Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Antti Valkama kysyi 6.8. ajattelustani, tuleeko demokraattisen päätöksenteon olla jokaisen ihmisen ylin auktoriteetti ja tulisiko totella mitä tahansa enemmistön päätöstä. Mielestäni täysivaltaiset kansalaiset eivät tarvitse auktoriteetteja ainakaan sokean auktoriteettiuskon merkityksessä. Kun elämme kuitenkin samassa yhteisössä, sen johdon eli eduskunnan lainsäädäntävalta ulottuu meihin kaikkiin.
Toimivaan demokratiaan kuuluu oleellisena osana vähemmistön oikeudet, sananvapaus sekä muita diktatuuria estäviä järjestelyjä. Vaikka Saksassa kansallissosialistinen puolue nousikin valtaan vapailla vaaleilla, se pakotti maansa yksipuoluejärjestelmään, kielsi opposition ja kansalaisoikeudet, lyhyesti vei diktatuuriin. Tapahtuma on pidettävä mielessä varoittavana esimerkkinä, mutta ei demokratian huonoudesta, vaan vapaan demokratian periaatteiden säilyttämisen tärkeydestä vaalien voittajasta riippumatta. Tämä tapahtumaketju on löydettävissä monesta muustakin "demokraattisesta diktatuurista". Ei siis pidä totella "mitä tahansa", enkä näin väittänytkään.
En silti mielestäni epäoikeudenmukaisesti arvostele Petri Hiltusen kirjoitusta, vaikka demokratian kannattajana vastustaisinkin demokraattisen johdon komentoa siirtyä diktatuuriin. Valkama kirjoitti "Mäkinen päätyy siihen uskoon, että Hiltunen ottaa kantaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia vastaan, ahdasmielisen pappisvallan puolesta." Tarkemmin sanoen katson Hiltusen vastustavan demokratiaa siltä osin kuin se ei hänelle sovi, teokratian hyväksyen. Olen tätä mieltä perustellusti, sillä uskovaiset antavat "Jumalan sanan" tulkintaoikeuden papeilleen.
Huomautan, että Hiltunen itse liitti kirjoitukseensa Lutherin tulkinnan "Maallinen valta on oikeutettua vain siinä tapauksessa, että se todella noudattaa Jumalan tahtoa" ilmeisen samanmielisenä. Lause tarkoittaa selvennettynä nyky-Suomessa: "Eduskunnan päätökset ovat oikeutettuja vain siinä tapauksessa, että papisto ne hyväksyy".
Suuren osan Mäkisen tekstistä olisi voinut tiivistää sanoihin "en pidä uskonnoista" ilman, että informaatiosisältö olisi erityisemmin kärsinyt." Ehkä niinkin, kuten Valkamankin kirjoitusta voidaan tiivistää muotoon "en pidä Mäkisen kirjoituksesta". Tällä tasolla jatkaminen on tuskin kovin mielekästä; mielipiteitähän nämä ovat puolin ja toisin, eivätkä auktorisoitua informaatiota.
Vastoin Valkaman virheellistä tulkintaa tarkoitukseni oli tuoda esiin uskontojen uhka demokratialle; jumalan käsite on aina diktaattori, joka kieltää itsensä arvostelun, ja pappien valta on harvainvaltaa. Ei yksi hiltunen teokratiaa tee, vaan eipä yksi mäkinenkään demokratiaa takaa. Tämä on meidän kaikkien asia, joskin erityisesti jumaliin uskovien kannanottoja palstalle kaipaisin.
Tomi S. Mäkinen
Julkaistu Hämeen Sanomissa 11.8.2003