Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Prof. Esko Koskenvesan kirjoituksen Rukouspäivät esivallan pyynnöstä (Al 5.11.) mukaan "entisenlainen rukouspäiväjulistus, ja nimenomaan valtiovallan toimesta, tuntuu enemmän kuin kohtuulliselta" mm. siksi, että "rukouspäivät ovat tulleet kirkon "ohjelmaan" nimenomaan esivallan pyynnöstä". Siis että hallitsija (nyt presidentti) julistaisi kehotuksen, että kansa esirukoilisi hänen, hallituksen, eduskunnan ja jopa valiokuntienkin puolesta. Eiköhän kirkko hoida nämä toimet omasta aloitteestaan ja eiköhän rukouspäiväjulistus ole aivan eri asia.
Esimerkiksi vuonna 2000 mihinkään uskontokuntaan kuulumaton presidentti Tarja Halonen antoi julistuksen: "Tasavallan kansalaisia pyydetään ottamaan osaa näihin yhteisiin jumalanpalveluksiin sekä syventymään myös kodeissa kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Kaikkien asianosaisten velvollisuus on tiedottaa tästä päätöksistä ja edistää sen noudattamista".
Vuonna 1999 presidentti Ahtisaaren julistus oli vielä käskevämpi ja vaativampi, sillä siinä asianomaisia velvoitettiin suorastaan valvomaan julistuksen noudattamista. Kansalaisia ei pyydetty vaan jopa kehotettiin osallistumaan kristillisiin jumalanpalveluksiin.
Paitsi että julistus on uskonnonvapauden kannalta kyseenalainen sen sanamuoto on vieläkin oudompi. Siinä valtion korkein toimeenpanija presidentti esittää julistuksen, jossa hän pyytää kaikkia syventymään kristinuskon iankaikkisiin totuuksiin. Mitä ovat nuo kristinuskon iankaikkiset totuudet. Ovatko ne jotain muuta kuin totuudet yleensä? Uskonnottomat eivät ainakaan pidä totuuksina kuoleman jälkeistä elämää, persoonallisen Jumalan olemassa oloa, enkeleitä, taivasta eikä helvettiä. Niitäkö kristinuskon iankaikkiset totuudet ovat?
Nyt elämme vuotta 2003 ja meillä on voimassa uusi uskonnonvapauslaki. Presidentin antama rukouspäiväjulistus olisi ristiriidassa sen kanssa. Yhtä uskontoa käsittelevän julistuksen antaminen kansalaisille ei sovi uskonnon ja omantunnon vapautta kunnioittavaan hallintoon. Rukouspäiväjulistus ei ole myöskään perustuslain mukainen. Perustuslain 11 §:n mukaan uskonnon ja omantunnon vapaus on kansalaisten perusoikeus. Jokaisella on oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Perustuslain 6 § myös edellyttää, että yhtä tiettyä uskonnollista näkemystä ei suosita, vaan että julkisen vallan pitää suhtautua tasapuolisesti muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin.
Pitää myös muistaa, että huomattava osa suomalaisista on uskonnottomia ja että nykyisin maassamme on jo paljon asukkaita, jotka eivät ole evankelisluterilaisia.
Rukouspäiväjulistuksen antaminen leimaisi valtiovallan kristillisten uskonnollisten aatteiden suojelijaksi. Se loukkaa uskonnottomien maailmankatsomusta ja myös muiden uskontojen näkemyksiä.
Jos kirkko pitää rukouspäiväjulistuksen vuosittaista antamista tärkeänä, miksei se anna sitä johtajansa arkkipiispansa tehtäväksi. Hänhän voisi julistaa sen Turun tai Helsingin Tuomiokirkossa ja lähettää siitä tiedotteen presidentille ja hallitukselle. Silloin ei uskonnottomien eikä toisuskoisten vakaumuksia loukattaisi.
Teuvo Kantola
Julkaistu Aamulehdessä 13.11.2003.