Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Hienoa, että toimittaja Matti Kuusela kolumnissaan Veden syvää yksinkertaisuutta (Al 21.4.) otti esille sen, että pääsiäisenä voivat iloita myös kirkkoon kuulumattomat ja Jumalaan uskomattomat: "Voin iloita luonnon elpymisestä eli elämän uudesti syntymisestä metsässä, järvellä, juuri kuivuneella ja jo vihertävällä jalkapallokentällä tai aurinkoisella terassilla, eikä minun tarvitse nauttia kenenkään verta ja ruumista asian varmistamiseksi".
Kevätpäivän tasauksen juhlaa on vietetty kauan ennen kuin kristinusko antoi tavalle uuden merkityksen yhdistämällä sen Jeesuksen ylösnousemukseen. Muna on ollut ikivanha hedelmällisyyden vertauskuva, joka hyvin symboloi sitä. Jopa Kalelavan mukaan koko maailma syntyi munasta. Samanlaisia maailmanmunamyyttejä tunnetaan myös Intiassa, Egyptissä ja jopa Tahitilla.
Jeesus ristiinnaulittiin juutalaisten pääsiäisenä. Siksi oli luontevaa, että hänen seuraajansa jatkoivat vanhaa juhlaperinnettä antaen sille vain taas uuden sisällön. Oikeastaan uusi sisältö oli jo ihmisille vanhastaan tuttu, sillä Jumalan kuolema ja ylösnousemus oli suosittu myytin aihe varsinkin maanviljelyskulttuureissa, joissa hyvinvointi oli sidoksissa satokausiin. Oli tavallista, että kasvillisuuden jumala kuoli ja haudattiin syksyllä, mutta heräsi taas henkiin keväällä. Ja sitä sopi juhlia.
Kristinusko on siis vain ominut vanhan kevätpäivän tasauksen juhlan pääsiäisjuhlakseen. Siksi me uskonnottomat voimme Matti Kuuselan tavoin juhlia ja iloita pääsiäispäivinä kevään tulosta ja siitä, että meidän ei tarvitse pelätä Saatanaa eikä Jumalaa eikä mitään Viimeistä Tuomiota. Voimme juhlia myös sen hyväksymistä, että meille riittää yksi elämä. Eikä meidän tarvitse lotkauttaa korviamme kuiskauksille kuolemattomuudesta tai sielujen vaelluksista. Ja se on juhlan aihe se!
Teuvo Kantola
Julkaistu Aamulehdessä 25.4.2000