Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Tampereen Kirkkosanomien viime numerossa (4/2002) Suunvuoro-palstalla koulutyön pappi Kari Soukan tekstissä Uskonnonvapaus - vapaus uskoon oli joitakin kohtia, joista olen hänen kanssaan eri mieltä ja joista haluaisin ilmaista oman, uskonnottoman kansalaisen mielipiteen.
Aluksi Soukka kertoo, että lainsäädäntöelimissä valmistellaan uutta uskonnonvapauslakia ja väittää, että äänekkäimmin tästä uskonnonvapaudesta puhuvat ne, jotka pitävät sitä vain vapautena uskonnosta. Tällä hän tarkoittanee uskonnottomia eli kirkkoihin kuulumattomia, vapaa-ajattelijoita, ateisteja.
Miten Kari Soukka voi kokea, että Uskonnonvapauskomiteassa tai sen mietintöä arvostelemassa olisivat kovaäänisimpiä uskonnottomat kansalaiset (kirkkoihin kuulumattomia on muuten noin 14 % väestöstä eikä vain 10 %!)? Komiteassa ei ole yhtään Vapaa-ajattelijain liiton edustajaa. Sen sijaan evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla siinä oli vankka edustus. Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeriä Juha Kukkosta kuultiin vain yhtenä komitean asiantuntijajäsenenä.
Suomi on sitoutunut uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauteen kansainvälisin sopimuksin. Koska myös perustuslain 6 § ja 11 § sekä osittain myös muut perustuslain kohdat takaavat jo uskonnon, omantunnon ja vakaumuksen vapauden, emmehän me edes tarvitse erityistä uskonnonvapauslakia. Meille pitäisi riittää se, että tässä maassa kohdellaan kaikkia uskontokuntia ja elämänkatsomuksia tasavertaisesti samojen lakien perusteella.
Ehkä tässä yhteydessä puhuttaessa uskonnon vapaudesta olisi hyvä myös muistuttaa kirkkoa sen harjoittamasta sylilapsien kastamisesta kristinuskoon ja siitä, että uskovien vanhempien alle 18-vuotias lapsi ei voi erota kirkosta ilman vanhempien lupaa. Onko tämä aitoa uskonnonvapautta? Tuskin. Se ei taida olla edes vuonna 1922 annetun Suomen ensimmäisen uskonnonvapauslain tarkoitusperien mukaista!
Myönnän kyllä, että Suomeen väkivalloin noin 800 vuotta sitten tuotu kristinusko on jättänyt kulttuuriimme (ympäristöön, kieleen) sellaisia merkkejä, jotka heijastuvat uskonnottomienkin elämään. Mutta koska pidämme kaikkia uskontoja ei-tosina, ihmisten itsensä luomina tarinoina, ei liene oikein edes tapakulttuurin vuoksi pakottaa yhtäkään uskonnotonta lasta osallistumaan koulun päivänavauksiin, jossa rukoillaan ja tarinoidaan joistakin jumalista ja enkeleistä. Jos päivänavauksista tehdään uskonnonharjoittamistilaisuuksia, niin ne eivät kuulu uskonnottomien koulupäiviin. Tässä kohdin toivonkin Kari Soukan puolustavan kirjoittamaansa ohjetta: "Tässä maassa vapaus uskontoon antaa luvan toimia kristillisen uskon mukaisesti kunhan toista ei loukata, heillä taas on oikeutensa olla ottamatta siihen osaa". Siis sitä, että uskonnottomienkin oikeuksia pitäisi kunnioittaa eikä tuputtaa heitä mukaan uskonnollisiin päivänavauksiin!
Teuvo Kantola
Lähetetty Tampereen Kirkkosanomiin 1.5.2002, ei julkaistu