Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
"Pelle Peloton" toi jälleen (24.5.) esiin käsitteen "me kristityt länsimaat" terrorismia ja uskontoja käsitelleessä kirjoituksessaan. Toivoisin, että kristitytkin vähitellen havaitsisivat länsimaiden demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon juontavan juurensa ns. valistusajasta 1700-luvulta, jolloin nämä käsitteet alkoivat syrjäyttää niin kirkollisia kuin maallisempiakin diktatuureja. Arabimaailmassa kehitys otti toisen suunnan; lopulta monet 1900-luvulla itsenäistyneet arabisiirtomaat tarrautuivat poliittisen islamin tukeen omaa kansallista identiteettiään vahvistaakseen. Uskonto tuli politiikkaan, ja sen verisiä jälkiä tässä nyt kauhistellaan.
Myös kristillisyys on monin tavoin vaikuttanut politiikkaan ja yleensä kaikkia ihmisten elämänlaatua parantavia uudistuksia jarruttaen. Jokaisesta oikeudesta ja vapaudesta on täällä länsimaissakin täytynyt erikseen taistella vanhoillis-kristillisiä piirejä vastaan: Yhdysvalloissa abortti on edelleen ongelma, kuolemantuomiot arkipäivää ja meillä Suomessakin kovin moni haluaa soveltaa lukutaidottoman paimentolaiskansan sääntöjä nyky-yhteiskuntaan.
On tietenkin ilahduttavaa, että suurin osa kristityistä puolustaa nykyisen yhteiskuntamme laajoja yksilönvapauksia. Kirkon (ja kristillisyyden) ohjenuorana näissä kysymyksissä ei kuitenkaan ole ollut kansalaisten oikeuksien puolustaminen, vaan ikiaikainen vallitsevien olojen hyväksyminen ja kirkon etuoikeuksien puolustaminen. "Me sekulaarit länsimaat" on ilmaisu, jota ihmisoikeuksia ajavien kirjoittajien kannattaisi käyttää tässä yhteydessä.
Uskonnot eivät sinällään ota kantaa meille itsestään selviin vapauksiin ja oikeuksiin, mikäli niitä ei lähdetä tulkitsemaan fundamentalistisesti. Islamilaisten valtioiden kyvyttömyys toimia toisenlaisten valtioiden kanssa rauhanomaisesti pohjautuu nimenomaan uskonnon fundamentalistiseen tulkintaan, sen politisoimiseen ja sitä kautta luotuun uskonnon valta-asemaan. Muslimienemmistöisistä maista Turkki on parhaiten onnistunut pitämään uskonnolliset johtajat kurissa. Myös Irak oli diktatuuristaan huolimatta lainsäädännöltään sekulaari, minkä varsinkin irakilaisnaiset muistavat: Heidän lukuisat yhteiskunnalliset oikeutensa sallivat huomattavia vapauksia verrattuna naapurimaiden sisariin.
USA:n johtaman miehityshallinnon tammikuinen päätös julistaa Irak islamilaiseksi valtioksi oli jokseenkin typerryttävä: Päätöksellä luodaan pohja suvaitsemattomalle uskontovaltiolle, mistä tulevat kärsimään niin naiset kuin katsomusvähemmistötkin. Ilmeisesti oman kristillisyytensä sokaisemana USA:n johto ei ymmärrä uskonnon vahingollista vaikutusta politiikassa. Ironisesti Yhdysvallat on luomassa uutta vihollisvaltiota itselleen, mutta siinä ironiassa ei ole aihetta hymyilyyn, sillä uskonnon talutusnuorassa kulkeva Irak tulee olemaan uhka myös meille muille.
Mielestäni arvostelen Yhdysvaltojen toimintaa mielekkäin perustein; tietysti aina joku voi tulkita sanomiseni vaikka terroristien mielistelyksi. Siinä ei ole kuitenkaan sen enempää mieltä kuin siinä, että Israelin hallituksen toimintaa arvosteleva leimattaisiin antisemitistiksi.
Tomi S. Mäkinen vapaa-ajattelija
Julkaistu Hämeen Sanomissa 31.5.2004