Tampereen vapaa-ajattelijat ry
Maailmassa on monenlaista fanatismia. Erittäin pelottavat mittasuhteet se saa, kun suurvallan johdossa on selvästi fanaattinen henkilö. George W. Bushin käyttämä retoriikka on niin suorasukaisen uskonnollista, että se on alkanut ärsyttää jopa hänen poliittisia liittolaisiaan. Hän taitaa olla ensimmäinen merkittävä poliitikko vuosikymmeniin, joka sanoo ääneen pitävänsä Raamattua hyvänä politiikan käsikirjana.
George W. Bushin toiminnasta saattaa olla jopa hyötyä vapaa-ajattelulle ja laajemminkin uskonnottomalle kulttuurille. Ehkä vihdoinkin tavallinen tapakristitty alkaa miettimään, mitä arvoja hän haluaa kannattaa. Pitää toivoa, että Bushin edesottamukset johtavat laajempaankin yhteiskunnalliseen keskusteluun uskonnon asemasta. Tässä keskustelussa vapaa-ajattelijoilla ei ole muuta kuin voitettavaa!
Vapaa-ajattelu on yksi parhaista keinoista tehdä maailmasta entistä parempi paikka elää. Uskonnon kuristusotteen hellittäminen yhteiskunnan kurkulta mahdollistaisi tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamisen. Vapaa-ajattelijat ovat keskeisessä roolissa siinä työssä, joka vapauttaa yhteiskunnan uskonnon otteesta.
Hyvää kesää kaikille vapaa-ajattelijoille ja vapaa-ajattelusta kiinnostuneille!
Aina toisinaan havahtuu kuinka vahvasti kristillisyys on syöpynyt suomalaiseen kulttuuriin. Aivan, on pakko tunnustaa, että kirkon jankutuksessa kristinuskon olemuksesta osana suomalaista kulttuuria on jokin vinha perä.
Kristillistä alkuperää olevien sanojen ja sanontojen käyttö on erittäin yleistä, mutta eipähän siinä suurta syntiä ole. Ongelmallisempaa on luonnollisesti meidän vapaa-ajattelijoiden kannalta ajatus siitä, että kristillisyys on yhtä kuin esimerkiksi yhteenkuuluvuus ja mukavat tapahtumat. Tällä pyrin tuomaan esiin ongelmaa esimerkiksi varhaisnuorten leirien osalta: kirkon järjestämiä toimintaleirejä ei koeta ongelmalliseksi. Toki kyseisen toiminnan osalta ei juurikaan kilpailua ole tarjolla, kunnilla kun ei enää ole resursseja järjestää omia leirejään. Kirkko näin tekee, kiitos kirkollisveron ja yhteisöveron tuoman varallisuuden. Nämä leirit ovat lapsille käytännössä ilmaisia, leirimaksu on lähinnä nimellinen korvaus. Sinänsä loogista kirkon toimintaa; täyttä hintaa ei ole tarpeen lapsilta ottaa, onhan kyseessä uskonnon promootiotilaisuus. Ja mikä onkaan otollisempi kohde kuin kymmenen vuoden iässä oleva elämänalku?
Toki vapaa-ajattelijoiden kannalta muutos parempaan on tapahtunut. Hitaasti mutta varmasti esimerkiksi uskonnottomat perhejuhlat saavat osuutta kulttuurin kirjossa. On selvää, etteivät vuosisatojen perinteet hetkessä murru, mutta hitaasti ja varmasti näin tulee tapahtumaan. Kuntien asenne kuitenkin huolestuttaa, näillä kun ei tunnu ainakaan näinä heikkoina talouden vuosina olevan kiinnostusta ryhtyä järjestämään kunnille kuuluvia tehtäviä, esimerkiksi hautaustointa tai varhaisnuorten leirejä. Näiden ongelmien esille tuomisessa tulisi meidän vapaa-ajattelijoiden ottaa itseämme niskasta kiinni ja painostaa kunnan luottamustoimissa toimivia. Meitähän he ovat palvelemassa.
