Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
"Suomalaisessa kulttuurissa on oman riittämättömyyden hetkinä aina turvattu ikiaikojen Jumalaan", kirjoitti Maija Paavilainen 10.12.2002 tällä palstalla. Kulttuuria on kuitenkin ollut Suomessa jo ennen kristinuskoon pakottamista; en voi pitää ns. pakanallisia jumalia kirjoittajan tarkoittaman kristinuskon Jumalan kanssa samoina ikiaikaisen jumalan ilmentyminä - mahtaako hänkään?
Oletettavasti kristillisyys on suomalaisen kulttuurin monituhatvuotisen historian yksi vaihe, josta olemme alkaneet hiljalleen siirtyä pois: Vuonna 1923 jaa. poistuneen pakkokristillisyyden jälkeen kirkkojen jäsenistön osuus väestöstämme on tasaisen varmasti laskenut.
Uskonnottomat nimiäiset lapsilleen järjestäneen pariskunnan suvaitsevaista suhtautumista katsomuksiin voi vain ihailla: Lapset saavat isompina vapaasti päättää, ryhtyvätkö palvomaan jotakin henkiolentoa/-olentoja vai eivät. Omasta kokemuksesta tiedän, että lapsena uskontoon aivopestyn on vaikea irrottautua siitä vapaaksi; onneksi sekin silti onnistuu.
Tomi S. Mäkinen
Julkaistu Hämeen sanomissa 13.12.2002