Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Kiitos Antti Valkamalle asiallisesta kritiikistä (9.1.) kirjoitukseeni. Vapaa-ajattelija ei todellakaan tarkoita ketä tahansa vapaasti ajattelevaa: Olen käyttänyt vapaa-ajattelijan nimeä, koska olen Vapaa-ajattelijain liiton jäsen. Liitto toimii uskonnottomien etujärjestönä jäseninään pääasiassa humanisteja, ateisteja ja agnostikkoja. Vain kirkon jäseniltä evätään jäsenyys. Vapaa-ajattelija -nimitys ei siis kerro kovin tarkkaan kantajansa näkemyksistä, kuten Valkama aivan oikein havaitsi.
Se on silti selvästi tarkempi käsite kuin esim. evankelis-luterilainen. Kirkon jäsenenähän voi olla kuka tahansa: Kirkon tutkimuskeskuksen raporttien mukaan vain puolet kirkkoon kuuluvista uskoo Jumalaan. Se toinen puolisko pitää sisällään eniten agnostikkoja, mutta joukossa on myös ateisteja. Onkin hassua, että ihminen, joka on siinä käsityksessä, ettei jumalia ole olemassa, kuuluu Jumalan sanaa levittävään järjestöön.
Vapaa-ajattelusta ensimmäiset maininnat ovat 1700-luvulta, jolloin tiede alkoi voimakkaasti kehittyä. Luultavasti vapaa-ajattelu tuli käsitteenä käyttöön siksi, että se kuvasi ihmisen ajattelun vapautta uskonnon (kirkon) määräämistä kehyksistä. Valkama mainitsi, että jokaisella vapaa-ajattelijalla on omat oppi-isänsä ja dogminsa. Toivon häneltä tarkennusta; itselläni ei ole oppi-isiä ja dogmitkin ovat enemmän uskontojen alaa.
Valkaman mielestä ateistin päätyminen katsomukseensa ei ole perustellusti vapaampaa kuin uskovaisen. Tätä ei vapaa-ajattelun vapaus tarkoitakaan, mutta ateisti on vapaampi päivittämään näkemystään sitä mukaa, kun uutta tietoa saadaan eri tieteenaloilta. Nähdäkseni uskomaan alkava luopuu vapaudestaan ajatella kriittisesti Jumalastaan.
Valkama nimitti minua uskovaksi - tätä en voi hyväksyä. Ateisti turhan helposti leimataan "tiedeuskovaiseksi". Tieteessä tehdään myös virheitä, enkä ole vakuuttunut siitä, että tiede pystyisi kaikki ongelmat joskus ratkaisemaan. Mielestäni tieteen tapa havainnoida todellisuutta ja alistaa kaikki - myös itsensä - kritiikille tekee siitä huomattavasti luotettavamman kuin uskontojen tapa sitoutua vanhoihin kirjoituksiin.
Tomi S. Mäkinen
Julkaistu Hämeen Sanomissa 11.1.2002