Ihmeitä tapahtuu helposti: otetaanpa malliksi ihmemies Jesus, joka para hiksi astelee eräänä aurinkoisena kesäpäivänä Genesaret järven rantaan. Siellä grillaantuvina olevien turistien suureksi ällistykseksi Jesus kävelee muina miehinä jalanpohjia kastelematta järven yli veden pintaa pitkin lahden toiselle puolelle baariin ja tilaa pitkän huurteisen. Takaisin tullessaan Jesus ottaa muovikas sistaan hokkarit, laittaa ne jalkaansa ja luistelee sitten sulaa vettä pitkin. Tekeepä pari piruettiakin näytösluontoisesti rannalla olevien haukkoessa hämmästyneenä henkeään. Hetken kuluttua Jesus näkee vanhan ystävänsä Koiviston Maken olevan paattinsa kanssa liikkeellä järven selällä. Jesus luistelee hänen luokseen.
- Moro Make! Mitäs sää täällä?
- Kalaa yritän, ku maksavat niin pirukseen torilla. Mutku ei niin sintin
sinttiä tule, vastaa Make.
- Ortsis vähä, tokaisee Jesus ja heivaa Maken katiskan pari metriä
paatin paapuurista takaviistoon.
- Katos ny!
Make nostaa katiskan ja se on täynnä lohta, siikaa ynnä ruijanpallasta.
- No voi yhren kerran, hämmästyy Make. - Kuin sä sen teit?
- Mä oon tämmöne ihmemies Mäkkaivö.
Jesuksella ei ole aikaa rupatella sen pidempään. Hän on aistivinaan
jonkun olevan rannalla pulassa ja - aivan oikein - sinne päästyään
hän kohtaa halvaantuneena makaavan miehen.
- Auta Jesus, anelee mies.
- Kaaduin yhtäkkiä tähän näin halvattuna.
- Voi halvatun halvattu, manaa Jesus.
- Nouse, et ole enää halvattu.
Halvattu, joka siis ei enää olekaan halvattu, nousee ja tokaisee sitten:
- Ei vaiska. Emmää ollu oikeesti halvattu. Mää vaan teeskentelin.
Tästä Jesus tulistuu ja muuttaa leikisti halvatun oikeasti halvatuksi.
- Armoa Jesus, sanoo leikisti halvattu, joka nyt siis onkin oikeasti halvattu.
- Kais sää nyl leikin ymmärrät?
Jesus nolostuu ja parantaa oikeasti halvatun.
- Ei vaiska, sanoo parantunut halvattu.
- Mää oon koko ajan vaan leikkiny halvattua.
Sitten Jesus kutsuu satamapoliisit paikalle ja sanoo yhyttäneensä kyseisen miehen levittelemästä väärennettyä rahaa rannalla. Poliisit vievät leikisti sekä oikeasti halvatun tervehtyneen ja aidosti kuolleen eläväksi vironneen rahoineen Jerusalemin lääninvankilaan eristettyjen osastolle edistymään.
Tusina miehen ikään ehtinyttä lasta katseli opiksi Jesuksen ja
miehen esitystä rannalla.
- Totisesti, totisesti ja vakavasti ottaen esityksenne oli hauska, toteaa taputtava
joukko yhteen ääneen samanaikaisesti kuin pyssyn piipusta.
Näin ihmeellisiä saa tapahtumaan helposti jumalasimulaattorilla, johon tarvitaan hetki aikaa, kynä, paperia ja jumala eli kirjoittaja. Lisäksi jotkut vielä uskovat tarinani, joten taidanpa harkita kirjan kirjoittamista ja sen myymistä sitten kaikille uskoville kalliiseen hintaan. Pitäkää siis varanne. Tai ei, ei, älkää pitäkö varojanne. Antakaa ne mieluummin minulle. Suovathan uskovat kahisevaa kolehtien kerääjillekin, ja minä nyt sentään olen melkoinen profeetta.
Tapio Aho
profeetta
Arvatkaapa vain, onko vaikeaa olla uskonnottoman perheen äiti! Ei niinkään sen takia, että joudun erikseen ja hyvin painokkaasti ilmoittamaan lapseni päivähoitopaikkaan, että uskontokasvatus on meidän vintiön kohdalla pannassa ja saan tai minun on pakko ihan itse suunnitella nimiäisten ohjelma. Eikä edes siksi että hyssyttelen hänet naapurin ristiäisissä hiljaiseksi kesken ihmettelyn "Eihän Jumalaa ole olemassa! Miksi nuo sanoo niin?"
Ei, vaan koska puheenjohtajammekin totesi tuossa eräänä päivänä tyttäreni tietävän evoluutioteoriasta varmasti enemmän kuin hän. Ja miksi niin ja mikä siinä on vaikeaa?
