Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Heikki Turpeinen sanoo yhteisövero-osuuden saantia kirkolle puolustavassa kirjoituksessaan (Al 5.2.), että "veromarkat eivät mene hukkaan kirkon kirstussa". Pertti Tolppanen puolestaan kysyy syyttelevässä jutussaan Yhteisövero-osuus vain vähäinen korvaus (Al 30.1.), mitä pahaa tai kielteistä kirkon yhteisövero-oikeutta arvostelleet näkevät "kirkon nykyisessä opetuksessa tai muussa toiminnassa". Turpeinen ottaa esimerkiksi siviilipalvelusmiehet, jotka vakaumuksestaan huolimatta joutuvat maksamaan valtiolle veroja, "joilla kustannetaan uusia asejärjestelmiä ja ylläpidetään maan puolustusvoimia".
Turpeisen esimerkki ja Tolppasen kirjoitus kuvastavat sitä valitettavan yleistä käsitystä, että ev.-lut. ja ortodoksisella kirkolla on samat oikeudet kuin valtiolla. He eivät halua myöntää, että kirkko on vain yksi aatesuunta, uskontoseura, uskovaisten yhdistys. Ehkä se johtuu siitä, että meillä edelleen on valtionkirkkojärjestelmä, jossa kirkko on sidoksissa valtioon. Kuitenkin oikeudellisesti valtion tulisi kohdella erilaisia aatesuuntia ja yhdistyksiä tasa-arvoisesti, millekään ei tule antaa erityisasemaa. Uskonto on perimmiltään yksityinen ja yhteisöllinen, ei valtiollinen asia. Tässä on mielestäni jo yksi hyvä syy vastustaa yhteisöveromarkkojen kirkolle jakamista. Suomi on aidosti demokraattinen maa vasta sitten kun valtion ja kirkon kytkökset on katkaistu.
Myös kirkon opetuksissa on monia kyseenalisia kohtia. Esimerkiksi lupaus ikuisesta elämästä on elämän kiertokulun ja jatkuvuuden kannalta luonnoton ja kaikessa omahyväisyydessään mahdoton. Edellä olevasta seuraa myös taivaan ja helvetin olemattomuus. Myös ihmisen julistaminen jumalan kuvaksi ja elollisen hallitsijaksi on vain pöyhkeä ihmisaivojen tuote eikä minkään jumalan.
Saamillaan verovaroilla kirkko tietysti tekee monenlaista seurakuntatyötä, lapsi- ja nuorisotyötä ja yrittää olla mukana myös työttömien ja vähäosaisten parissa. Ikävänä asiana tässä touhussa on kuitenkin se, että kaiken takana on uskonnon piilosyöttö ja samalla kirkkojen jäsenmäärän pitäminen korkeana. Siis oman edun tavoittelu. Se takaa papeille ja lukkareille töitä! Harva välittää siitä, onko julistettu oppi totta vai ei. Heihin ei tuotevastuulaki taida yltää.
Kun seinäjokelainen pappi Jorma Hietamäki tunnusti, että ei usko Jumalaan, peruutti Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli häneltä oikeuden toimia pappina kuudeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen asia käsitellään uudestaan.
Seppo Heinola ehdotti (Al 15.1.), että valtio voisi harkita kirkon nyt saaman yhteisövero-osuuden siirtämistä Pelastusarmeijalle ja SPR:lle, joiden työstä kirkkokin voisi ottaa oppia. SPR eittämättä osaisi miljoonat käyttää kirkkoa paremmin. Pelastusarmeijaa sen sijaan voi epäillä, sen taka-ajatuksena kun on uskonnon levittäminen. Itse asiassa parasta ja oikeudenmukaisinta olisi, että valtio itse käyttäisi nyt kirkolle jaetun yhteisöveron oman organisaationsa kautta vähäosaisten sekä nuorten ja vanhusten auttamiseen.
Teuvo Kantola
Julkaistu 17.2.2000 Aamulehdessä