Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Keskustalainen kulttuuriministeri Tanja Korpela yrittää sinnikkäästi saada presidentin antaman rukouspäiväjulistuksen lain muotoon piittaamatta siitä, että oikeusministeriön ja samalla myös oikeusministeri Johannes Koskisen kanta on, että rukouspäiväjulistuksen antaminen ei kuulu presidentille. "Ei ole presidentin tai valtioneuvoston tehtävä määritellä saarnojen aiheita", sanoi Koskinen lehtiuutisen mukaan.
Oikeusministeriön kanta perustuu siihen, että julistus on ristiriidassa uuden uskonnonvapauslain kanssa, koska se suosisi vain yhtä uskonnollista suuntausta eli evankelisluterilaista kirkkoa. Ymmärtääkseni myös kulttuuriministerin pitäisi kunnioittaa lakia.
Eikä jonkun rukouspäiväjulistuksen antaminen itse asiassa edes kuulu valtiolle. Rukouspäiväjulistushan on tunnustuksellinen ilmaus ja siksi sen pitäisi olla kirkon sisäinen asia. Siksi oikea paikka julistuksen määrittelemiseen on kirkkojärjestys eikä Suomen laki. Antakoon sen vaikka arkkipiispa, ei siihen tarvita presidenttiä eikä valtioneuvostoa.
Vaikka Ruotsin kuningas, Venäjän tsaari ja Suomen presidentti ovat antaneet rukouspäiväjulistuksia jo 1600-luvulta lähtien tähän vuoteen asti, sitä käytäntöä ei pidä enää jatkaa, koska se loukkaa uskonnottomien ja myös toisuskoisten elämänkatsomuksia. Ei orjuuttakaan enää nykyaikana hyväksytä sillä perusteella, että sitä on aiemmin harrastettu ihmiskunnan keskuudessa vuosituhansia.
Suomi voisi ottaa vähän mallia uskontoihin liittyvissä erimielisyyksissä Ranskasta ja sen presidentistä Jacques Chiracista. Hänhän ilmaisi selvästi kantansa maassa vellovaan muslimien huivikiistaan sanomalla säädättävänsä tarpeen tullen lain, joka estää uskontoja vaarantamasta Ranskan valtion maallisia periaatteita. Ranskan perustuslaki on jo yli 200 vuotta taannut uskonnon ja valtion eron. Siksi uskontoa ei opeteta valtion kouluissa. Tähän pitäisi päästä myös Suomessa!
Teuvo Kantola
Julkaistu Aamulehdessä 27.10.2003