Vastaukset ovat vaikeita. Kuinka helppoa olisikaan vastata "Jumala loi ihmiset", eikä selittää etten minä eikä mummu eikä isomummukaan ollut apina, vaan tähän kaikkeen on kulunut kymmeniätuhansia vuosia. Tai miksi ihmeessä asuntomme paloi eikä vain todeta Jumalan päättäneen niin ja Herran polkujen olevan tutkimattomia. Viimeistään kuoleman kohdalla helppo selitys enkeleistä pilvenreunalla olisi houkutteleva vastaus, mutta asian tullessa puheeksi ruokapöydässä keskustellaan ravintoketjusta ja verrataan lautasella olevaan jauhelihapihviin ja sen hyötyihin pienen tytön kasvamisessa.
Uskovien ystäväperheiden tenavat tuntuvat pelkäävän kuolemaa, toisin kuin meillä. Saattaapi kyllä olla vain perintöä vanhemmiltaan. Se luterilaisten taivas taitaa kyllä olla aika kamala paikka kun sinne ei kukaan halua ...
Ja kaiken lisäksi. Tytär on juuri täyttänyt viisi. Millaisia kysymyksiä vielä onkaan edessä? Herra yksin tietää.
Minun mielestäni yhdistyksellämme on kaksi selvää päätavoitetta: levittää tieteellistä maailmankatsomusta ja saada kaikki vakaumukset tasa-arvoisiksi. Yleinen väärinymmärrys on kuvitella meidän haluavan kieltää uskonnot, mitä vakaumusten tasa-arvo ei tarkoita.
Aatteellinen päätavoite on levittää tieteellistä maailmankatsomusta. Sen osana on tieteellinen maailmankuva,joka perustuu tieteen tuloksille ja on vastakohta myyttisille ja uskonnollisille käsityksille. Tämä tavoite on saavutettu, kun jokainen ihminen on ateisti eikä myös kään usko horoskooppeihin, "elämänvoimaan", jälleensyntymiseen tai muuhun vastaavaan. Se ei tarkoita, että kuvittelisimme virheellisistä käsityksistä päästävän eroon. Se tarkoittaa, että pyrimme tietämään emmekä uskomaan. Se tarkoittaa, että emme kuvittele mitään periaatteellista rajaa sille mitä ihminen voi tietää.
Yhteiskunnallinen päätavoite on saada kaikki vakaumukset tasa-arvoisiksi. Suomessa tämä tarkoittaa erityisesti kahden valtiokirkon erikoisaseman lakkauttamista. Se tarkoittaa myös päiväkotien uskontokasvatusvelvollisuuden poistamista ja tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lakkauttamista valtion kouluissa. Jumalanpilkkalaki tulee kumota, ehtoollisviinin verovapaus poistaa, jumalanpalvelukset poistaa valtiopäivien avajaisten virallisesta ohjelmasta, uskonnolliset yhdyskunnat siirtää normaaleiksi yhdistyksiksi ja niin edelleen. Yhteiskunnallinen tavoitteemme on saavutettu, kun valtio on katsomuksiin ja vakaumuksiin nähden neutraali.
Vapaa-ajattelijat ajavat erityisesti uskonnottomuuden vapautta, mutta kannat tavat myös vapautta uskoa. Se, että levitämme tieteellistä maailmankuvaa, ei tarkoita että haluaisimme sulkea uskovat vankiloihin. Jostain syystä näin halutaan tavoitteemme tulkita, vaikka kukaan ei kuvittele Suomen keskustan yrittävän keskustalaista aatetta levittäessään vangita tai vahingoittaa demareita.
Evankelis-luterilainen kirkko puhuu oikeudesta uskonnonopetukseen osana uskonnonvapautta. Puoluevertaus on osuva tässäkin: vapaus poliittiseen toimintaan ei tarkoita yhteiskunnalle velvollisuutta järjestää vanhempien poliittisen kannan mukaista kouluopetusta.
Mainitut kaksi tavoitetta eivät ole yhdessä mistään loogisesta pakosta. USA:ssa toimii ainakin yksi kirkon ja valtion eroa puolustava järjestö, johon kuuluu niin ateisteja kuin uskoviakin. Toisaalta voisimme keskittyä vain uskonnon ja muun huuhaan kritiikkiin jättäen yhteiskunnalliset tavoitteet pois.
