Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Jari Nurmen mukaan (HS 8.11.) uskonto ja arvot ovat yksi ja sama asia - tai ainakaan arvoja ei voi olla olemassa ilman uskontoa. Myöhemmin Nurmi rinnastaa elämänkatsomuksen ja uskonnon. Eli johtopäätöksestä, että elämänkatsomuksesta seuraa (arvo)valintoja Nurmi päättelee, että uskonto on sama asia kuin arvot. Tästä taas seuraa, että uskonto on sama asia kuin moraali ja tästä päästäänkin kirkon lanseeraamaan ajatukseen että ateistit ja agnostikot elävät arvotyhjiössä ja ilman moraalisia sääntöjä.
Ajattelussa mennään harhaan jo siinä, että uskonto ja elämänkatsomus rinnastetaan. "Myös ns. uskonnottomuus on uskonnollinen vakaumus", Nurmi kirjoittaa. Mutta eihän elämänkatsomus ole uskonto, vaan jokainen uskonto on tietynlainen elämänkatsomus.
Toisin kuin Nurmi esittää, väitän, että moraali ei tule uskonnosta laisinkaan, vaan päin vastoin - uskonto on lähtöisin moraalista. Moraali puolestaan tarkoittaa pohjimmiltaan niitä asioita, mitkä edistävät yksilön tai yhteisön selviämistä. Yhteisön omien jäsenten surmaaminen, pilaantuneen lihan syöminen (sianliha pilantuu helposti), sukurutsa jne ovat yhteisölle vahingollisia ja siksi niitä on pidetty moraalittomina. Uskonto on moraalisääntöjen esittämistä sellaisessa muodossa, että niiden kumoaminen on hankalaa tai mahdotonta. Sianliha on raamatun mukaan edelleen saastaista, mutta hygienian parantumisen myötä kristitytkään eivät siitä säännöstä juurikaan välitä.
Nykyinen valtion ja kirkon liitto loukkaa kaikkia niitä jotka eivät kirkon oppeihin usko. Kyse ei ole siitä, mitä pitää oikeana ja vääränä, sillä silloinhan uskontoa ei tarvittaisi siihen höysteeksi ollenkaan. Kyse on siitä, että kirkon parissa tunnutaan uskovan, että heidän arvonsa ovat ainoita oikeita arvoja ja muilla ei ole arvoja ollenkaan, jolloin heillä ei ole moraaliakaan. Ja kirkon oman ajattelun mukaan kaikesta tästä seuraa, että kirkko ja uskonto ovat ainoita moraalisia vaikuttajia yhteiskunnassa. Tämä "moraalin monopoli" on vaarallinen ajatus, riippumatta siitä kenellä tämä monopoli on.
Siitä olen samaa mieltä Nurmen kanssa, että valtiota ei voi olla ilman arvovalintoja. Mutta näihin arvovalintoihin ei tarvita kirkkoa tai uskontoa - ainakaan niin, että toiset uskonnot saavat virallisen statuksen ja muut elämänkatsomukset leimataan "arvotyhjiöksi". Mihin kirkko tarvitsee valtiota muutenkaan, eikö taivaallinen valta ole joka tapauksessa voimakkaampi? Herää kysymys, onko valtiojohto kirkolle tärkeämpi "jumala" kuin heidän omansa? Miten se ensimmäinen käsky menikään.. "sinulla ei saa olla muita jumalia"?
Aapo Puskala