailmasta eroon pääseminen ja sen muuttaminen vapautta ja tasa-arvoa kunnioittavaksi on kovan työn takana. Välillä työ tuntuu turhauttavalta, mutta voimia antaa idea vapaasta ja riippumattomasta ihmisestä.
Kirkollis- ja eduskuntavaalien läheisyys sai tälläkin kertaa monen kansanedustajaehdokkaan asettumaan ehdolle myös kirkollisvaaleihin. Tämä kenties siksi, että ehdokkaasta luotu mielikuva eduskuntavaalien äänestyshetkellä olisi mahdollisimman kristillinen ja perinteisiin arvoihin vetoava. Eduskuntavaalien läheisyys näkyi myös kirkollisvaalien mainoskampanjoissa, esimerkiksi Tampereella kirkollisiin virkoihin pääsee jo kahdenkymmenen äänen "vyöryllä", mutta tästä huolimatta useat ehdokkaat panostivat kampanjoihin merkittäviä rahasummia, puoluetunnusten mainoksissa näkymisestä huolehtien.
Vapaa-ajattelijat pyrkivät kuluvana keväänä ahdistelemaan kansanedustajaehdokkaita heidän henkilökohtaisten vakaumuksien tunnustamisen puolesta. Äänestäjien on syytä tietää, uskooko heidän ehdokkaansa yliluonnolliseen Jumalaan! Kansanedustajan henkilökohtainen usko on viime aikoina vaikuttanut äänestystuloksiin, esimerkiksi parisuhdelaki keräsi vastusta lähinnä henkilökohtaisten, kristinuskon pohjalta tulevien arvoristiriitojen johdosta.
Suomen sanotaan juuttuneen ihmisoikeus- ja suvaitsevaisuuskysymyksissä Euroopan häntäpäähän. Yksi selvä syy tähän on kristillisen arvomaailman vahvuus paitsi yhteiskunnassa, niin etenkin eduskunnassa. Luonnollisesti ei voi yleistää kristityn olevan suvaitsemattomampi kuin esimerkiksi vapaa-ajattelijan, mutta esimerkiksi mainittu parisuhdelainkäsittely tästä antoi vahvoja viitteitä.
Jokaisen äänestäjän oikeus on myös henkilökohtaisesti kysyä mieleiseltään ehdokkaalta suoraan hänen suhtautumistaan esimerkiksi valtion ja kirkon suhteeseen. Jokainen ääni on tärkeä, ja onkin erittäin todennäköistä että ehdokas vastaa esimerkiksi sähköpostitse lähettyyn kysymykseen.
Kamelin viides jalka sujahtaa neulansilmästä kuin tyhjää vain. Syynä on ilmiö, jonka nimeän tässä Tossunallahiksi. Siihen uskotaan ympäri maailmaa ja sen vakuutetaan olevan suuri valtias, mutta sen nimikin paljastaa sen olevan käyttäjiensä tossun alla.
Tossunallah on siihen uskovien mielestä ihana, sillä vaikka se on laatinut ankaria sääntöjä, ei niistä tarvitse välittää. Säännöt on luotu rikottaviksi. - Tossunallah antaa kaiken anteeksi, teki sitten mitä hyvänsä, kuinka ja kenelle tahansa, kunhan vain muistaa pyytää siltä anteeksi, vakuuttavat Tossunallah-fanit. Tossunallah on kuin sitä ei olisikaan, vaikka se siihen uskovien mielestä onkin koko ajan ja hallitsee kaikkea. Sitä ei näy eikä kuulu eikä se vastaa koskaan mitään rupattelee sille ummet ja lammet tai haistattelee pitkät vi… tarkoitan jutut. Siitä huolimatta se muka tietää tarkalleen, onko tekijä suorittamassa tekoa vai suorittaja tekemässä suoritusta vai kenties suorittaja tekemässä tekijän kanssa suoritusta.
Oli miten oli, kaikki on kuitenkin pahasta. Mutta ei hätää: Tossunallah kyllä antaa anteeksi, jos siltä vain muistaa pyytää anteeksi. Ja vaikka ei muistaisikaan pyytää, ei siitä mitään rangaistusta tule, sillä Tossunallahilla tuntuu olevan niin paljon kaikenlaista hommaa, että ei siinä pienet jutut muistu mieleen. Joku on joskus kehdannut väittää, että Tossunallah on suurta harhaa! Vastaukseksi on saatu, että eihän ajatuksiakaan näe.
- Ovatko ajatuksetkin sitten vain harhaa? kysyvät Tossunallah-fanit. Koska Tossunallah on näemmä vain ajatus, ei ole oikeastaan ihme, ettei se ole viime vuosisatoina tehnyt ihmeitä. Tossunallah on tehnyt viimeksi ihmeitä siitä kertovan satukirjan mukaan aikana, jolloin moni Jeesus-niminen olisi pyörtynyt ällistyksestä, jos olisi nähnyt Simo-taikurin esityksen.
Toisaalta ihmeellisiä on sattunut Grimmin veljesten kirjoittamissa tarinoissakin, mutta jostain syystä kukaan ei ole ottanut niitä todesta. Onkohan ne kirjoitettu väärällä tyylillä? Mahtoi veljeksiä potuttaa. Itsekin pyysin eräänä lauantaipäivänä - ihan vain kokeeksi - Tossunallahilta lottovoittoa. Sillä kertaa potissa oli peräti neljä miljoonaa euroa, jolla olisin ostanut helposti unelmieni mopedin. Ei tullut voittoa ei. En edes sijoittamiani rahoja saanut takaisin. Jos Tossunallah on olemassa, se ei joko kuunnellut tai ei välittänyt. Ja sitä väitetään vielä hyväksi! Toisaalta on hyvä, kun ei sentään pykännyt rangaistusta mokomasta pyynnöstä, mikä tosin sekin olisi ollut olemattomalta ihme.