Erilliset tavoitteet tukevat toisiaan. Vaikuttamalla yhteiskuntaan, esimerkiksi vastustamalla uskonnon pientä, mutta jatkuvaa pakkosyöttöä päiväkodeissa ja kouluissa, edistämme tieteellisen maailmankuvan leviämistä. Toisaalta mitä useampi hylkää jumalauskon, sitä enemmän saa kirkon ja valtion ero kannatusta.
Vapaa-ajattelijoiden yksi keskeinen tavoite on edistää ja levittää tieteellistä maailmankuvaa. Mutta mikä on tieteellinen maailmankuva ja miten se poikkeaa ns. kristillisestä maailmankuvasta?
Tiede pyrkii löytämään todennäköisiä ja havaintojen kanssa yhteensopivia teorioita ja esittämään hyvin perusteltuja kuvauksia todellisuudesta. Tieteellisessä tiedossa on tietty erityspiirre: se koskee aina yksittäisiä asioita ja ilmiöitä, joista on olemassa useita kilpailevia "tieteellisesti hyväksyttyjä" mielipiteitä. Siksi on pakko todeta, että ei ole olemassa mitään yhtä tiettyä, kokonaista ja stabiilia maailmankuvaa, josta voitaisiin sanoa: "tässä on tieteellinen maailmankuva" tai "tämä on totuus".
Tieteellinen maailmankuva ja kristillinen maailmankuva ovat monessa asiassa täysin vastakkaiset. Keskeisimmät erot voidaan typistää kahteen sanaan: totuus ja auktoriteetti. Voidaan todeta, että tieteellisessä maailmankuvassa ei ole totuutta tai auktoriteetteja ja taas kristillinen maailmankuva ei tulisi toimeen ilman näitä. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännön tasolla?
Kristillisessä maailmankuvassa lähdetään siitä ajatuksesta, että totuus on ylhäältä annettu ja se on ilmoitettu Raamatun muodossa. Totuutta ei saa kyseenalaistaa, koska se on jumalallista alkuperää ja luonteeltaan ikuista. Tällainen ajattelu on täysin vieras tieteellisessä maailmankuvassa, jonka liikkeellä pitävä voima on kulloistenkin "totuuksien" kyseenalaistaminen ja niiden täydentäminen tai vääräksi osoittaminen. Ikuisen totuuden vaatimus johtaa kristillisessä maailmankuvassa siihen, että uusi tieto pitää sovittaa Raamatun sanaan, koska se ei saa olla ristiriidassa Raamatun kanssa. Tieteellinen maailmankuva, joka ei kunnioita auktoriteetteja, muuttaa tarvittaessa tieteen käsitystä todellisuudesta niin paljon, että se on sopusoinnussa uusien havaintojen kanssa. Tieteen tapa korostaa havaintoja tärkeimpänä tiedon hankkimisvälineenä on kristillisessä maailmankuvassa täysin vieras käsitys.
Auktoriteetin ilmoitukseen perustuva kristinusko vaatii seuraajaltaan kuuliaisuutta, tottelevaisuutta ja uskoa. Jos ei omaa edellä mainittuja ominaisuuksia, on vaikea olla kovinkaan vahvasti sitoutunut kristilliseen maailmankuvaan. Kuuliaisuus ja tottelevaisuus kuulostavat nykyihmisen korvissa sangen pahoilta ja autoritaarisilta, mutta kristillisessä todellisuudessa ne ovat aivan keskeisintä sisältöä. Autoritaarisuuteen perustuva järjestelmä romahtaa kuin korttitalo, jos ihmiset rupeavat epäilemään ja kyseenalaistamaan, niin kuin tieteellisessä maailmankuvassa on tapana.
Tieteellisessä maailmankuvassa joutuu hyväksymään sen tosiasian, että kaikesta ei ole saatavissa selitystä ja saatavilla oleva selityskin on mitä todennäköisimmin puutteellista. Epävarmuus ja sen sietäminen on yksi keskeisiä tieteellisen maailmankuvan perusteita. Tieteellinen "totuus" ei koskaan valmistu, koska tieto muuttuu ja sitä saadaan koko ajan lisää. Kristillisessä maailmankuvassa ei ole vastaavaa ongelmaa, koska tiukan paikan tullen voi vedota kuluneeseen lauseeseen "tutkimattomat ovat Herran tiet".
