Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Aamulehti on muiden lehtien tapaan käsitellyt kirkosta eroamisen syitä lähinnä kirkon kommenttien mukaisesti. Itse olen eroakirkosta.fi -sivun taustaryhmää, ja esitän joitakin sivuhuomioita esimerkiksi tilastoihin.
Väitetään, että kirkosta eroavat nuoret aikuiset, ja usein tämä täsmennetään 20-40 -vuotiaiksi. Todellisuudessa erohalua löytyy pikemminkin ikäluokista 17-30.
Kirkon tilastoissa "18-vuotias eronnut" tarkoittaa kyseisenä vuonna 18 vuotta täyttävää. Tämä vääristää kuvaa eroajista. Tosiasiassa 19-30 vuotiaita eroaa suunnilleen sama määrä kutakin ikäluokkaa, mutta 18-vuotiaita noin kaksinkertainen määrä. 18-vuotiaat eroajat painottuvat juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneisiin. Voidaan siis arvioida, että jo 17-vuotiaat eroaisivat, mutta eivät sitä lain vuoksi voi vielä tehdä.
Väitetty viiden vuoden siirtymäaika 15-vuotiaista rippikoululaisista 20-vuotiaisiin eroajiin on todellisuudessa vain kaksi vuotta. Onkin kai niin, että rippikoulu ei juuri sitouta jäseniä kirkkoon.
Naispappeuden vastustajat puolestaan nähdään merkittäväksi eroaallon syyksi. Jari Rankisen ansiosta kirkosta erosi viime vuonna ehkä tuhat tai kaksi tuhatta jäsentä. Tämä on pieni osuus, kun eroajia yhteensä oli noin 38 tuhatta. Kääntäen tämä tarkoittaa, että eroaminen jatkuisi myös ilman jarirankisia.
Naispappeuskiista ei välttämättä aiheuta eroja tasa-arvosyistä. Taustalla voi olla se, että kiista osoittaa kirkon perustaan: Raamattuun. Kyse ei ole siitä, mitä naispappeudesta päätetään. Kyse on siitä, että päätös pohjautuu Raamattuun eikä järkeen.
Sekä naispappeuden puolustajat että vastustajat poimivat argumentit Raamatusta. Kirkko perustelee jäsenyyttä yhteisöllisyydellä, perinteellä, diakonialla ja rituaaleilla. Jarirankiset muistuttavat, että kirkko on pohjimmiltaan uskonnollinen yhteisö.
Nuoret puolestaan eivät enää ole uskonnollisia. Mitä selvemmin kirkon uskonnollinen pohja näkyy, sitä useampi eroaa.
Kirkosta eroaminen kasvoi, kun eroaminen tehtiin helpoksi. Ja kun eroakirkosta.fi ei enää vaadi edes paperin tulostamista, on eroaminen kasvanut lisää.
Jos uskonto kiinnostaisi enemmän, olisi kirkosta jaksettu erota jo aiemmin, sen vielä vaatiessa maistraatissa käyntiä.
Yhteenvetona vaikuttaa siltä, että kirkon tuhoaa suomalaisten välinpitämättömyys uskonnosta. Rippikoulu ei sitouta jäseniä, diakonia ja rituaalit eivät enää riitä syyksi jäsenyydelle, naispappeuden vastustajien erottaminenkaan ei vaikuta olennaisesti eroamiseen.
Kirkon kriisi on vielä syvempi kuin kuvitellaan. Jäsenkunta rappeutuu jo nyt, ja tahti tulee kiihtymään. Onhan nyt maallistuneiden isovanhempien ja kirkosta eronneiden vanhempien jatkona tulossa kastamatta jäävien sukupolvi.
Jori Mäntysalo
Ei julkaistu Aamulehdessä