Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Niko Tikkala puolusti 15.12. rukouspäiväjulistusta. Koska kansanedustajan tehtävistä vetäytynyt Esko Helle jo teki mainion yleiskatsauksen arvojen historiaan 21.12. Vierailija-palstalla, kommentoin vain paria yksityiskohtaa Tikkalan kirjoituksessa.
"Uskonnonvapaus on vain yksi keskeinen kristillinen perusarvo ..." Kun suomalaiset aikoinaan pakkokäännytettiin kirkon veronmaksajiksi, missä uskonnonvapaus näkyi? Uskonnonvapaushan on paitsi vapautta uskoa, myös vapautta olla uskomatta. Tiedetään myös hyvin, että suomalaiset ovat saaneet elää kirkon ulkopuolella vasta vuodesta 1923. Miksi tämä "keskeinen kristillinen perusarvo" unohdettiin täydellisesti ensimmäiset 700-800 vuotta, ei vain varhaisempana katolisena, vaan myös luterilaisena aikana?
Tulkitsisin ennemmin niin, ettei uskonnonvapaus ole kristillisyydessä keskeistä, perustavaa laatua eikä itse asiassa aatteeseen kuuluva arvokaan. Tikkalan kirjoituksesta saa sellaisen vaikutelman, että se olisi suorastaan kristinuskosta lähtöisin.
"Julistus ei suinkaan tyrannisoi toisuskoisia saati pakota vakaumuksen vastaiseen toimintaan. Käsky rukouspäivän viettämisestä ja saarnojen teksteistä kohdistuu kirkkoon, kansalaisia nimenomaan pyydetään ottamaan osaa jumalanpalveluksiin 'sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin'."
Tyrannisoimisesta en tiedä kenenkään puhuneen, mutta julistus eittämättä nostaa kristinuskon muiden katsomusten yläpuolelle: Valtion johtaja pyytää kansalaisia osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Valtion johtaja väittää, että kristinuskolla olisi hallussaan joitakin iankaikkisia totuuksia, joihin olisi suositeltavaa tutustua.
Kristitty voi tälle nyökytellä hyväksyvästi; vaan miltäpä hänestä tuntuisi, jos presidenttimme kehottaisi kumartamaan Mekkaa kohti ja syventymään islaminuskon iankaikkisiin totuuksiin?
Tomi S. Mäkinen
Julkaistu Hämeen Sanomissa 2.1.2004