Tilanne Suomessa on varsin hullunkurinen, koska valtaosa suomalaisista kuuluu valtion kirkkoon, mutta omaa tieteellisen maailmankuvan. Voin väittää näin, koska suomalaisten koulutustaso on varsin korkea ja tuskin kovinkaan moni jakaa edellä kuvatun kristillisen totuuskäsityksen. Tieteellinen maailmankuva ei ole sopiva autoritaarisille ihmisille, jotka tarvitsevat varmoja totuuksia elämänsä tueksi. He ovatkin vähemmistönä tämän päivän Suomessa.
Tieteellinen maailmankuva tulee tulevaisuudessa vahvistamaan entisestään asemiaan ja kristillinen maailmankuva tulee häviämään, niin kuin on käynyt kaikille yliluonnollisuuteen ja mystiikkaan perustuville maailmankuville.
VUOSIKOKOUS 30.3.2003 Kokouksessa valittiin uusi johtokunta, jonka puheenjohtajana jatkaa Jani Hinkka. Johtokunnan jäsenet löytyvät etukannen sisäosasta. Lisäksi käsiteltiin yhdistyksen sääntöuudistusta.
Tampereen Vapaa-ajattelijat on nuoria kiinnostava yhdistys. Tämänhetkisen johtokunnan keski-ikä on noin 30 vuotta.
Tampereen Vapaa-ajattelijat oli mukana Mahdollisuuksien torilla 24.5.2003. Aktiivisten jäsentemme ansiosta saimme jaettua lähes sata Pakanasanomaa ja teimme yhdistystä tunnetuksi.
Kevään aikana jatkoimme yhdistyksen logon suunnittelua. Jukistettavan version jäsenistön kommentoitavaksi saamme aikaan varmasti heti kesän jälkeen. Tavoitteena logon lisäksi on rakentaa yhdistykselle graafinen ohjeistus.
Järjestösihteeri Janne Vainio Vapaa-ajattelijain liitosta kävi luennoimassa 15.4. uudesta uskonnonvapauslaista.
EU-ruokapakettien jakamiseksi järjestettiin erillinen tapahtuma 27.5.2003, jota markkinoitiin mm. lehdistötiedotteilla ja mainoksilla. Tapahtuma onnistui yli odotusten ja yhdistys sai paljon huomiota mediassa. Vastaavia tapahtumia järjestetään myös tulevaisuudessa, uusien ruokapakettien saavuttua.
Vapaa-ajattelijoilla on hyvät ja tärkeät tavoitteet ja niiden eteen tulee tehdä paljon työtä, mutta työ pitäisi tehdä aina positiivisessa hengessä. Valitettavan usein olen kuitenkin huomannut, että myös ateisti voi olla varsin suvaitsematon, ahdasmielinen ja huonosti käyttäytyvä toisia näkökantoja ja ihmisiä kohtaan, vaikka samaan aikaan kristittyjä moititaan juuri samasta asiasta. Ihmisiä me kaikki olemme ja monilla on käytöksessään jokin sokea piste, jota ei välttämättä huomaa itsessä vaikka arvostelee sitä muissa. Tällainen käytös ei onneksi ole yleistä, mutta huono ensivaikutelma järjestöstä tai ikävät muistot yksittäisistä ihmisistä jäävät muille helposti mieleen. Tämä vaikeuttaa vapaa-ajattelijoiden tavoitteiden ajamista, koska myönteinen julkisuuskuva on meille tärkeä.
Todellisuudessa tällaiset häirikköhenkilöt ovat pieni vähemmistö, mutta he saavat innostuksessaan ja aktiivisuudessaan valitettavan usein äänensä kuuluviin kokouksissa, internetissä, sähköpostikeskusteluissa ja monissa julkisissa tapahtumissa. Fanaattisuus on aina huono asia kohdistuu se sitten mihin tavoitteeseen hyvänsä. Suomessa on monia lahkoja, joihin fanaattiset kristityt voivat liittyä, koska luterilainen kirkko on heidän tiukkaan maailmankatsomukseensa nähden liian suvaitseva ja he lähtevät sieltä. Uskonnottomien ongelmana on se, että Suomessa Vapaa-ajattelijain liitto on ainoa merkittävä ja perinteinen uskonnottomien järjestö, jolla on toimintaa eri puolilla maata. Tällöin toimintaan tulee valitettavasti mukaan tämän fanaattisen ateismin edustajia ja he pilaavat helposti kaikkien mainetta.
