Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Toivo Lehtisen provokatiivisesti otsikoitu kirjoitus "Ateistinkin kannattaa kiittää Jumalaa" (23.3.) viittasi viime kesänä Hesarissa julkaistuun kirjoitukseen. Kirjoituksessa oli mainittu puolalainen Gustaw, joka "ei ollut uskonnollinen mies". Hän kehotti suomalaisia aamuin illoin kiittämään jumalaa siitä, että maatamme ei miehitetty. Itse kirjoitusta en ole lukenut, mutta minulle on selvää, että ko. ilmaisu on lähinnä puheen tehokeino, jolla pyritään viestimään kuulijalle oman näkemyksen voimakkuudesta. Tämä Gustaw ilmeisesti aivan oikein tiesi suomalaisten enemmistön olevan kristittyjä ja kohdisti sanansa heille. Jos hän itsekin kiittäisi jumalaa, hän olisi jumalaan uskova eli uskonnollinen.
Lehtisenkin mielestä syytä kiitokseen löytyy: Kirjoituksen mukaan Stalin päätti siirtää kahdeksan divisioonaa Suomen rintamalta Saksan rintamalle, mistä Lehtinen kiittää jumalaansa. Hän ei silti kiroa kaikkivaltiasta jumalaansa, joka oli antanut Stalinin lähettää nuo divisioonat tappamaan aluksi suomalaisia. Ei kirota jumalaa kaatuneista, haavoittuneista eikä menetetyistä alueista - hän ei asialle varmaan mitään voinut?
Kaikissa armeijoissa taistelevat uskonnolliset sotilaat ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, kuinka maailmankaikkeuden luoja, kaikkivaltias kaiken herra on juuri heidän armeijansa puolella (muita luomiansa vastaan). Sodan voittaja kiittää jumalaansa "oikeutetusta voitosta vääräuskoisista" ja häviäjä kiittää jumalaansa, "kun olisi voinut pahemminkin käydä". Kävi miten kävi, sodissa jumalat aina voittavat ja ihmiset häviävät.
En kiitä jumalia sodan kaltaisesta onnettomuudesta tai sen yksittäisistä tapahtumista. Kiitän suomalaisista heitä, jotka uhrautuivat niin taisteluissa kuin siviilissäkin maamme itsenäisyyden puolesta ja ulkomaalaisista heitä, jotka kansaamme auttoivat.
Tomi S. Mäkinen
Julkaistu Hämeen Sanomissa 30.3.2001