Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Esko Bergin lukijanpostissa 8.1.2003 ollut kirjoitus "Uskonnonvapauslain ylilyöntejä vältettävä" sai minut jälleen kerran kummastelemaan kristittyjen käsityksiä suvaitsevaisuudesta sekä oman uskontonsa riittien merkityksestä.
Uskonnonvapaus tarkoittaa myös vapautta uskonnosta. Jokaisen, myös koululaisen, on itse voitava päättää, haluaako hän osallistua jonkin uskontokunnan jumalanpalveluksiin tai muihin tilaisuuksiin. Sivistyneessä, uskonnonvapauden omaavassa valtiossa ei tulisi kaikille pakollisiin koulutilaisuuksiin sisällyttää riittejä, esimerkiksi rukouksia.
Kristillisen opin mukaan virsi on laulun muotoon puettu rukous, siis keskustelua yliluonnollisen Jumalan kanssa. Kristityt eivät lue jouluevankeliumia suvaitsevaisuuden ylläpitämiseksi tai tietääkseen, mistä länsimainen yhteiskunta on peräisin. Evankeliumin lukemisen tarkoituksena on kuulla heidän Jumalansa "johdatuksella" kirjoitettua pyhää sanaa.
Olenko suvaitsematon, jos mielestäni henkilön tulee itse päättää, haluaako hän keskustella yliluonnollisen taruolennon kanssa? Mielestäni tämä on vähintäänkin oikeus ja kohtuus.
Ei ole liikaa vaadittu, jos suomalainen koulujärjestelmä pitäytyy tieteellisessä maailmankuvassa, jättäen uskonnon käsittelyn opetuksen tasolle, siirtymättä harjoittamaan sitä käytännössä. Vai olisiko pelkkää suvaitsevaisuutta mikäli koulujen pakolliseen ohjelmaan otetaan päivittäiset rukoukset Mekkaa kohti?
Jani Hinkka
Julkaistu Hervannan Sanomissa 11.1.2003