Tossunallahin kannattajat väittävät, että se rakastaa erityisesti sitä, jota se koettelee. Jos Tossunallah on olemassa, minua se on rakastellut ihan riittävästi, joten suuntautuisi vaihteeksi siihen oikeasti uskoviin. Olen nimittäin havainnut, että Tossunallahin nimeen vannovat juuri sellaiset, joilla olisi yltäkylläisyyttä vaikka muille jakaa. He eivät kuitenkaan jaa, sillä he ottavat mieluummin ryypyn kamelinsa viidennellekin jalalle, jota ei sitäkään siis ole, minkä vuoksi se mahtuu vaivatta neulansilmästä.
Toisaalta Tossunallah tuntuu antavan anteeksi kaiken. Myös rikkauden, kunhan vain muistaa pyytää sitä anteeksi.
piirros: Juha Seitz
1. Väitän että 14-15 vuotias ei käy rippukoulua saadakseen uskonnollista tai elämänkatsomuksellista tietoa, vaan sen vuoksi kun kaikki muutkin sinne menevät ja rippilahjaksi saa paljon rahaa. Ja kenties sitten joskus saa mennä kirkossa naimisiin ja tulee haudatuksi pyhään maahan, eikä sinne kommunistien puolelle niinkun isäni sanoo.
Omalla kohdalla nämä rippileirit ja muut sessiot aiheuttivat korvia polttavaa mielipahaa kun en päässytkään rippileirille, vaan minut passitettiin parinviikon päivärippikouluun. Mikä (perkeleellinen) vääryys! Minulle jopa naureskeltiin pilkallisesti kun kerroin meneväni päiväriparille kesälomalla. Tuli siinä mietittyä yhden jos toisenkin kerran että mistä minua rangaistaan, kun moista päänaukomista sai kuulla. Ja minkä ihmeen takia kaikki halailivat leirien jälkeen toisiaan jatkuvasti? Minulle ei halailua opetettu päiväriparilla ja siitäkin sain moitteet kun en osannut oikein halata. Onko tämä joku kirkon pyhä sakramentti että kuinka halata oikein?
2. Ottaessani ensiaskeleita pienenä koululaisena kaikki tarinat Jeesuksesta ja ristiinnaulitsemisesta saivat minut näkemään painajaisia hahmosta joka jahtaa minua pitkin kolkkoja kirkon käytäviä, silmät palaen millon minkäkin värisenä. Mietin vaan että mitenkähän 7-vuotiaan tosiaan odotetaan selvittävän päässään kaikki nämä "naulat ranteista läpi"-jutut? Opettaja ei yleensä minun kouluaikanani tehnyt muuta kuin käski lukea läksyt, sitten katseltiin videolta jotain uskonnollisia draamoja kuinka Jeesusta niin kiusattiin ja .. no kaikkihan me tiedämme miten sille lopulta kävi.
Nämä kummitusjutut saivat minut pelkäämään kirkkoja kuin ruttoa. Ja muistan senkin illan kun äitini lohdutti minua ja sanoi että Jeesuksella on nyt hyvä olla taivaassa, eikä siihen enää satu. Minä kun tietysti mietin sitä kipua kun ripustetaan puuhun kuin riistaeläin.
3. Ihmisiä pelotellaan jo lapsesta alkaen asioilla kuten "et pääse kirkossa naimisiin jos et käy rippikoulua ja sinut haudataan siunaamattomaan maahan". Onko tämä reilua? Ja uskonnollisen tai minkä tahansa kasvatuksen nimissä: onko tämä edes järkevää? Jos ei kirkolla ole tavallisen ihmisen elämässä muuta tekemistä kuin ensin ropsauttaa vettä päähän, sitten juotattaa pahaa viiniä ja syötättää jauhoköntti, sekä ropsauttaa hiekat perään, niin samapa tuosta on erota.
Yritän edelleen päästä eroon siitä pelosta että yksinäinen hautakiveni lojuu kaatuneena jossain hautausmaan parkkipaikan takana. Koska tämän se uskonnonopetus peruskoulun alaluokilla teetti: pelkään pimeää ja kylmää, pelkään jääväni lopulta yksin ja pelkään että minut kärrätään hautaan kirkonkirous niskassani.
Heti vuodenalusta käyn eroamassa kirkosta. Pitäkää pitkät saarnanne, pitäkää tarinanne Jeesuksen vertavaluvista käsistä. I'm outta here!
Mitä sinä ajattelet maailmasta ja sen synnystä? Vapaa-ajattelijoilla vastaus on usein selvä, mutta kuinka moni on miettinyt miten ajatusmalli on syntynyt ja milloin; oletko itse todella miettinyt omaa vakaumustasi, onko se opetettu vai itse valittu harkinnan jälkeen? Oletko myöskään miettinyt miten uskonnoton taustasi ja sen syntymistapa vaikuttaa nykyiseen toimintaasi vapaa-ajattelijana?
Monille uskonnoton maailmankuva on vain tapa. Ei itse mietitty, ei koskaan ajateltu, vain kasvatuksessa imetty malli. Lapsuudessa opitut käyttäytymis- ja ajattelumallit ovat mukana aikuisuuteen asti usein itsestäänselvyyksinä. Käytän tällaisista vapaa-ajattelijoista termiä tapauskonnoton, koska sen voi hyvin rinnastaa tapakristittyihin.
Itsestään selvää on, että vanhemmilla ja kasvatuksella on suuri vaikutus lapsen maailmankuvan kannalta. Lapsena ei kyseenalaista vanhempien oppeja ja mahdolliset väärät kysymykset ja ajatukset kitketään tarvittaessa pois. Myös kaveripiiri, harrastukset ja aikakauden muoti-ilmiöt vaikuttavat nuorena paljon, haluanko tai uskallanko olla poikkeava muiden joukossa?
Suomessa kristillisten kirkkojen vaikutus on aiemmin ollut vahva, joten monet uskonnottomista ovat joutuneet puolustamaan ateismiaan vahvasti. Mutta heistä suuri osa on vain toistanut muille samoja selityksiä, joita heille itselleen on opetettu. Vahvoja, oikeita ja tieteellisiä perusteita uskontojen valheellisuutta tai kirkon oppeja vastaan osaa todellisuudessa varsin harva esittää.
