Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Tanja Saarela ehdottaa (AL 19.2.) kaikille uskontokunnille valtion tukea. Näin turvattaisiin "tosiasiallinen mahdollisuus" harjoittaa uskontoa.
Olen kuvitellut, että uskonnonvapaus on vapaus eikä oikeus. Esimerkiksi ilmainen perusopetus on oikeus: julkisen vallan tulee tehdä jotain - ylläpitää kouluja - jotta oikeus toteutuu. Sananvapaus taas on vapaus, jossa riittää ettei valtio estä vapautta. Esimerkiksi minulla on vapaus kirjoittaa mielipidekirjoitus, Aamulehdellä vapaus julkaista tämä tai olla julkaisematta.
Uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta painaa Raamattuja, rakentaa synagogia, kulkea kadulla vapaasti huivin kanssa tai ilman huivia ja niin edelleen. Uskonnonvapaus ei tarkoita, että valtion tulisi tukea Raamattupainoja, kulttirakennusten rakentamista tai musliminaisten huiviostoksia.
Uskonnonvapauden vuoksi muut lait voivat joskus vähän joustaakin. Ehtoollisviini sallittiin kieltolain aikana, rituaaliteurastus on erillinen poikkeus eläinsuojelulaissa jne. Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin vaatia uskonnonharjoittamisen kuluja valtion kannettavaksi.
Saarela puuttuu kuitenkin todelliseen ongelmaan: kaksi uskontokuntaa saa valtion tukea, muut eivät. Oikea ratkaisu on poistaa valtionkirkkojen erityisasema, ei lisätä valtion menoja tukemalla muitakin uskontoja.
Jori Mäntysalo
Julkaista lyhennettynä Aamulehdessä 23.2.2007