Tampereen Vapaa-ajattelijat / sekalaisia tekstejä
Liisa Louhivuori osui naulan kantaa kirjoituksessaan Monet pärjäävät ilman pappia (Al 13.11.) ilmaisullaan "Papin siunailut kirkkoon kuulumattoman haudalla ovat valitettavan yleisiä tapauksia.". Mutta eihän syy tähän oikeastaan ole papin, vaan niiden omaisten, jotka papin tähän hautaamisseremoniaan ovat kutsuneet. Pappi tekee vain tavallista työtään, johon kirkko on hänet palkannut ja johon hänet yhteiskunnan varoilla on yliopistossa koulutettu.
Syy papin kutsumisesta uskonnottoman hautajaisiin lankeaa lähiomaisten kontolle. He eivät silloin ole kunnioittaneet vainajan vakaumusta, hänen viimeistä tahtoaan. Se on minusta todella törkeä teko.
Edellisen lisäksi uskonnottoman vainajan vakaumusta loukkaavaa näkyy usein myös lehtien kuolinilmoituksissa. Vaikka niistä näennäiskunnioittavasti on risti jätetty pois ja sen tilalle laitettu vapaa-ajattelua symbolisoiva liekkimalja, niin ilmoituksen alaosassa lukee kuitenkin, että vainaja on SIUNATTU haudan lepoon. Jos vainaja olisi tällaisen kristillisen siunauksen kohteeksi joutumisesta jo elossa ollessaan tiennyt, silloin olisi ehkä testamentista tullut aivan toisenlainen!
Suomessa on tällä hetkellä jo lähes 700.000 kansalaista, jotka eivät kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Valitettavan usein näidenkin ihmisten perhejuhliin on useimmiten tarjolla vain kirkon tarjoamia uskontotaustaisia palveluja. Toivottavasti tätä tilannetta parantaa äskettäin ilmestynyt Anneli Aurejärvi-Karjalaisen kirja Perheen omat juhlat - Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, WSOY. Tämä perhejuhlakirja sopii hyvin jokaisen uskonnottoman suomalaisen ja humanistin kirjahyllyyn.
Teuvo Kantola
Julkaistu hieman lyhennettynä Aamulehdessä 14.11.1999