Tapauskonnottomien lisäksi vapaa-ajattelijoissa on monia, jotka on lapsena kastettu ja he ovat olleet jollakin tavalla kristittyjä tai täysin maallistuneita. Kaikki eivät ole oppineet vanhemmiltaan, ystäviltään eikä mistään muualtakaan mitään elämänkatsomuksista, tieteistä tai kriittisestä ajattelusta. Joillakin heistä tulee henkinen muutosprosessi jossakin elämänvaiheessa ja he eroavat kirkosta koska eivät usko sen opetuksiin. Aikuisena maailmankatsomusten pohdinnan aloitus voi olla henkisesti hyvinkin raskasta ja muutos ei ole yleensä helppoa eikä kaikkien mieleen. On luonnollisesti henkilöitä, joilla kirkosta ero ja ateismi käy helposti ja nopeasti, mutta monilla se on monivuotinen ja joskus vaikea prosessi. Maailmankuvan lopullinen muodostuminen voi viedä vuosia itsenäistä ajattelua, se ei synny hetkessä ja epäilyksiä syntyy puoleen ja toiseen.
Joillakin tuntemillani henkilöillä on tullut henkilökohtaisten kriisien aikana äkillinen "tiedeusko", jota voidaan pitää lähinnä hätähuutona ongelmiin. Äkkimuutokset johtavat usein toiseen äärilaitaan ja suvaitsemattomuuteen, josta kristittyjäkin moititaan. Tällaisen henkilön tulisikin myöhemmin tarkastella maailmankuvaansa ja toimintaansa uudelleen kun ongelmat ovat selvinneet ja ajatus toimii jälleen selkeästi.
Olen valitettavasti huomannut, että ateisti voi olla yhtä sokea omille näkökannoilleen kuin kristitty omilleen. Molemmilla ne voivat olla ulkoa opittuja ilman pohdintaa niiden todenmukaisuudesta ja tällöin muulla tavalla ajattelevien ymmärtäminen ja suvaitsevaisuus helposti unohtuu.
Olen tavannut joitakin syntymästään asti uskonnottomia, joilla on käsittämätön tapa pitää uskovaisen tai normaalin maallistuneen perheen lasta, joka on kastettu, jotenkin huonompana. Vaikka he ovat myöhemmin eronneet kirkosta ja liittyneet vapaa-ajattelijoihin, niin heihin on jäänyt jokin tartunta, "mielen virus", ja he eivät ole "oikeita ateisteja". Aivan kuten "oikea stadilainen" on vasta kolmannessa sukupolvessa. Onneksi näin ajattelevia on vähän.
Ongelmana monilla tapauskonnottomilla on myös se, että he eivät useinkaan ymmärrä kuinka vaikea prosessi maailmankuvan muuttaminen ja kirkosta eroaminen voi olla. Mielestäni pitkän itsenäisen ajattelun ja monipuolisen pohdinnan kautta johonkin ratkaisuun päätyneet ovat älyllisesti rehellisempiä kuin ajattelematta asian omaksuneet, riippumatta siitä kumpi on päätynyt oikeaan lopputulokseen. Mitään ei saisi niellä pureskelematta; kriittisyyttä, kysymyksiä, vastauksia ja pohdintaa tarvitaan paljon.
Todella omaa ajattelua on harvoilla, kaikki aiemmin oppimamme asiat ovat vanhojen ajatusten uudelleen kierrättämistä eri muodoissa ja eri nimillä. Meille tavallisille ihmisille riittää että olemme todella miettineet eri vaihtoehtoja ja teemme ratkaisumme kestävin perustein ja mahdollisimman itsenäisesti. Olkoon vakaumuksesi mikä tahansa, mutta kunhan siihen on päädytty vakaan oman harkinnan ja pohdinnan jälkeen. Ateismi on realistinen, tieteellinen ja kaiken kattava maailmankuva. Mielestäni ainoa oikea jos asiaa todella miettii ja sitä myös kannattaa miettiä.
Ateismi on jumalauskon puuttumista.
Edelläolevat neljä sanaa ovat kattava ja täydellinen vastaus otsikon kysymykseen. Koska ateismi määritellään yleensä väärin, on tämä kirjoitus kuitenkin paljon pidempi.
Ateismi ei tarkoita kirkon- tai uskonnonvastaisuutta. Ateisti voi kannattaa valtion ja kirkon eroa ja kritisoida uskontoja, tai pitää kirkkoa tärkeänä kansakunnan moraalin kannalta, tai pitää asiaa yhdentekevänä. Kirjoitukseni kannalta olennaista ei ole se paljonko erityyppisiä ateisteja on, vaan se mitä termi 'ateismi' tarkoittaa.
Monet tuntemani ateistit kertovat noudattavansa humanistista etiikkaa, mutta ateistin määritelmän kannalta asia on epäolennainen. Epärehellinen ateisti voi vaikka perustaa uskonnon huijatakseen ihmisiltä rahaa. Ateisti voi olla kommunisti, tai olla olematta. Ateismi itsessään ei ole levitettävä aate, järjestäytynyt vapaa-ajattelijaliike sellainen on.
Ateismi tarkoittaa vain uskon puutetta jumaliin. Ateisti voi uskoa horoskooppeihin tai ufoihin. Uskontokin voi olla ateistinen, koska esimerkiksi sielunvaelluksen voidaan kuvitella tapahtuvan ilman ohjaavia jumalia. Sen sijaan pelkkä ateismi ei tietysti ole mikään uskonto.
Ateismi on järjellä perusteltavissa. Joku voi silti olla ateisti tunteenomaisin syin, vaikka huomattuaan jonkun papin tai pastorin epärehelliseksi tai petyttyään jonkin uskontokunnan toimintaan. Jotkut ovat saaneet alkusysäyksen kohti ateismia tällaisesta tapahtumasta ja myöhemmin sisäistäneet myös ateismin järkiperäiset perustelut.
Vasta kun ateismin käsite on puhdistettu ylimääräisestä painolastista, päästään puhumaan siitä mitä ateismi oikeasti on. Vasta sitten voidaan puhua siitä millaisia ateistit yleensä ovat tai eivät ole.
