Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Kirsi Hakala kirjoitti AL 20.8. ehdotuksensa ruokarukouksen korjaamiseksi. Uskonnottoman lapsen äitinä kannattaisin pikemminkin alkuperäistä lorua, mutta lopun "aamen" tulisi ehdottomasti jättää pois.
Ruokaloru sinällänsä on mielestäni tärkeä. Se rauhoittaa vilkkaat lapset ja tekee ruokahetkestä hiljaisemman ja miellyttävämmän. Eri asia on sitten, ketä lasten pitäisi kiittää, ruokalahenkilökuntaa, joka aterian on valmistanut, yhteiskuntaa, joka sen kustantaa vai kenties satuolento Jeesusta(, joka hmm.. mitä hän onkaan todellisuudessa asian hyväksi tehnyt)?
Jos loruna käytetään mainittua "Mirrin viikset maitoon kastuu, ruokapöytään luokka astuu. Kiitos pöydän antimista" voivat jokaisen lapsen vanhemmat kotona kertoa lapselle ketä kiitetään ja lapsi itse sitten halutessaan lisätä loppuun "aamen". Opettajan ei näin kuitenkaan tule tehdä, muuten kuin hiljaa itsekseen, vaan osoittaa näin halunsa tukea myös uskonnotonta lasta tämän kehityksessä ja luokan jäsenenä. Oma opettaja kun on eka- ja tokaluokkalaiselle niin suuri auktoriteetti, että lapsi voi kokea ahdistavana riistiriidan vanhempiensa ja opettajan opetuksen välillä.
Uskonnonvapaus tarkoittaa myös vapautta uskonnosta.
Laura Rintakoski
Julkaistu Aamulehdessä 26.8.2001