Mistä tällainen huono käytös on lähtöisin ja miksi sitä ylläpidetään? Tunnen henkilöitä, joilla on ollut menneisyydessä ikäviä muistoja kristityistä ja sillä on ollut pysyvä vaikutus mielipiteisiin. Jotkut haluavat vain purkaa pahaa oloaan uskovaisiin. Käytös voi olla myös vanhemmilta tai kavereilta opittua ja samanhenkisessä seurassa ei ole tajuttu lainkaan miten törkeältä käytös ulospäin näyttää. Joillakin yksittäisillä henkilöillä on valitettavasti henkisiä ongelmia, joita puretaan väärällä tavalla myös julkisuudessa.
Tosiasia on, että uskonnottomilta ja uskovaisilta vaaditaan aivan samanlaisia käytöstapoja, muulla tavalla ajattelevien suvaitsemista ja avarakatseisuutta. Varsinkin julkisuudessa esiintyminen vaatii oikeat tavat ja asenteet, jos käytös on huono, niin hyväkin tavoite peittyy sen alle. Keskusteluissa kannattaa olla varovainen, pilkkaa tulee aina välttää ja tilannetajua pitää olla, ahdasmielinen änkyröinti ei auta asiamme ajamista.
Joillakin uskonnottomilla on myös oma puhdasoppisuuden vaatimuksensa. Ei riitä, että ei kuulu kirkkoon eikä usko jumaliin, vaan pitäisi myös kannattaa tietyntyyppistä ateismia ja sen tulkintaa. Olen useasti ihmetellyt, miksi jotkut hermostuvat pienistä mielipide- ja tulkintaeroista, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä, aivan kuin kyseessä olisi sisäinen lahkojako. Kaikilla pitäisi olla suhteellisuudentajua toimintaan, uskonnottomuus ja sen hyväksi toimiminen on todellisuudessa varsin selkeää ja yksinkertaista. Ja joillekin on vielä nykyäänkin tärkeää vapaa-ajattelun puhdas aatteellisuus, kaupallisuus on kuulemma paha asia ja sitä ei saisi päästää toimintaan missään muodossa. Kokemukseni mukaan tällä tavalla ajattelevat henkilöt ovat lähinnä vanhoja vasemmistolaisia, nuorella moniarvoisella vapaa-ajattelijasukupolvella ei ole toiminnassa tällaisia rajoituksia. Emme tietenkään ole liikeyritys, mutta toimintaa voidaan tehostaa hyväksi koettujen menetelmien avulla.
Vapaa-ajattelijoiden historiallinen tausta ja ulkomaisten järjestöjen toiminta on joillekin tärkeää: mistä kansainvälinen vapaa-ajattelijaliike on saanut alkunsa ja kenen toimesta verrattuna johonkin toiseen yhdisykseen? Jos joidenkin järjestöjen johtohenkilöt ovat kirjoittaneet joskus vääräoppisesti tai heillä on ollut väärä näkemys jostain asiasta, niin se sitten oikeuttaa hylkäämään kaiken muunkin, mitä he ovat elämässään tehneet. Jos hyvä ehdotus tai teko hylätään vain siksi, että väärä henkilö on ehdottanut sitä, niin silloin ollaan jo liian pitkällä, samoja tavoitteitahan meidän pitäisi ajaa. Näillä asioilla ei pitäisi todellisuudessa olla mitään merkitystä toimintamme kannalta. Ainakin minä toimin Tampereella tämän päivän maailmassa eivätkä toisten muinaiset tekemiset ja sanomiset vaikuta siihen mitenkään.
Useimmilla juhlapyhillä on todellisuudessa pakanallinen tausta, vaikka myöhemmin ne on muutettu kirkollisiksi juhliksi. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät juhli mitään kirkollista juhlapyhää, koska se on kuulemma uskonnon harjoittamista. Jotkut tuntemani henkilöt eivät koskaan toivota hyvää joulua, vaan pelkästään hyvää uutta vuotta ja samalla pitää kirjoittaa yleisönosastolle joulunvastaisia kirjoituksia. En todellakaan ymmärrä miksi pitäisi jättää juhlimatta, jos kristityt ovat lisänneet omia piirteitään tai omineet tapahtuman itselleen, miten se muka minun elämääni vaikuttaisi? Kaikki juhlat ja tapahtumat voi viettää halutessaan uskonnottomasti ja olisihan se todella tylsää ja ikävää viettää elämänsä ilman mitään juhlia hyvien ystävien ja perheen seurassa. Uskonnotonta tapakulttuuria voidaan viettää ja levittää asiallisesti sekä nauttia omasta elämästä ilman, että jatkuvasti arvostellaan muita.