Monet sanakirjat määrittelevät virheellisesti ateistin olevan jumalankieltäjä. Määritelmä edellyttää, että ateistille on ensin kerrottu jumalasta, jonka hän sitten kieltää. Ateisti ei /kiellä jumalaa/, häneltä /puuttuu jumalausko/, ja usko jumalaan voi puuttua ellei kukaan ole vielä jumalasta kertonut. Ei kukaan ateisti ole kuullut kaikista nykyisten ja entisen uskontojen jumalista ja niitä jokaista erikseen kieltänyt. Sitäpaitsi kristittykin on jumalienkieltäjä, kun ei usko Brahmaan tai Zeukseen.
'Jumalankieltäjä' ottaa jo terminä kantaa kysymykseen jumalien olemassaolosta. Onhan kieltämisen vastakohta myöntäminen, ja tästä saadaankin taustalle ajatus siitä, että ateisti kieltää ilmiselvän tosiasian. Vielä 'jumalankieltäjä' ikäänkuin esittää kysymyksen "onko kristitty vai ateisti oikeassa?", kun taas 'jumalienkieltäjä' olisi jo parempi sana ja johtaisi kysymykseen "onko jonkin uskonnon jumala olemassa?".
Ateistilta puuttuu jumalausko kuten terveeltä puuttuu sairaus. Sairauden puute voi johtua siitä ettei ole vielä sairastunut tai siitä että sairaus on parantunut. Ellei sairaita olisi, ei tietysti tarvittaisi sanaa terve, eikä sanaa ateisti tarvittaisi ellei olisi jumaliin uskovia.
Järkevästi sanaa 'jumalankieltäjä' voidaan käyttää, kun osoitetaan kaikkivaltiaan käsite loogisesti ristiriitaiseksi, tai kun maailmassa esiintyvää pahaa käytetään kumoamaan kaikkivaltiaan ja kaikkihyvän jumalan olemassaolo. Mutta tämä ei tarkoita että kaikenlaisten kuviteltujen jumaluuksien olemassaolemattomuus voitaisiin todistaa, eihän jumalan esimerkiksi tarvitse olla kaikkihyvä.
Joskus /ateismi sanana/ pyritään leimaamaan "kovaksi" tai jotenkin jyrkäksi kannaksi. Tämän vaikutuksesta käy esimerkiksi entisen papin Jorma Hietamäen sanoma "No, ateisti on huono termi, huono sana, koska se on niin leimaava. Mä en pidä ateisti-sanasta." Kuitenkin Hietamäki vastasi, kun kysyttiin onko hän ateisti: "No, perinteisen määritelmän mukaan kai voi sanoa että mä sitä oon."
Tässä yhteydessä otetaan joskus esille termi agnostikko, ja sanotaan suunnilleen ateistin olevan kirkonvastainen kiihkoilija ja agnostikon taas suvaitsevainen jumalaan uskomaton mutta siitä melua pitämätön ihminen. Ehkä jotkut käyttävät itsestään agnostikon nimitystä juuri tästä syystä. Käsitys on tietenkin väärä, ateismi ei määritelmän mukaan tarkoita mitään erityistä kiihkeyttä.
Agnostisismi on käsitys, jonka mukaan jumalista ei saada tietoa, ei siis tiedetä onko jumalia ja jos on niin ei tiedetä millaisia on. Agnostisismi käsittelee asiaa eri kannalta kuin ateismi/teismi -jako, eikä ole kolmas vaihtoehto niiden välillä. Teistinen agnostikko uskoo että jumala on, mutta ettei jumalan luonteesta saa varmuutta. Ateistinen agnostikko sanoo ettei jumalaan usko, mutta ettei asiaa voi todistaa kumpaankaan suuntaan.
Suomalainen yhteiskunta maallistuu kiihtyvää tahtia. Maallistuminen on luonnollinen seuraus yhtenäiskulttuurin mureneminen ja sitä ylläpitäneiden instituutioiden vallan vähenemisestä. Mutta mitä on tapahtunut ihmisten mielessä, jotta he ovat pystyneet repäisemään itsensä irti yhtenäiskulttuurista? Vastaus on kaikessa yksinkertaisuudessa: itsenäistyminen.
Yhtenäiskulttuurissa ihmisten käyttäytyminen oli tarkasti säädeltyä ja normitettua. Ruodusta ei saanut poiketa, koska vallanpitäjät, kuten kirkko kokivat sen uhaksi ja poikkeamasta seurasi aina rangaistus. Ihmisten elämän määritti uskonto ja uskonnosta nousevat kyseenalaistamattomat normit. Kirkolla oli yhtenäiskulttuurin aikana kuvitelma, että sillä on paras tieto ja vieläpä oikeus päättää, miten ihmisten tuli elää elämänsä. Tämä paternalismiksi kutsuttu ideologia lähtee ajatuksesta, että aikuiset ihmiset ovat kuin lapsia ja heitä pitää varjella heiltä itseltään. Ihmisestä pyrittiin hävittämään kaikki oma tahto. Yhtenäiskulttuurin ihmisihanne oli epäitsenäinen ihminen, jonka toivottiin sokeasti ja kyselemättä tottelevan kaikkia "ylhäältä" tulleita normeja ja sääntöjä
Yhtenäiskulttuurissa erilaisuutta ei siedetty, ihminen ei saanut olla säädetyistä normeista poikkeava. Yhtenäiskulttuurille onkin tyypillistä, että se sortaa niitä kansan ryhmiä, jotka muutenkin ovat yhteiskunnassa heikommassa asemassa, kuten naiset, seksuaaliset vähemmistöt, työväestö ja uskonnottomat. Näiden kansanryhmien ihmisoikeuksia on ollut mahdollista korjata vasta, kun yhtenäiskulttuuri murtui.
