Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Lehdistä on saatu lukea naispappeudesta ja tasa-arvosta. Varsinkin Vammalan kappalainen Jari Rankinen on useasti korostanut, että "naispappeus on teologinen eikä tasa-arvokysymys". Rankinen toteaa kannattavansa tasa-arvoa, enkä epäile etteikö kannatakin.
Minulle tämä on jälleen muistutus uskonnon todellisuudesta. Tasa-arvo on kristitylle aivan sallittua - uskonnon rajojen sisällä. Teologinen käsitys tulee ensin, sitten oma järki ja tunteet. Ensin luetaan Raamatusta liikkumavara ja sen sisällä sitten kuljetaan.
Naispappeutta pohtineessa työryhmässä toimi myös kirkkoherra Keijo Rainerma. Hän kirjotti eriävässä mielipiteessään mm. näin: "Usko on kuuliainen Jumalan sanalle jopa vastoin järki- ja tunnesyitä." Hyvin tiivistetty!
Evankelis-luterilaista valtionkirkkoa pidetään edistyksellisenä, koska se sallii naispappeuden. Totta onkin, että esimerkiksi ortodoksit eivät ole edes keskustelleet asiasta. Luterilaiset ovat uudistaneet teologista näkemystään, ja järki ja tunteet ovat saaneet enemmän liikkumavaraa.
Mutta ei tasa-arvo vieläkään ulotu homoseksuaaleihin. Heitä ei kirkko vihi eikä heidän liittojaan siunaa, puhumattakaan hedelmöityshoitojen sallimisesta. Miksi näin? Siksi tietenkin, että tämä ei olekaan - ainakaan vielä - tasa-arvon vaan teologian kysymys.
Onneksi yhä suurempi osa suomalaisista on vapauttanut ajattelunsa pyhien kirjojen rajoituksista.
Jori Mäntysalo
Julkaistu Aamulehdessä 21.5.2007