Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Keskustelumme Antti Valkaman kanssa on edistynyt sen verran, että
yhteisymmärrys uskova-sanan poisjättämisestä näyttää saavutetun. Joissakin
termeissä on vielä eripuraa: Dogmi-sanan tietolähteenä olen käyttänyt A.
Aikion Uutta sivistyssanakirjaa (Otava) v. 1994: Dogmi - uskonkappale,
kirkollisesti hyväksytty oppilause, jonka perustana on jumalan ilmoitus.
Filosofiassa oppilause, jota järjestelmän edellytyksenä ei voi eikä
tarvitse todistaa. Dogmaattinen - teoreettiseen katsomukseen jyrkästi
sidottu, ahdashenkinen. Teologiassa dogmia tai dogmatiikkaa koskeva,
dogmeista riippuva.
Saammeko lukea Valkaman perustelun laajemmalle
määritelmälleen?
Ymmärsin oikein hyvin, mitä Valkama tarkoitti oppi-isillä. Tiivistäessäni tekstiäni kohtuullisiin mittoihin pääsi kuitenkin käymään niin, että lukija saa vaikutelman kuin mielestäni kullakin voisi olla vain yksi oppi-isä. Pahoittelen virhettäni. Tarkoitin sitä, että olen saanut vaikutteita hyvin monelta suunnalta, enkä ole ollut innostunut etsimään kunkin ajatuksen alkuperäistä lausujaa. Kun Valkama päätteli, etten osaa nimetä oppi-isiäni, hän oli oikeassa: En ole suorittanut yliopisto-opintoja filosofiassa/teologiassa tms. Käytän vain saamaani koulutusta, em. vaikutteita ja (toivoakseni) tervettä järkeä muokatessani katsomustani.
Mainitsin pitäväni moraalia maailmankatsomuksesta erillisenä asiana. Tarkennan: Väitän, että moraali ei riipu maailmankatsomuksen uskonnollisuudesta tai uskonnottomuudesta; ateismin ja uskontojen eroistahan olen kirjoitellut. Moraalistakin voin keskustella, mutta sitä keskustelua olisi mielekkäämpää käydä toiste, jotta yksittäiset kirjoitukset eivät laajenisi kohtuuttomiksi.
Kuten Esko Mäkeläkin, en ole kiinnostunut käsitekikkailusta, mutta jos keskustelun jatkuminen edellyttää käsitteiden määrittelyä, sitä on kaiketi tehtävä. Toivottavasti pystymme pitämään keskustelun kansantajuisena sekä koulutukseni rajallisuudesta johtuen että saadaksemme lisää keskustelijoita - tai edes pitääksemme lukijamme.
Esko Mäkelän kirjoituksessa kiinnosti erityisesti se, että hän kokee ateistin käsitteenä leimaavaksi ja karsinoivaksi. Minä taas koin ateismin valitessani agnostismin (?) kannanoton välttelemisenä. Itsekin olen sitä mieltä, että ihminen on luonut jumalat eikä päinvastoin. Miksei tämä ajatus teekään Mäkelästä ateistia? - Jumalan palvonta kyllä yhdistää samanuskoisia, mutta toisaalta johtaa riitoihin eriuskoisten kanssa. - Uskoko kulttuurievoluution synnyttämä tunneilmiö? Mielestäni se johtuu tarpeesta selittää tuntemattomia ilmiötä.
Tomi S. Mäkinen
Julkaistu Hämeen Sanomissa 2.2.2002