Vaikka yhtenäiskulttuurin murtuminen oli alkanut Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, oli Suomi vielä 1960-luvun alussa tiukan yhtenäinen ja staattinen maa. Lopullisen kuoliniskun yhtenäiskulttuurille antoi maaltamuutto, joka mahdollisti ihmisen irtautumisen vanhojen valtarakenteiden ja instituutioiden holhouksesta. Yhtenäiskulttuurin murtumiseen vaikuttivat myös monet muut tekijät kuin maaltamuutto. Pitääkin miettiä, mitkä tekijät saivat aikaan sen, että holhoukseen perustuva yhteiskunta ei enää kelvannut? Ihmiset selvästi halusivat käyttää omia aivojaan elämänsä rakentamiseen, eivätkä odottaneet vastauksia ylhäältä. Tätä prosessia kutsutaan itsenäistymiseksi. Ihmiset ymmärsivät olevansa erilaisia ja he halusivat elää elämänsä niin kuin itse sen parhaiten kokivat.
Keskeinen tekijä, joka mahdollisti ihmisen irtautumisen holhoavasta yhtenäiskulttuurista oli individualisoituminen eli yksilöllistyminen. Ihmiset alkoivat vaatia suurempaa vapautta itseään koskevissa päätöksissä.
Yksilöllistyminen nojaa neljään perusperiaatteeseen: ihmisen arvokkuuden kunnioittaminen, autonomia, yksityisyys ja itsensä kehittäminen. Se korostaa vapaata ja yksityistä tahtoa. Yksilöllistynyt ihminen rakentaa oman identiteettinsä omien valintojen kautta.
Yksilöllistymisellä on pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina antiikin Kreikkaan. Kristinuskon valtakaudella yksilöllisyys oli vain yläluokan harrastus, eikä sitä sallittu muille. Kristinuskossa on vahvana käsitys, että ihmisiä on huomattavasti helpompi hallita, jos he ajattelevat samalla tavalla ja kirkon kanssa samalla tavalla. Valistusaikana yksilöllistyminen kuitenkin murtautui tavallisten ihmisten tietoisuuteen ja muutti merkittävästi heidän tapaansa ajatella.
1960-luvulla ihminen löysi itsensä itsenäisenä subjektina, eikä osana suurta kollektiivia, jossa hän oli vain tahdoton alamainen. Samalla tapahtui irtautuminen auktoriteettien holhouksesta. Ihmiset eivät enää uskoneet ylhäältä tulleisiin oikean elämän neuvoihin ja normeihin, vaan he alkoivat luottaa itseensä omaa elämäänsä koskevissa valinnoissa. Toisin sanoen he aikuistuivat holhouksen alta.
Tulevaisuudessa voimme kokea nopeita muutoksia, kun 1960-luvun jälkeen syntyneet pääsevät vaikuttamaan yhteiskuntaan täydellä painolla. He pitävät yksilöllisyyttä itsestäänselvyytenä ja haluavat kehittää sitä. Yksilöllistyminen ja siitä vääjäämättä seuraava maallistuminen tulee lisääntymään kiihtyvällä tahdilla. Kirkosta eroaminen alkoi laajemmassa mitassa vasta 1970-luvulla, kun ihmisillä oli riittävästi rohkeutta ottaa oman elämänsä ohjat omiin käsiinsä.
Olen aivan varma, että yksilöllistyminen ei ole ohimenevä ilmiö. Olisi erikoista väittää, että aikuiset ihmiset joskus tulevaisuudessa haluaisivat takaisin lapsen asemaan. Jos yhtenäiskulttuuri palaa, joutuvat ihmisen luopumaan aikuisuudestaan. Tähän ei kukaan suostu!
En oikein tiedä mikä on taidetta, mutta ehkä se on sarjakuvat tai ehkäpä taidetta on jazz-musiikki tai Hamlet on ehkä taidetta. Vaihtoehtoja on tuhansittain ja taas tuhansittain ja taas tuhansittain mutta tuhansia voi tulla vaikka taivaaseen asti.
Ja takaisin asiaan. Meistä miltei kaikki tietävät Mona Lisan salaperäisen hymyn, joka on ikuistettu niin sanotulle muotokuvalle, joka on taiteen perusta. Ja me kaikki varmasti tiedämme "Aku Ankka" sarjakuvan, joka on hyvää luettavaa ajanvietteestä puhumattakaan. Monet taidot ovat myös taidetta kuten esim. kirjoittaminen, piirtäminen, maalaaminen, kädentaidot ja muodostelmaluistelu.Taidetta on myös graffitit ja piirretyt filmit on kanssa taidetta. Mutta kaikilla on omat mielipiteensä.
Otso Etelämäki 3. A Pispan koulu
En oikein tiedä, mikä tekee taiteesta taidetta. Onko se tekijä, vai itse teos? Pienetkin asiat voivat jonkun mielestä olla taidetta. Taulut ovat monen mielestä taidetta. Otetaan esimerkki. Meidän keittiön seinässä on taulu, joka on vanhempieni mielestä taidetta. Siinä on veitsi kiinni. Kun jotkut lapset tulevat ensimmäistä kertaa meille ja näkevät taulun, he kysyvät: "Mikä toi on?" Minä en osaa muuta sanoa kuin että se on taulu. Minun mielestä musiikki on taidetta. Musiikki tekee minut onnelliseksi ja vie mukanaan. Oli se sitten luonnon tai ihmisen tekemää musiikkia, niin se on silti minun mielestä taidetta.
Otto Vähätiitto 4. B Pispan koulu
Kauan ihmiset ovat miettineet, mitä taide on. Minulle taide on musiikkia. Soitan kolmatta vuotta pianoa. Osaan soittaa nuoteista sekä ulkoa. Kun soitan, tunnen kuinka soitto tulee myös syvältä sisältäni ja siinä on tunnetta sekä luonnetta, joten vaikka jollekin pienelle lapselle opetettaisiin Ukko-Nooa ulkoa, se ei pakolla olisi taidetta, koska musiikin taiteeseen tarvitaan enemmän kuin vain pelkkä soitto. On paljon myös muunlaista taidetta, esim. teatteri, maalaukset sekä näyttelyt ja minusta ne ovat kaikki hienoja taiteen muotoja.