Moni saattaa ihmetellä, että miksi kirjoitin tästä aiheesta Pakanasanomiin? Häiriköt ovat todellisuudessa pieni vähemmistö, vaikka sitäkin äänekkäämpi, yksittäisiä henkilöitä jotka valitettavasti näkyvät ja kuuluvat. Heidän olemassaolostaan ja käytöksestään tiedetään Vapaa-ajattelijoissa, mutta he eivät mitenkään kuvaa koko järjestöä, ehdottomasti suurin osa ateisteista on aivan tavallisia hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Huonoa mainosta on tullut vuosien mittaan puolin ja toisin, mutta yksittäisten henkilöiden takia ei koko asiaa tai järjestöä kannata leimata. Pystyyhän suurin osa vapaa-ajattelijoista erottamaan fanaattisen lahkolaiskristityn ja tavallisen tapakristityn toisistaan. Ei fanaattisista henkilöistä kannata välittää, heidän kanssaan väittely on turhaa eivätkä ne yleensä muutu millään tavalla, koska eivät näe toiminnassaan mitään väärää. Lisäksi, mitä heille voisi tehdä? Yhdistyksestä ihmisiä on todella vaikea erottaa, ja vaikka se onnistuisikin, he voivat jatkaa toimintaansa aivan samalla tavalla myös järjestön ulkopuolelta.
Onnekseni olen huomannut, että tilanteessa on ollut parantumista. Uuden sukupolven jäsenemme suhtautuvat asioihin järkevästi ja osaavat esiintyä julkisuudessa. Vasta kun osaa keskustella asiallisesti ja perustella oman katsantokantansa toisten mielipidettä kunnioittaen, kelpaa esiintymään julkisesti tai kirjoittamaan mielipiteitään eri medioihin. Kirkkojen asemaa ja uskontojen valheellisuutta ei tule milloinkaan hyväksyä, mutta kuinka esittää asian toisella tavalla ajatteleville? Mieti miten haluaisit sinua kohdeltavan eri tilanteissa.
Aatami ensimmäisenä syntiä naisen kanssa teki
Buddha itämailla mystistä valaistumista opetti
Caesar jumalilta tietämättömänä neuvoja kyseli
Darwin vihdoin tutkittua tiedettä julisti
Epäilys uskontoja kohtaan hiljalleen levisi
Fanaatikot kiihkossaan Jumalansa totuutta yhä julistaa
Galaksit miljardit ihmisen pienuutta kuitenkin todistaa
Helvetin kärsimyksiin valitettavan moni vielä uskoo
Ikuista taivaspaikkaa odottaa ja ainoan elämänsä unohtaa
Jumalanpilkan Suomenkin laista vielä lukea saa
Keskiajan muinaisjäänne sananvapautta rajoittaa
Luther raivoissaan oppeja mieleisekseen uudisti
Maailmanloppua ja pelkoa kansalle kuitenkin yhä saarnasi
Nautinnot elämän jo useat onneksi ymmärtävät
Oppeja muinaisten kansojen hylätä tajuavat
Paavit kannattajineen ahdasmielisyyttä kuitenkin suosivat
Qumranista vanhoja kirjakääröjä löydettiin
Raamattua tuhannetta kertaa uudelleen tulkittiin
Saatana syntisen sielun kuulemma omakseen ottaa
Tapakristittyjä mokomaan ei enää uskomaan saa
Uskoa saarnamiehet innokkaasti Suomeenkin levittivät
Vääräoppiselle kansalle omaa sanomaa väkisin opettivat
Wille Riekkinen nykyinen liberaali piispa Kuopion
X-kromosomi ihmisen kehityksessä löydetty on
Ylösnousemus edelleen legendaa tieteenvastaista
Zen idän meditaatiota yhä niin muodikasta
Åbo Akademissa onneksi opetetaan sivistystä
Älykkyys ihmiselle aina niin tärkeää
Öljy se oikeasti nykymaailmaa pyörittää