Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Seuraava kirjoitus on vanhentunut, katumuskuukausi poistui 1.8.2003. Katso tarkemmin kirkosta eroaminen.
Moni joulukuussa kirkosta eronnut on ollut kovasti harmissaan siitä, että hän seuraavana vuonna on edelleen joutunut, vaikka ei enää ole ev.-lut. seurakunnan jäsen, maksamaan kirkollisveroa koko vuoden ajalta. Tällainen pakko tuntuu aivan kohtuuttomalta. Jos ei kerran kuulu kirkkoon, miksi sille pitää veroja maksaa!
Oikeudenmukaista olisi, että kirkollisveron maksaminen loppuisi heti eroilmoituksen jälkeen niin pian kuin se veroteknisesti on mahdollista, kun valtio nyt on vielä kirkon verojen kerääjä. Itse asiassa valtion pitäisi kokonaan luopua tuosta kirkollisverojen kokoamisesta! Jäsenmaksujen perimisen hoitakoon kirkko itse samalla tavalla kuin muutkin aatteelliset yhdistykset.
Mikä on se laki tai asetus, jonka perusteella kirkolla on oikeus periä veroa sen jäsenyydestä eronneilta? Vai onko tämä kohtuuttomuus kirjoitettu yhdistyksen, siis ev.-lut. seurakunnan sääntöihin, joihin jäsenten on alistuttava? Pyydän, että joku kirkon kirjanoppinut tai joku lakeja säätävä kansanedustaja selittäisi, mistä on kyse.
Suurin osa suomalaisistahan on tehty seurakuntien jäseniksi muutaman kuukauden ikäisinä, jolloin heidän omaa mielipidettään ei ole kysytty eikä näin ollen kunnioitettu. Kirkon jäsenhankinnan kannalta lapsikaste ja sen tuoma pakkojäsenyys on tietysti loistava juttu. Mutta kuka voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että on oikein kirkosta eroamisen jälkeenkin edelleen ottaa pakolla veroina rahaa niiltä, jotka aikuistuttuaan ovat tyrmänneet hölynpölynä kirkon opit ja eronneet siitä?
Kirkosta eroaminen pitäisi myös tehdä yhtä helpoksi kuin kaikista muistakin yhdistyksistä lähtemisen. Kun kirkon oppeja pohtinut jäsen tulee tulokseen, että hän ei pidä niitä totena ja haluaa erota, eroamiseen pitäisi riittää seurakuntaan tai väestörekisterikeskukseen lähetetty kirjallinen ilmoitus, jossa on eroajan oma allekirjoitus. Henkilökohtaisen käynnin vaatimisesta em. virastossa tulisi luopua. Jos nimikirjoitus riittää satojen tuhansien markkojen kauppakirjoihin, niin miksei myös eroilmoitukseen aatteellisesta yhdistyksestä!
Teuvo Kantola
Julkaistu Aamulehdessä 18.11.2000