Ida Itäranta 4.B Pispan koulu
Jos puhutaan taiteesta, tulee minun mieleeni heti maalaukset. Mutta voihan taide olla jotain muutakin ja onkin. Taidetta on mm. ooppera ja tanssi. Taiteella on suuri osa ihmisen elämässä, tai ainakin minun elämässäni, koska luen kirjoja ja kuuntelen musiikkia joka päivä. Taidetta tehdään ihmisen viihdyttämiseksi, ja olen siitä iloinen. Jos on todella hyvä elokuva, minun ainakin on saatava katsoa se yhä uudelleen ja uudelleen. Myös teatteriesitykset ja musiikki voivat olla samanlaisia. Joskus koulussa musiikin tunnilla kuuntelemme joitain kuuluisia musiikkiteoksia silmät kiinni ja sitten piirrämme niistä. On ihmeellistä miten paljon ideoita siitä saa. Kaikki hyvä taide herättää ihmisessä ajatuksia, mielikuvia ja tunnetta. Taide on ihmiselle hyvin tärkeätä, koska sitä on tehty jo esihistoriassa.
Pilke S. 4.B Pispan koulu
Taidealoja on erittäin monia, enkä tiedä mitä tarkoitetaan "todellisella taiteella". Joittenkin mielestä se on kirjallisuus ja joittenkin muiden mielestä se voi olla maalaus. Ainakin minä pidän taiteena maalaamista ja näyttelemistä, koska niissä tarvitaan luovaa ajattelua melko paljon. En minä kuitenkaan tiedä mikä on niin sanottu "todellinen taiteilija", koska en oikein tiedä edes, mitä sillä tarkoitetaan. Myös nuorisokulttuurin aloja voi pitää taidealoina. Niihin kuuluu kevyt musiikki, sarjakuvat, graffitit, break-dance ja muuta sellaista. Korkeakulttuuriin taas kuuluu klassinen musiikki, näytelmät, runot ja sellaista. En oikein tiedä kumpaan "lokeroon" elokuvat kuuluvat, koska elokuvia voi olla niin monenlaisia. Elokuvista voi tehdä niin monenlaisia. Niistä voi tehdä toiminnan täytteisiä, komedioita tai draamoja. Myös musiikki voidaan jakaa moniin osiin, samoin kuvataide ja näytelmät.
Hannu Laine 6. A Pispan koulu
Minusta on moni asia taidetta. Taidetta on maalaukset, jos maalausta ei ole hutaistu vain vaan yritetty tehdä siitä hieno. Jotkut mainokset ovat minusta taidetta. Elokuvat ovat myös hieno asia, tykkään käydä katsomassa elokuvia, en pelkän ajanvietteeksi vaan paljon muunkin takia. Musiikki on minusta taidetta. Kuuntelen aika paljon erilaisia cd-levyjä. Veistokset ja patsaat ovat taidetta. Piirtäminen on minusta taidetta, ei vain tavallinen piirtäminen vaan kaikenlainen piirtäminen. Museot ovat hienoja paikkoja ja ne on taidetta. Nähtävyydet on taidetta.
Joona Latvus 6. A Pispan koulu
Taide on hyvin laaja käsite. Taidetta on vaikka kirjallisuuden teokset, tanssi, maalaukset, näytelmät ja monet muut. Ihmiset voivat pitää taiteena mitä vaan. Joidenkin mielestä elokuvat ovat taidetta. Minun mielestäni taide ei ole esim. Aku Ankka, elokuvat, tai mikään tanssi, mutta eri ihmisillä on eri mielipiteitä. Minä itse en paljoa taiteesta ymmärrä.
Roope 5. A Pispan koulu
Olen oppinut tunneilla monista eri aiheista, kuten LUKEMINEN KANNATTAA AINA ym... Omista teksteistäni en ole oppinut mitään, koska ne ovat vain aina olleet omiani. Sen sijaan olen toisten kirjoituksista oppinut kuuntelemalla. Olen myös oppinut toisella luokalla, että voitto ei ole tärkeintä, mutta ainahan on kiva voittaa. ET-opettajamme on lukenut meille kirjasta opettavaisia kirjoitelmia. Yhdestä opin: Parempi pieni teko kuin suuri lupaus. (sananlasku) Olen myös oppinut isänmaastamme, mitä se merkitsee minulle.
Jasmin Assulin 3.B Pispan koulu
Minä olen oppinut asioita ET-tunneilla. Mutta eniten pidin aiheesta Haluaisin matkustaa. Se oli minulle helppo, kun olen lähdössä Ateenaan kesällä. Haluan matkustaa sinne. Muita aiheita meillä on ollut Parasta kesässä, Jälleen koulussa, Minun mielestäni ja näin edelleen. Hienoin aihe oli mielestäni itsenäinen Suomi, koska se käsittelee meidän kotimaata. Olen oppinut ET:n läksyjä tehdessäni kirjoittamaan aineita. Lisäksi olen oppinut opettajan isoäidin sanontoja.
Kyösti Sahila 3. A Pispan koulu
Lapsen elämänkokemus on aina lyhyempi kuin aikuisella, joten lapsen on aina toteltava. Paitsi jos aikuisella on alkoholiongelma tai hän käyttää huumeita tai jotain muuta vastaavaa. Kaikkein paras on, jos lapsella olisi oma isä ja äitinsä, jota he tottelisivat. Minun mielestäni aikuisen määräillessään lasta hänen pitää aina ottaa huomioon, minkä ikäinen lapsi on. Lapsella on aina hyvä olla oma kotiintuloaikansa, koska luulen että kaupungissa ei ole kovin turvallista kello kymmenen jälkeen illalla. Minulla itselläni ei ole kokemusta, koska olen vasta kymmenen vuotta. Minun itseni täytyy totella läsnä olevaa tuttua aikuista.
Siri Seppänen 3. B Pispan koulu
Minun pitää totella monia ihmisiä esim. Isää, Äitiä ja opettajia. Ihmiskunta ei toimisi, jos kukaan ei tottelisi ketään. Ajattele, jos lapset eivät tottelisi opettajia, kukaan ei tulisi kouluun ja ei olisi: opettajia, lakimiehiä ja lääkäreitä, ja jos ei olisi lakimiehiä, ei olisi lakeja ja ajatella mitä siitä seuraisi. Jos ei olisi lääkäreitä ja silloin olisi paljon enemmän sairauksia ja niitä ei osattaisi hoitaa. Jos Isä tai Äiti joskus kieltävät jotain, he yleensä tarkoittavat vain hyvää. Esimerkiksi jos he kieltävät rakettien ampumisen kädestä, niin kannattaa totella, koska se on sen takia, että voit tulla sokeaksi sen takia.
