Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Eero Silvasti (AL 19.4.) näkee ajassamme merkkejä järkiperäisyyden kuolemasta ja irrationalismin ylösnousemuksen ihmeestä. Hänen mielestään uskonnollisten hurmosliikkeiden yleistymisessä piilee uuden ajan ilosanoma. Hurmahenkisyys ja irrationaalisuus ovat toki voimissaan, mutta siitä, onko tämä ilosanoma, voidaan olla eri mieltä.
Fanaattisten uskonlahkojen maailmalla tekemät joukkoitsemurhat ovat miltei jokapäiväisiä uutisia. Suomessakin on jätetty sairaita lapsia ilman lääkärinhoitoa uskonlahkojen vaatimuksesta. Jotkut lahkot ovat saaneet nuoret opiskelijajäsenensä lopettamaan korkeakouluopintonsa ja hakeutumaan töihin, jotta yhteisö ja sen pappi saisivat rahaa. Nämä profeetat tulevat usein Yhdysvalloista, karismaattisten liikkeiden luvatusta maasta.
Sieltä on peräisin myös Silvastin kuvailema "narsismin syöpä". Tätä itsensäjumaloimisen uususkontoa markkinoidaan Suomessa positiivisena ajatteluna. Se olikin jonkin aikaa suurta muotia, mutta ei meillä silti sankoin joukoin narsisteiksi muututtu. Ei tavallinen hämäläinen jaksa hokea päivittäin omalle peilikuvalleen: minä rakastan sinua, minä rakastan sinua, toivossa että näin löytäisi itsestään oman sisäisen, kaikkivaltiaan Pentti Kourinsa. Itseriittoisia maailmanvalloittajia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Heitä on myös aina ihannoitu ja pyritty matkimaan. Ennen puhuttiin Napoleon-kompleksista.
Narsismi ei nähdäkseni kuitenkaan ole laajalle levinnyt aikamme sairaus, vaan pienen eliitin ongelma. Ihmisten suuri enemmistö potee stressiä, työuupumusta, masennusta, unettomuutta, epävarmuuden, alemmuuden ja riittämättömyyden tunteita eikä suinkaan narsismia.
Työsuhteet ovat epävarmoja ja määräaikaisia tai osa-aikaisia ja alipalkattuja. Kunnollinen asunto on monelle kaukainen haave. Vanhukset ja sairaat on unohdettu. Suuri osa työikäisistä on sysätty lopullisesti työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Tällaisen tilanteen vallitessa ovat jotkut tajunnan ja tietoisuuden tutkijat olleet löytävinään ihmisestä hermolokeron, joka potee ikuista jumalikävää.
Oman ateistisen vakaumukseni mukaan hermolokeroni potevat kuitenkin ainoastaan ikuista ihmisarvoisen elämän ikävää, eikä vain itselleni, vaan myös muille.
Liisa Lahdenmäki
Julkaistu Aamulehdessä 30.4.2000