Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Jatkan keskustelua Antti Valkaman kirjoituksesta (17.1.). Termi "uskova" on kielessämme vakiintunut tarkoittamaan henkilöä, joka uskoo johonkin jumalaan tms. Yleensä jumalat määritellään aistien saavuttamattomiin ja/tai ihmisjärjellä käsittämättömiksi, jolloin siirrytään uskomisen alueelle. On myös johdettu käsite "tiedeuskovainen", jollainen uskoo tieteen ratkaisevan kaikki kysymykset. Näin ollen en voi hyväksyä itseäni määriteltävän uskovaksi. Jos uskovaksi määritellään jokainen ihminen, eikö silloin koko sana sisältöineen päivineen tehdä tarpeettomaksi?
Huomauttaisin, että kysymys "Mikä on oikein ja mikä väärin" on luonteeltaan moraalinen. Kristitty voi olla yhteisönsä tukipilari tai rikollinen. Pidän moraalia maailmankatsomuksesta erillisenä asiana.
Kyllä uskovakin voi vaihtaa katsomustaan; näinhän olen tehnyt itsekin. Vaihto on vain vaikeampi toteuttaa: Monia uskovia on lapsena peloteltu Jumalan vihalla, helvetin kauhuilla tms. ja nämä pelot toimivat aikuisenakin, olivat ne sitten kuinka järjettömiä tahansa. En ole kuullut vapaa-ajattelijoiden tällaista sallivan omille lapsilleen. Tässä mielessä ei uskova aina ole yhtä vapaa maailmankatsomustaan rakentaessaan.
Oppi-isistä emme näy pääsevän Valkaman kanssa yhteisymmärrykseen, sillä ajatteluuni ovat vaikuttaneet niin monet henkilöt, etten pysty nimeämään yhtä oppi-isäkseni. Minulle kun on sama, onko hyvän oivalluksen lausuja Sokrates vai naapurin Lissu.
Valkaman väite ateismin dogmista "jumalia ei ole" on hieman harhaanjohtava. Ns. posiitivinen ateisti katsoo todistetuksi, että jumalia ei ole olemassa. Näitä todisteita en ole tavannut (ks. alun määritelmä jumalista), joten määrittelen itseni negatiiviseksi ateistiksi. Tämä tarkoittaa, että mielestäni jumalia ei ole, koska niiden olemassaoloa ei ole todistettu. Jos ne/se jotenkin pystytään todistamaan, vaihdan käsitystäni vastaamaan todistettua tosiasiaa. Kyseessä ei ole dogmi, sillä altistan katsomukseni kritiikille. Dogmaattisena tuskin viitsisin keskustella näistä kysymyksistä.
Jk. Koulussani on aloittanut opiskelun täyskaimani. Lisään siksi allekirjoitukseeni vastedes toisen nimeni alkukirjaimen enkä enää käytä opiskelija-titteliä.
Tomi S. Mäkinen
Julkaistu Hämeen Sanomissa 23.1.2002