Juho Vähätiitto 6. A Pispan koulu
Kun olin pieni, kyselin paljon kuolemasta. Esimerkiksi: "Miten puut kuolevat?" Minulle vastattiin näin: "Puut voivat kuolla, kun niihin tulee kääpiä. Puut kuolevat myös, jos ne kaadetaan, sillä kun puu kaadetaan, siltä katkeaa yhteys maahan eli se ei saa enää ravintoa maasta. "Olen kysellyt myös ihmisen kuolemasta. Niin kuin kun äidin hyvä ystävä Kati kuoli, kysyin: "Onko Kati nyt tuolla maan alla?" Vastaukseksi sain tämän: "Katin ruumis on maan alla, mutta hänen sielunsa elää esimerkiksi hänen tuttavissaan".
Ida Ojala 3. B Pispan koulu
Kuolleena oleminen on kuin ikuista unta josta ei koskaan herää. Voi kuolla moneen asiaan. Nälkään, janoon, johonkin tautiin tai vanhuuteen. Voi kuolla myös murhaan, itsemurhaan tai kulkuvälineonnettomuuteen, hukkumiseen tai joku eläin voi tappaa tai jos saa myrkkyä ja jos ottaa yliannoksen lääkettä tai ottaa lääkettä turhaan. Jotkut pelkäävät kuolemista tai jonkun läheisen kuolemista.
Amanda 3.B Pispan koulu
Kirkossa sanottiin, että jos ei usko Jumalaan joutuu helvettiin sitten kun kuolee, ja uskovat pääsisivät taivaaseen. Joutuukohan kuoleman jälkeen enkeliksi pilvien päälle vai aaveeksi hautaan. Minulle ei ole erityisemmin kerrottu kuolemasta, mutta luulen, että kun kuolee, lakkaa vain tuntemasta ja yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Joissain uskonnoissa voi syntyä uudelleen eläimeksi ja miksi eläimeksi syntyy, valitaan siten että kuinka hyvin on elänyt. Voihan olla niinkin, että kun ruumis haudataan, henki siirtyy multaan ja sitä kautta kasveihin tai kuolleen ihmisen henki ja sielu jatkaa eloaan hänen läheisissään ja ystävissään.
Siiri Laine 4. B Pispan koulu
Minulle ei ole erityisesti kerrottu mitään kuolemasta, mutta olen kuullut erilaisia asioita siitä. Esim. että kun kuolee niin leijailee sen jälkeen enkelinä taivaaseen, tai että kun kuolee niin ruumis jää maahan, mutta sielu nousee ruumiista. Itse kuitenkin uskon, että kun ihminen on kuollut hän on kuollut, eikä ala kummitella maan ja taivaan välissä enkelinä, sieluna tai peräti kummituksena. Olen kuullut, että eri uskonnoissa uskotaan erilaisiin kuolemiin. En kyllä tiedä, mitä missäkin paikoissa uskotaan, mutta luulen paikassa uskotaan, että jos ihminen on tehnyt "syntiä" niin hän joutuu "helvettiin" ja hyvä ihminen pääsee taivaaseen. En oikeastaan usko, että kuolema on niin kamalaa, jos ihminen kuolee vanhana ja on kokenut hyvän elämän.
Maiju Saarenmaa 4.B Pispan koulu
Maailmassa on monia uskontoja, joissa kuolemasta ja siihen liittyvistä rituaaleista uskotaan eri tavoin.Saan olla kiitollinen, ettei minulle ole pienestä pitäen sanottu vain yhtä oikeaa vaihtoehtoa kuolemasta, tai oikeastaan sen jälkeisestä elämästä. Minun on itse annettu valita mihin uskon.Kuolema ei liity vain uskontoon, sillä kaikkihan kuolemme joskus.En oikein pysty uskomaan, että elämä loppuu, eikä sen jälkeen ole mitään, mutta ehkä se on niin.Joka tapauksessa uskon, että vaikka kuuluisi mihin uskonlahkoon hyvänsä, kuoleman jälkeen kaikille tapahtuu samalla tavalla, vaikken tiedäkään mitä se tulee olemaan.
Helmi Nikkari 6.A Pispan koulu
Kun mummoni kuoli, minulle sanottiin, että mummi lensi taivaaseen. Uskoin sen, koska minulle ei ollut kerrottu muuta. Kun ukkini kuoli kaksi vuotta myöhemmin, äiti sanoi minulle, että voin aina mennä ukin haudalle, jos tulee ikävä. Kun kysyin myöhemmin äidiltä kuolemasta, hän sanoi vieläkin että kaikki hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen. Enää silloin en uskonut siihen. Joissakin uskonnoissa uskotaan siihen, että kuoleman jälkeenkin on elämää (esim. buddhalaisuudessa). En minä oikein siihenkään usko. Kun olin pieni siskoni aina pelotteli minua, että mummin henki kummittelisi minulle. Silloin minä uskoin siihen. Minä mietin nytkin vielä, mitä oikeasti tapahtuu kun kuolee. Ja kun en tiedä, mitä kuolema on, pelkään sitä koko ajan enemmän. Että joko itse kuolen tai että joku läheiseni kuolee. Tietenkään kukaan ei voi tietää mitä oikeasti tapahtuu, koska kuolleelta ei voi kysyä. Muuta minulle ei ole kerrottu.
