Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Seurakunnat eri puolilla ovat pitkin kevättä antaneet ymmärtää, että niiltä olisivat rahat käymässä vähiin ja ruokapankkitoiminta olisi lopetettava. Olenkin jo odotellut, milloin alkavat avunpyynnöt, kirkon puolesta mutta hätää kärsivien auttamiseksi. Ja tulihan se sieltä: Pertti Tolppanen (AL 28.5.2000) kirjoittaa, kuinka perusarvojemme romuttamisen elämäntehtäväkseen ottaneet uudistajat ovat onnistuneet leikkauttamaan kirkon tulopohjan yhteisövero- ja muine muutoksin niin pahoin, ettei ruokapankkien pitomahdollisuuksia enää katsota olevan. Tolppanen ei mainitse, mitä muita tulolähteitä uudistajat ovat onnistuneet leikkauttamaan, sen sijaan yhteisöveron kokonaistuotto on nousukauden aikana kasvanut niin runsaasti, ettei kirkon saama markkamääräinen tuotto ole laskenut niin kuin prosenttiosuuden muutos antaisi ymmärtää.
Ruokapankkien tarvehan johtuu siitä, että valtion leikkauskohteena ovat olleet sosiaalimenot, työllistäminen ja kuntien valtionosuudet. Samalla kunnat kuitenkin ovat saaneet lisää tehtäviä, jolloin toimeentulotuki on monessa kunnassa ollut säästökohteena. Toki laissa määrätyt etuudet maksetaan (jos niitä osaa vaatia), mutta kaikki harkinnanvaraiset etuudet on karsittu. Tässä tilanteessa Tolppasella on otsaa esittää, että valtio keräisi enemmän veroja ja osoittaisi nämä lisätulot kirkolle ruokapankkitoimintaan. Toisin sanoen valtio ajaa ensin osan kansalaisistaan nälkää näkemään, ja sitten sen pitäisi järjestää kirkolle rahaa, että kirkko voisi antaa näille nälkäisille leipäpalan. Ja kuka taas olisikaan se suuri hyväntekijä?
Simo Järvinen
Julkaistu Aamulehdessä 2.6.2000