Sara Autiosaari 6. A Pispan koulu
Jotkut ihmiset pelkäävät kuolemaa ja ajattelevat, että kuolema on kuin peto, joka ahmii ihmisiä. Jotkut taas ajattelevat, että kun kuolee pääsee parempaan paikkaan. Itse en pelkää kuolemaa. Eri uskonnoissa ajatellaan erilailla mitä tapahtuu kun kuolee. Joissakin uskonnoissa uskotaan, että kun kuolee pääsee joko taivaaseen "Jumalan valtakuntaan" tai joutuu helvettiin, kun taas toisissa uskonnoissa uskotaan uudelleen syntymiseen jolloin voi saada paremman elämän. Niin taisivat ajatella myös terrori-iskujen tehneet. Kukaan ei voi tietää, minkälaista on kuoleman jälkeinen elämä, tai jos sellaista ylipäätänsä on. Jos kuoleman jälkeistä elämää olisi, tai syntyisi uudelleen, herää kysymys: Miksi ei kukaan muista siitä enää? Siihen kysymykseen on mahdoton vastata. Kukaan ei voi määritellä sanaa kuolema. Mielestäni kuolemaa on turha pelätä, koska sille ei voi mitään.
Anna Lintonen 6. A Pispan koulu
Kuolema tulee jokaiselle elävälle olennolle joskus. Mutta mitä se on? Miltä tuntuu kuolla ja olla kuollut? Sitä ei kukaan oikein pysty kertomaan. Jotkut sydänsiirroissa tai -leikkauksissa olleet ovat kertoneet sydämen pysähdyttyä olleensa ikään kuin tunnelissa, jonka päässä näkyy valoa. Kuolemaa ei voi ennustaa. Saatan kuolla huomenna tai 80 vuoden kuluttua, sitä en voi tietää etukäteen. Jos joku läheinen kuolee, ajatus kuolemasta tulee lähemmäs. Sitä alkaa miettiä, että kuinkas näin kävikään? Kuolemaa voi pelätä, se tulee kaikille joskus. Se kuoleman syvä kuilu häämöttää jossain ehkä lähellä tai todella kaukana.
Maailmassa on nykyään tuhansia sairauksia. Joka päivä kuolee sotiin, sairauksiin, murhiin ja onnettomuuksiin satoja tai tuhansia ihmisiä. On paljon syitä pelkoon ja kotiinsa voi käpertyä peläten kaikkea mahdollista, mutta se ei kannata. Monet eri ihmiset ovat kertoneet minulle kuolemasta, mutta jokaisella on varmasti oma käsityksensä siitä. Mielestäni kannattaa elää täysillä niin kauan kuin vain pystyy!
Laura Marttila 6. A Pispan koulu
Yhdessä oloa ja toiminnan kehittämistä
Kaamoskarkelot olivat eräänlaiset kevätkauden avajaiset. Kokoonnuimme toimistolle ja luvassa oli pientä naposteltavaa, mukavaa yhdessä oloa ja runon lausuntaa. Ilta sujui pakanallisessa hengessä ja vastaavanlainen tapahtuma tultaneen järjestämään ensi vuonna.
Yhdistysiltaan kutsuimme muita yhdistyksiä, joilla on saman suuntaisia yhteiskunnallisia tavoitteita kuin vapaa-ajattelijoilla. Kutsuun vastasivat Exitus ja Skepsis. Vaikka osallistujia ei ollut kuin kahdesta kutsutusta yhdistyksestä, voidaan iltaa pitää onnistuneena, koska se antoi eväitä tulevalle yhteistoiminalle.
Nuorten filosofia tapahtuma järjestettiin tammikuun puolessa välissä Helsingissä. Koko viikonlopun kestäneen tapahtuman järjestäjä on prometheus-leirin tuki ry.
Tapahtuman alustajina toimivan Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja useat tunnetut professorit kuten Esko Valtaoja ja Timo Airaksinen. Alustuksen jälkeen kaksi etukäteen valittua nuorta keskustelu alustajan kanssa. Tämän jälkeen myös yleisö sai esittää kysymyksiä alustajalle.
Vierailu tapahtumaan oli onnistunut ja tulevaisuudessa tulemme järjestämään retkiä myös muihin tapahtumiin. Vapaa-ajattelijoille on tärkeää, että jäsenistö aktivoituu ja retket tarjoavat siihen hyvän mahdollisuuden.
Syksyllä täydennetty johtokunta totesi ensi töikseen, että toimintaan pitää saada lisää jämäkkyyttä. Toiminta on ollut vähemmän suunnitelmallista ja koordinoitua. Tilanteen korjaamiseksi perustimme projektin, jonka tarkoitus on selkeyttää lähiajan toimintaa ja kytkeä se tarkemmin yhdistyksen tavoitteisiin.
Muutakin kehittämistä on tehty, kuin edellä mainittu kaksi projektia. Tärkeimpinä voisi mainita logon / graafisen ohjeistuksen suunnittelu ja opintokerhotoiminnan uudelleen arviointi. Ensiksi mainitun projektin tavoite on yhtenäistää Tampereen vapaa-ajattelijoiden graafista linjaa ja luoda logo, joka kuvaisi yhdistyksen ilmettä ja tavoitteita. Perinteisen opintokerhotoiminnan rinnalle on otettu mukaan myös sisäinen koulutus. Koulutuksen aiheita ovat mm. puhuminen, esiintyminen, kirjoittaminen ja kokous ja neuvottelutaito.
Idean siittiö kohtaa
tunteiden munasolun
ajatukset rakastelevat päässäsi
synnyttävät uusia mielen lapsia
ruoki niitä, juota niitä
ole hellä, joskus myös julma
anna niiden kasvaa aikansa
anna niiden kehittyä
uudet mielen kytkennät
luovat uuden tajunnan yhteiskunnan
hermoverkon ääretön kompleksisuus
tulos itsellekin yllätys
kaikilla ainutlaatuiset ajatukset
jokaisella erilainen sisäinen maailma
vain sinä itsesi tunnet
olet mielesi ainoa herra
elä omaa elämääsi, lisää osaamistasi
nauti ajatuksistasi, laajenna ymmärrystäsi
kunnes aikanaan tulee väistyä
kehityksen seuraavan sukupolven tieltä
ennen sitä tuo ajatuksesi rohkeasti esiin
meidän muidenkin saataville
yhteisen elämämme parantamiseksi
jälkipolvien perinnöksi